*

Antti Rautio Tavallisuus riittää onnellisuuteen.

Tytöt ja pojat samaan muottiin, koska erilaisuus on rikkaus

Tämä blogi sai kimmokkeen nyt jo kuukauden vanhasta lehtijutusta, josta lisää alempana. Sekä maailman menosta ylipäätään. Nimittäin tasa-arvon nimissä koitetaan nykymaailmassa asettaa tyttöjä ja poikia samaan muottiin. Samaan aikaan väitetään, että erilaisuus on rikkaus. Erilaisuus on rikkaus, vaikka kaikista yritetään väkisin tehdä samanlaisia?

 

Kuukausi sitten oli Etelä-Saimaa -lehdessä tästä oiva esimerkki: Kimpisen koulu ottaa askelia kohti sukupuolten tasa-arvoa: ”Annetaan jokaisen olla oma itsensä” Kun juttua lukee, ei voi kuin pyöritellä päätään. Ideahan on hieno sinänsä, mutta siinä autuaasti unohdetaan muutama oleellinen asia.

 

Kun jutussa haastateltu opettaja Anne Leminen sanoo, että kaikki ihmiset eivät ole cis-sukupuolisia heteroja, niin eivät olekaan. Mutta joku 95 % (?) on. Nykyään tasa-arvossa on menty vähemmistödiktatuuriin monessa asiassa, niin tässäkin. Vähemmistön takia enemmistön pitää muuttaa omia toimintatapojaan, jotka eivät tähän mennessäkään ole syrjineet ketään. Kun sanotaan, että kenestäkään ei voi ulkoapäin 100 % varmuudella päätellä, minkä sukupuolinen hän on tai mitä seksuaalista suuntautumista hän edustaa, niin pitäähän se toki paikkansa. Samalla kuitenkin unohdetaan se tosiasia, että lähtökohtaisesti sen voi päätellä ja lähtökohtaisesti osuu lähes aina oikeaan. Se on matemaattinen tosiasia.

 

Liikuntatunneilla laitetaan fyysisesti täysin eritasoiset sukupuolet samaan ryhmään, toivotaan parasta ja koitetaan arvostella ne objektiivisesti? En tiedä liikunnan arviointikriteerejä nykyisin, mutta jotenkin kummalta tuntuisi ajatus, että fysiikka unohdetaan liikunnasta kokonaan. Ei teini-ikäiset tytöt keskimäärin voi mitenkään päästä samoihin tuloksiin kuin pojat tai pärjätä pallopeleissä sekajoukkueissa samalla tavalla kuin pojat. Se on fyysisten asioiden väistämätön lopputulema. Samalla tunnilla he kuitenkin olisivat, kuten vaikkapa historian tai matematiikan tunneilla. Eikö heidät pitäisi arvioida silloin samoin perustein? Sehän sitä tasa-arvoa nimenomaan on. Kuitenkin luulen, että tyttöjä arvostellaan näissä tapauksissa löysemmin ja senkin tietysti väitetään olevan tasa-arvoa, vaikka se nimenomaisesti on kirjaimellisesti epätasa-arvoa.

 

Tuon linkittämäni jutun kun lukee, niin sieltä rivien välistä paljastuu se oikea syy, miksi haastateltu opettaja sukupuolisensitiivisyyden nimiin vannoo. Se syy on hän itse ja hänen kollegansa. Sekä hänen mukaansa ilmeisesti muutkin aikuiset ihmiset. Se syy on se, että koska he eivät osaa käsitellä lapsia lapsina ja nuoria nuorina, siihen tarvitaan asetuksia ja säädöksiä. Haastateltu opettaja syyttää aikuisia siitä, että he tarjoavat pojille palikkaleikkejä ja tytöille (ilmeisesti) eivät. Haastateltu opettaja sanoo, että ei pitäisi ajatella että tyttö ei osaa matikkaa ja se vaatii kuulemma sitä, että opettaja tuntee oppilaansa. Kuka näin ajattelee? Bingo, no se opettaja. Kenen vika tämä nyt sitten on? Ilmeisesti niiden lasten ja nuorten, koska heihin nämä kaikki muutokset vaikuttavat. Ei niihin opettajiin.

