Antti Rautio Tavallisuus riittää onnellisuuteen.

Oma vai yhteiskunnan vastuu?

Työkyvyttömistä pitää huolehtia. Osatyökykyisiltä ei pidä vaatia enempää, kuin mitä heiltä voidaan realistisesti odottaa. Jos ihminen olisi työkykyinen ja -haluinen, mutta töitä ei ole, niin työllistymisessä pitää auttaa. Esim. uudelleen kouluttautuminen pitää tehdä mahdolliseksi ja houkuttelevaksi tai avustaa muutossa työn perässä, jos se on tarpeen.

 

Nuo ylläolevat kuuluvat minun mielestäni sivistysvaltion periaatteisiin ja toimenkuvaan. Kaikkien ihmisten lähtökohdat tähän elämään kun eivät ole samanlaiset. Lisäksi osalla ihmisistä tapahtuu elämän varrella sellaisia asioita ihan itsestään riippumatta, että elämän realiteetit ja tulevat mahdollisuudet heikkenevät huomattavasti. Tällaisia ihmisiä emme saa emmekä voi vain unohtaa ja ummistaa silmiämme heidän kohdallaan.

 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen oma vastuu omasta elämästään olisi missään nimessä vähäinen. Jokaisen pitää tehdä edes jotain sen oman elämänsä eteen. Niissä rajoissa kuin se on mahdollista. Mahdottomia asioita ei tietenkään voi vaatia keneltäkään. Mutta esim. minulta voi vaatia enemmän itsestäni vastuun ottamista kuin syntymästään asti sokealta tai vaikka 40-vuotiaana suojatiellä auton yliajamaksi jääneeltä ja halvaantuneelta ihmiseltä. Ymmärrän myös hyvin sen, että mitä lähempänä eläkeikää ihminen jää työttömäksi, niin sitä epätodennäköisempää hänen työllistymisensä enää on, sillä sellainen tämä nyky-yhteiskunta nyt vain on.

 

Näiden itsestäänselvyyksien jälkeen itse asiaan. Nykyään on lähes joka viikko uutisia eri medioissa leipäjonoista ja siitä, kuinka ne pitenevät vuosi vuodelta ellei peräti kuukausi kuukaudelta. En linkitä tänne niitä, koska niissä on yleensä haastatteluja eikä tämän asian ole tarkoitus kulminoitua mihinkään yksittäisiin ihmisiin. Leipäjonojakaan vastaan minulla ei ole mitään, sillä eihän leipäjonosta annettu apu ole minulta mitään pois. (Leipäjonoissa itsessään toki on omat eettiset ongelmansa, mutta kirjoitetaan niistä joskus toiste.) Mutta noita leipäjonojen pidentymisiä pidetään merkkinä siitä, että köyhyys on Suomessa lisääntynyt. En tietenkään voi tuota argumenttia kumota, ei minulla ole sellaiseen kompetenssia, mutta väitän että leipäjonojen pituudet indikoivat paljon muustakin.

 

Kun on nähnyt muutamassakin Suomen kaupungissa leipäjonoja, niin hyvin nopeasti käy selville että osa heistä on päihteiden väärinkäyttäjiä, osa heistä on ulkomaalaisia, osa heistä ei mitenkään ole sen avun tarpeessa mutta hakevat sen koska ilmaiseksi saavat ja osa on sitten niitä, joilla ruokakassin haku vastaa kaupassa käyntiä. Osa on todellakin sen avun tarpeessa, missään nimessä minä en tätä kiellä enkä vähättele ja heitä tämän blogin asia ei koske millään tavalla.