 

Mitä tähän voi sanoa? Eikö se nyt ole juuri niiden opettajien tehtävä tuntea oppilaansa? Eikö se ole niiden opettajien tehtävä kannustaa oppilaitaan eikä ennakkoluuloisesti lokeroida heitä? Eikö se ole niiden opettajien tehtävä opettaa kaikkia tasapuolisesti jo lähtökohtaisesti, oppilaiden erilaisuudet huomioon ottaen? Jos opettajat eivät näitä osaa, niin väärin siitä on lapsia ja nuoria syyttää tai tehdä sellaisia muutoksia, jotka vaikuttavat vain ja ainoastaan niihin lapsiin ja nuoriin, eivät niihin aikuisiin ja opettajiin. Ei ongelma poistu sillä, että lapset ja nuoret laitetaan sukupuolesta riippumatta samaan liikuntatilaan tai samaan vessaan, jos opettajien ja aikuisten ennakkoluuloille ja heidän omille ideologioilleen ei tehdä mitään. Se siirtää ne aikuisten ongelmat suoraan lapsille ja nuorille, joiden pitäisi pystyä käsittelemään ne asiat, joihin opettajat eivät ilmeisesti pysty.

 

Loppuun sama teksti kuin lainaamassani jutussa, lainaus on haastatellun opettajan suusta:

”Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa sitä, että tunnistetaan se, että valtaosa ihmisistä on jotain sukupuolta, ja annetaan jokaisen olla oma itsensä. Oppilaita ei yritetä muuttaa miksikään, mitä he eivät ole.”

Hieno teksti. Ja tämä ilmeisesti toteutuu niin, että kaikki puristetaan väkisin samaan muottiin?

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Uskallan olla tästä asiasta päinvastaista mieltä. Perusajatus on antaa jokaiselle tilaa olla oma itsensä.

Liikuntatunneilla jako poikiin ja tyttöihin on mielivaltainen. Juu, oli tosi kiva yläasteella pelata poikien liikuntatunnilla jotain korista, kun olin hidaskasvuinen ja puoli metriä pisimpiä luokkakavereitani lyhyempi. Ei luulisi olevan ongelma jakaa luokkaa vaikka tanssiin ja painonnostoon. Joka tykkää tanssia, saa tanssia, ja joka tykkää raudasta, niin eikun siitä vaan! Mutta että pojille kuuluu painonnosto ja tytöille kaunis itseilmaisu - ei näin!

Kun ihmisellä on oikeus tulla tunnustetuksi omana itsenään, se antaa hänen elämäänsä mielekkyyden ja merkityksen. Ahtaaseen sukupuolimuottiin tunkeminen ei sitä tee, ei niille 95 prosentin enemmistön edustajillekaan.

Sitä minä ihmettelen, mikä vimma ihmisellä on luokitella jokaikinen vastaantulija tytöksi tai pojaksi. Onko kyseessä joku päähänpinttymä?

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Entäs jos ei tykkää painonostosta eikä tanssista? Mitäs sitten? Aina ei voi tehdä sitä mitä tykkää.. Jako poikiin ja tyttöihin on järkevää sen takia kun 90% heistä tykkää näin sen tehdä! Se että juuri sinä et siitä pitänyt on vai voivoi... En itsekään pitänyt telinevoimistelusta, mutta pakko se vain oli silti tehdä vaikka pelotti ja hävetti aivan sikana!

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Mikä estää jakamasta liikuntatunnin tanssiin ja painonnostoon? Jokainen oppilas voi sitten valita. Varsinkin kun nykyiset koulujen liikuntapainotukset lähtevät enemmän liikkumisen ilosta kuin senteistä, sekunneista ja maaleista.

PS. Telinevoimistelu oli kaikkein eniten perseestä!

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #5

Vastaus #5

Sen estää resurssipula. Pitäisi olla enemmän opettajia.

Tässä on nyt sellainen ongelma, että kuvitellaan, että kaikilla pitäisi olla kivaa koko ajan. Ei ole, ei varsinkaan koulussa. Ei liikuntatunneilla voi tehdä koko ajan sitä, missä on hyvä tai mikä on kaikista mukavinta. Ei niin tehdä muillakaan tunneilla. Matikassa laskettaisi pelkkiä kertolaskuja, koska jakolaskut nyt vaan on ikäviä?

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen Vastaus kommenttiin #5

Entäs jos ei halua noista valita?.. pitäisikö jokaiselle keksiä jotain mieluisaa? Sen takia se jako on tehty tyttöihin ja poikiin koska 99% oppilaista pitää tätä hyvänä asiana! Ja jos se 1% ei pidä, niin sille ei mahda mitään.. Aina ei voi kaikkia mielyttää!!

Vaikka nykyajassa sitä yritetään niin paljon että jokaisesta asiasta tulee ongelma...

Käyttäjän ErkkiJohansson1 kuva
Erkki Johansson

Tuskin se mikään päähänpinttymä on, sen enempää kuin katsoa eteensä ja tajuta onko siinä lyhtytolppa vai ihminen. Kaikki eläimet tekevät havaintoja ympäristöstään ja sukupuoli on yksi asia, mikä on ihmisistä helposti havaittavissa lajin lisäksi.

Tietenkin Arkadianmäen lähistöllä lajinmääritys voi olla se vaikeampi näistä.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Ja kukas tässä olikaan väittämässä, että pojille kuuluu painonnosto ja tytöille kaunis itseilmaisu? Ei kukaan, vaan lähtökohta on se, että koululiikunnassa kaikki tekevät kaikkea.

Jako tyttöihin ja poikiin on sitä vähemmän mielivaltainen, mitä vanhemmista oppilaista on kyse. Ihan siitä samasta syystä kuin jako miesten ja naisten sarjoihin. Siksi että keskimääräisesti, tai Raution mainitseman 95% osalta tyttöjen ja poikien väliset fyysiset erot ovat sitä suuremmat, mitä vanhemmista on kyse. ja siinä on kyse enemmistön liikkumisen mielekkyydestä.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Sain kunnian seurailla taannoin lukioikäisten liikuntatunnin sekaryhmää yleisurheilukentällä. Okei, pojat viskoivat keppiä 30 metriä ja tytöt 10 metriä, noin suurin piirtein. Mutta se mikä hommassa pisti silmään, oli se, että kaikilla oli hauskaa! Ja kaikki kannustivat toisiaan uusiin ennätyksiin.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #6

Juu, ja varmasti kaikilla on hauskaa myös juoksulenkillä, suunnistamassa tai hiihtämässä. Oletko sattumalta ollut seuraamassa kuinka hauskaa ryhmällä on ollut, kun on pelattu jääkiekkoa, jalkapalloa, koripalloa jne?

Sinä muistat vieläkin kärsimyksesi koripallon peluusta suurempien luokkatovereiden kanssa, mutta keskimäärin 15 senttiä lyhyemmät ja 15 kiloa kevyemmät tytöt sen sijaan nauttivat suunnattomasti, kun luokan suurimmat pojat antavat vähän runkoa pelissä?

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #8

Vastaus #8

Aivan. Joko pelataan niin hyvin kuin voidaan ja tytöt jäävät jalkoihin. Tai sitten ei pelata, käsketään vaikka poikia ottamaan vähän rauhallisemmin tai "pelaamaan vasemmalla kädellä" eli keinotekoisia rajoituksia, jolloin viedään sitten pojilta se liikunnan riemu. Tai sitten ei pelata pallopelejä ollenkaan.

Missä noista tilanteista voidaan sanoa, että tämä oli hyvä juttu ja kaikkien eduksi?

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi Vastaus kommenttiin #14

Kun peliä viedään eteenpäin, silloin täytyy olla parhaiden kentällä. En osaa sanoa, milloin tositreeneissä tyttö tai nainen putoaa vastakkaisen sukupuolen kyydistä, mutta jossain se tapahtuu. Voimakas juoksu tai joukkuepeli, tyttö ja nainen auttamattomasti jäävät toiseksi "superyksilöistään" huolimatta.