 

Seuraavasta kohdasta saatan saada huutia, mutta minä väitän, että leipäjonojen pituudet kasvavat isoilta osilta siksi, että ihmiset ovat itsekkäitä ja koska ilmaista ruokaa on saatavilla. Näin jää rahaa kaikkeen muuhun, mikä ei todellakaan ole välttämätöntä kenenkään elämälle ja köyhyyttä valitetaan silti. Tämä on helposti perusteltavissa ihan seuraavin argumentein:

 

  1. Lehtihaastatteluissa ihmiset kertovat, kuinka rahat eivät riitä mihinkään ja leipäjonossa on käytävä. Sitten kun he kertovat, että mihin rahat kuluvat, niin selviää että tupakkaa menee vähintään aski päivässä. Kotona on kissoja ja koiria, joita pitää ruokkia. Lapsia on useita ja seuraava on jo tulossa. Töitä ei saa, kun ei ole koulutusta mihinkään (miksi ei ole käynyt mitään koulua tai miksei hae mihinkään kouluun, ei koskaan käy selville noista haastatteluista). On monenlaista sairautta, joihin tarvitsee lääkettä, mutta tupakasta luopumisesta ei ole mitään puhetta. Eikä siitä, että toimeentulotuen saajilla Kela maksaa kaikki reseptilääkkeet kokonaisuudessaan sekä julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut vähintään niiltä kuukausilta, kun toimeentulotukipäätös on voimassa (pl. todella harvinaiset poikkeustapaukset).
  2. Entisissä asuinkunnissani tiesin ihmisiä, jotka valittivat sitä että rahat eivät riitä mihinkään ja he hakivat ruokakassin aina kun mahdollista. Ok, ei siinä mitään, mutta sitten nämä samat ihmiset ostivat kaljalaatikon joka viikonloppu. Oluttuoppiinkin oli lähes päivittäin varaa siinä lähikuppilassa. Ja totta kai useimmiten se sätkä paloi huulessa.
  3. Entisissä asuinkunnissani tiesin ihmisiä, jotka ihan suoraan jutellessa kertoivat, että eivät halua mennä töihin koska on paljon kivempaa olla tekemättä mitään ja rahaa saa kuitenkin aina Kelalta ja/tai sossusta. Eikä siinäkään mitään, kun kerran se on mahdollista ja laillista. Mutta sitten aina tietyin väliajoin kuuli, kuinka nämä samat ihmiset valittivat kahta asiaa. Sitä, että rahat eivät riitä mihinkään. Ja sitä, kuinka nöyryyttävää on jonottaa (ilmaista!) ruokakassia pari kertaa viikossa. Vaikka se on siis lähes täysin oma valinta elää noin.

 

Ihminenhän saa tehdä omilla rahoillaan käytännössä ihan mitä haluaa. Nykymaailmassa ei ole edes pakko mennä töihin, jos ei halua ja silti saa rahaa ja katon pään päälle. Jotenkin vain tympii se, että kun ihan itse käytetään ne rahat johonkin muuhun ja sitten ei ole enää varaa ruokaan, niin valitetaan köyhyyttä ja haukutaan ”herrat”. Vaikka itse voisivat tehdä paljonkin oman taloudellisen hyvinvointinsa eteen. Mutta kun ei kiinnosta tai ei halua tai ei jaksa. Eivät nämä asiat kerro köyhyydestä, siis sellaisesta köyhyydestä joka olisi yhteiskunnan vika. Nämä asiat kertovat ihmisistä itsestään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Olikohan kirjoituksesi pontimena ainakin jossain määrin eilisen Iltalehden juttu noista ruokajonoista. Eräskin jonottaja kertoi kuinka rahat menevät - niin - mm. formulakanavan maksamiseen.

Olen täysin samaa mieltä siitä mitä esität kohdissa 1 ja 2. Sen sijaan olen osin eri mieltä siitä mitä esität kohdassa 3. Tai sanotaanko niin, että omien havaintojenmi mukaan valtaosa jonottajista on kyllä valmiita ottamaan töitä vastaan, ja osa on jopa töissäkäyviä.

Sellaiseen olen kiinnittänyt huomiota, että kohtuullinen määrä leipäjonoissa käy myöskin ihmisiä joilla on kohtuu uudet kulkupelit. Enkä nyt tarkoita polkupyöriä vaan autoja.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Pontimena ei ole mikään yksittäinen juttu, vaan ilmiö yleensä. En myöskään halua osoittaa ketään yksittäistä ihmistä sormella, koska tämä ei ole yksittäisistä ihmisistä johtuva ilmiö.