On kuitenkin muistettava myös ikä. Nainen pärjää vaikka jääkiekossa aloittelevalle pojanklopille, mutta ei aikuisille miehille. Kun joukkue treenaa menestyäkseen, kentälle ei voi ottaa vastakkaista sukupuolta "ketjukaveriksi". Koulujen välisistä urheilukilpailuista en sitten tiedä, eikö niitäkin ole olemassa. Leikki leikkinä on asia erikseen, jos joku sitä ja makkaranpaistoa haluaa harrastaa.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #8

Mä ainakin pidin kouluaikoina fudiksesta ja koriksesta. Olin jopa pidempi siihen aikaan kuin useimmat pojat. Tykkäsin jopa niin paljon että menin ihan vapaa-aikamnakin poikien kanssa pelaamaan.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #17

#17

Hienoa. Mutta olitko poikkeus? Oliko poikien porukoissa muitakin tyttöjä pelaamassa?

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi Vastaus kommenttiin #19

Tämä ei ole vastaus, kommentti vain. Mutta kun olin ala-asteella, niin vähän se "otti päähän" kun tyttö oli pesäpallossa parempi lyömään ja nopeampi juoksemaan. Silloin erot eivät olleet niin suuria, mutta myös lapsen ruumiillinen rakenne vaikutti asiaan.

Ylikilot pojalla, hoikkuus tytöllä. Kilpailu oli kuitenkin olemassa, ilmaiset voitot toiselle eivät maistuneet hyvältä. Tosin pelasimme sekajoukkuein, ei siis tytöt vastaan pojat, vaan molemmilla molempia. Mutta silloin ei treenattu tosissaan.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #17

Itse pelasin kouluikäisenä korista, ja tuli paljon pelailtua myös oman ikäluokan tyttöjoukkueen kanssa - tiettyyn ikään saakka. Jossain vaiheessa tuli vain huomattua, että pelaamisessa ei ollut enää mitään mieltä, kun joka tilanteeseen piti vahinkojen välttämiseksi mennä käsijarru päällä.

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama Vastaus kommenttiin #20

Tai sitten susta vain itsestäsi tuntui siltä.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #6

Vastaus #6

Samalla tunnilla, sama suoritus. Sama arvosana, koska tasa-arvo? Vai eri arvosana, koska tasa-arvo? Tässä ollaan nimittäin oleellisen äärellä koululaitoksen suhteen, siis kaikkien aineiden suhteen.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax Vastaus kommenttiin #11

Saattaa olla niin, että liikuntanumero alkaa olla jo aikansa elänyt. Ei sillä ole juuri kannustavaa vaikutusta liikunnan harrastamiseen ollut, kun tuota keski-ikäistä kaljamaha- ja vatsamakkarakansanosaa katselee :) Urheiluseuroissa voidaan hyvin mitata senttejä ja sekunteja.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #15

#15

Se on ihan totta. Mutta sitten taas toisaalta, koululaitos ei sovellu pojille tälläkään hetkellä samalla tavalla kuin tytöille. Kympin tyttö on käsite, kympin poika taas harvinaisuus. Nyt niiltä pojilta ollaan viemässä liikuntakin. Ja ilmeisesti puukäsityöt. Kaikki ne asiat, missä pojat tähän mennessä ovat yleisesti olleet hyviä tai joita he ovat tykänneet tehdä, otetaan tavalla tai toisella pois.

Pitääkö vielä ihmetellä, miksi pojille ei koulu maistu?

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen Vastaus kommenttiin #6

Mites sitten vaikka futista pelatessa? Tosiaan se kannustaminen loppui siihen kun poika potkaisi pallon tyttöä naamaan.. Kun tyttö ei uskaltanut kunnolla katsoa mihin se pallo lähtee., tai poika taklaa tyttöä vähän liian kovaa, kun edellisessä tilanteessa poikaa vastaan piti pelata kovemmin.. Anteeksi jos pidän tässä kirjoituksessa tyttöjä huonompana/heikompana jaliksen pelaajana kuin poikia, mutta 99% tapauksissa näin se tuppaa olemaan.. Erikseen on ne tytöt jotka harrastavat lajia.. :)

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #13

#13

Keskimäärin teini-ikäinen tyttö on fysiikaltaan heikompi ja lyhyempi kuin samanikäinen poika, ihan huomattavastikin. Ei siinä ole mitään epäselvää.

Maailman parhaaksikin valittu naisjääkiekkoilija Hayley Wickenheiser pelasi aikanaan Suomessa kolmanneksi korkeimmalla tasolla Kirkkonummen Salamoissa. Huipputaitava nainen, se on täysin selvä asia. Hän pärjäsi pisteiden valossa ihan ok, ei lositanut mutta ei tietenkään jäänyt jalkoihinkaan. Joukkueen noustua toiseksi korkeimmalle sarjatasolle Hayley ei enää pärjännyt ollenkaan ja sai lähteä.

Siinä on se esimerkki. Toinen asiaa valaiseva esimerkki on, kun vuoden 2010 olympialaisiin valmistautuva Suomen naisten jääkiekkojoukkue pelasi otteluita C-ikäisiä eli 14-15 -vuotiaita poikia vastaan. Turpaan tuli mm. TPS:ltä 11-0. Ja nyt puhutaan siis siitä, mikä ero on Suomen huippuluokan naisilla ja niillä jääkiekkoa harrastavilla teini-ikäisillä pojilla, joiden pitäisi touhuta liikuntatunneilla fysiikaltaan heikompien, liikuntaa paljon vähemmän harrastavien samanikäisten tyttöjen kanssa?

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu Vastaus kommenttiin #6

Kyllä varmaan lukioiässä puuhastelu vastakkaisen sukupuolen kanssa on mielenkiintoisempaa kuin kepin viskominen. Kannatan sekaryhmiä.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #22

#22

No sehän nyt on täysin selvä asia, mikä teini-iässä ihmisiä yleensä kiinnostaa. Kysytään sitä vaikka biologian tai terveystiedon opettajilta.

Sekaryhmiä vastaan minulla ei ole yhtään mitään. Ei yhtään mitään. Kunhan vain pidetään mahdollisena myös ne poikien omat ryhmät ja tyttöjen omat ryhmät. Tehdään sitten vaikka se kolmas ryhmä tuohon väliin, silloin kun se on ylipäätään mahdollista. Vaatii toki yhden opettajan enemmän tai muuten hieman uudelleenjärjestelyjä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #22

Puuhastelu on juuri oikea sana. Puuhasteluksi se menee, ja mikäs siinä, jos koulun tarkoitus on (vain) puuhastelu.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Vastaus #1

Tasoryhmät sukupuolista riippumatta voisivat olla ratkaisu mainitsemaasi ongelmaan. Ei toki täysin, sillä uskallan väittää, että kovin moni teini-ikäisistä tytöistä ei halua olla liikuntatunneilla samanikäisten poikien kanssa ja päinvastoin. Eikä se ole mikään ongelma, jos liikuntatunnilla pelataan joskus korista tai nostellaan painoja tai tanssitaan. Liikuntatunneilla pitäisikin käsittääkseni tehdä kaikkea mahdollista ja kukaan ei voi osata kaikkea. Sinä et pitänyt koriksesta ja luulen, että ne pitkät pojat eivät pitäneet sellaisista lajeista, jotka eivät heidän fysiikalleen sopineet. Ei se ole sen kummempaa.

Miten muuten tuo mainitsemasi ongelma poistuu sillä, että nyt laitetaan pojat ja tytöt samaan ryhmään pelaamaan sitä korista tai tekemään mitä tahansa liikuntaa? Ei ne tasoerot sillä häviä, vaan ihan päinvastoin nousevat.

"Perusajatus on antaa jokaiselle tilaa olla oma itsensä."
"Kun ihmisellä on oikeus tulla tunnustetuksi omana itsenään, se antaa hänen elämäänsä mielekkyyden ja merkityksen."

Nyt osut asian ytimeen. Mutta mitä se tarkoittaa sille enemmistölle, jotka ovat tyttöjä/poikia mutta siitä huolimatta heitä koulussa halutaan kutsua tyypeiksi? Tätä sitten perustellaan sillä, että niin tehdään, jotta se pieni vähemmistö kokisi itsensä samanarvoiseksi. Mutta mitäs kun se poika/tyttö nyt kokee, että hän on vähempiarvoinen kuin se, kenen takia häntäkään nyt ei enää saa sanoa pojaksi/tytöksi? Vaikka hän sitä itse haluaisi. Eli nyt asetelma on käännetty täysin päälaelleen, enemmistön "ongelmaksi" ja nyt se on sitten hyvä?

En minä luokittele vastaantulijoita sen enempää pojiksi ja tytöiksi kuin miksikään muuksikaan. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että valtaosasta ihmisiä sen jaottelun