Samoin niitä, joilla ei ihan oikeasti riitä rahat mihinkään ylimääräiseen ja ihan oikeasti joutuvat käymään leipäjonoissa pärjätäkseen, jopa silloin kun käyvät töissä tai haluaisivat käydä töissä mutta töitä ei ole, en halua arvostella sanallakaan. Päinvastoin, tuossa tilanteessa arvostelen yhteiskuntaa siitä, että tuollainen älytön tilanne on mahdollinen. Ei pitäisi olla.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

Aivan, ja kuten kirjoituksessasi toteat: "leipäjonojen pituudet kasvavat isoilta osilta siksi, että ihmiset ovat itsekkäitä ja koska ilmaista ruokaa on saatavilla. Näin jää rahaa kaikkeen muuhun"

Jotta saisi leipäjonosta sitä ilmaista ruokaa niin pitäisi olla näyttää toimeentulotukilappu tai peruspäivärahan maksulappu.

Ongelma: se leimaisi ruokajonon ihmiset köyhiksi.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #5

"Ongelma: se leimaisi ruokajonon ihmiset köyhiksi."

Keille se leipäjono sitten on tarkoitettu? Omillaan toimeen tuleville? Rikkaille?

En minä ole kieltämässä keneltäkään leipäjonoon menemistä. Joitakin olen siihen ihan henkilökohtaisesti kannustanutkin, koska he eivät ole oikein itse sinne halunneet mennä. Vaikka selkeästi olisivat sellaisen avun tarpeessa olleet silloin.

Leipäjonot ovat minusta ihan ok tapa hakea ja saada apua arjessa pärjäämiseen. Jos kerran ruokaa jää noin paljon kaupoista yli, niin tottakai ne pitää jakaa ihmisille ennemmin kuin heittää roskiin. Ilman muuta pitää.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas Vastaus kommenttiin #7

Totta, että on järkevämpää jakaa ruoka tarvitseville kuin heittää roskiin. Mutta kuten blogitekstistäsi voi lukea niin tiedät kyllä sinäkin, että noista ruokajakeluista moni hakee sitä ruokaa kun kerran ilmaiseksi saa ja jää sitten sitä rahaa muuhun käyttöön, kuten vaikkapa ryyppäämiseen ja...

Totta lienee sekin, että kun leipäjonoja ei vielä ollut niin ei silloinkaan kukaan Suomessa nälkään kuollut, ja pienituloiset kävivät sitten kaupoista ostamassa vanhemisen kynnyksellä olevia alelaputettuja tuotteita. [Nyt niitä ei juuri kukaan osta kun niitä saa noista jonoista maksutta (minun oletukseni)]

Emme kumpikaan ole kieltämässä ketään menemästä leipäjonoon, ja itsekin olen leipäjonossa käynyt - vaikka olisin ilmankin pärjännyt. Itse en oikein kykene sitä sisäistämään, että ainakaan köyhän pitäisi hävetä jonossa käymistä. Sellaisen ehkä olisi syytä hävetä jolla on se uusi auto ja pankkitililläkin rahaa...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Yhteiskunnan tehtävää on huolehtia jokaisesta jäsenestään ja mahdollistaa jokaisen osallistumasta yhteiskunnan ylläpitoon kykyjensä mukaisella työpanoksella. Työ on ihmiselle ominainen yksilön ja yhteiskunnan välinen toiminta.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Hyvin sanottu.

Sitä minä vaan mietin, että mikä on yhteiskunnan tehtävä, jos se jäsen ei yksinkertaisesti halua osallistua yhteiskunnan ylläpitoon? Tai silloin, jos se jäsen vaatii yhteiskunnalta enemmän kuin on itse valmis antamaan?

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Laitanpa tämän seuraavan tekstin nyt tänne, ettei enempää tarvitse muualla selitellä mahdollisia väärinymmärryksiä. Kun niitä näköjään on joillekin tullut. Vaikka siis omasta mielestäni tekstini on hyvinkin selkeä, mutta ainahan kaiken voi ymmärtää väärin.

Minähän en väitä, että kaikki työttömät olisivat työhaluttomia, en edes että suurin osa olisi työhaluttomia. En todellakaan väitä. Osa on työhaluttomia, siitä ei pääse mihinkään ja suurin osa ihan varmasti haluaisi tehdä töitä. Väännetään vähän rautalankaa, niin suurin osa tarkoittaa jotakin välillä 51 % - 99 %. Nyt kun käännetään ympäri, niin tämähän tarkoittaa sitten sitä, että mielestäni työttömistä jotakin välillä 1 % - 49 % ei halua tehdä töitä.

Pysytäänkö kärryillä vielä? Hyvä. Minä en osaa sanoa, mikä se prosenttiosuus on, mutta tuohon väliin se osuu ihan varmasti. Minä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja monesti ihan tuntemattomatkin ryhtyvät kanssani juttusille lähes tulkoon missä vaan ja mistä vaan ja ihan oma-aloitteisesti vieläpä, eikä minulla ole mitään syytä epäillä heidän syöttävän minulle pajunköyttä. Minä en myöskään ole koskaan elämässäni liikkunut ns. seurapiireissä niiden "parempien ihmisten" kanssa vaan ihan muidenlaisten ihmisten kanssa, joten elämän eri kirjot ovat tulleet hyvin tutuksi. Se, uskotaanko minua nyt tässä kun näitä kerron, on minulle ihan yhdentekevää, mutta omiin kokemuksiin ja empiirisiin havaintoihini tekstini perustuu.

En minä mustamaalaa työttömiä ryhmänä. Minä olen itsekin työtön tällä hetkellä. Minä en myöskään väitä, että sosiaalitukien varassa voisi elää helposti herroiksi. Tukien varassa kyllä tässä maassa pärjää eikä ole pakko syödä kaurapuuroa, makaronia ja halvinta einesmakkaraa joka päivä, sillä se, mihin ne tuet käyttää, on monesti ihmisestä itsestään kiinni. Vielä varmistukseksi, ei todellakaan aina ole ihmisestä itsestään kiinni mutta useasti kuitenkin.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

En minä sinua ymmärtänyt väärin vaikka pätkän tekstiäsi kirjoitukseeni lainasinkin.
http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi...

Tuo pätkä kirjoitustasi oli vaan niin hyvin sanottu että se sopi tuohon ehkä pikkuisen provokatiiviseen blogiini johon sen linkitin sellaisella ajatuksella, että nekin jotka mahdollisesti eivät olisi blogiasi lukeneet sen lukisivat - Hyvää tekstiä!

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Itse en edes usko että jako "työhaluttomiin" Ja "työhaluisiin" on mielekäs. Se vaihtelee ihmiselläkin ajanhetkestä toiseen että paljonko "haluaa" tehdä töitä. Ei sellaista varmaan olekaan kuin 100% työhaluinen, aina viimeisen päälle ahkera. Eikä sitä toista ääripäätä joka ei tee yhtään mitään.

Kannustimet ovat asia joka siirtää työhaluarvoa halun puolelle, noin niinkuin tilastollisesti.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Sellaista ihmistä ei olekaan kuin 100 % työhaluinen. Siis että tekisi mitä työtä vaan ja millä ehdoilla/palkalla tahansa. Ei tietenkään ole. Enkä usko että on olemassa 100 % työhaluttomiakaan.

Jos veroja ei tarvitsisi maksaa tai jos maksettaisiin palkkaa 100 e/tunti jne, niin kyllä työhaluja löytyisi suurimmalta osalta, mutta kun se ei ole realistista.

Ja sellainen realismin taju valitettavasti ihmisiltä monesti puuttuu, kun työelämästä tai tukien varassa elämisestä puhutaan. Nimittäin se, että joku elää tukien varassa tarkoittaa sitä, että joku toinen tekee niiden tukien eteen töitä. Ja jos tämä ihminen alkaa vaatia vielä enemmän tukia, niin se tarkoittaa taas lisää töitä jollekin toiselle hänen takiaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset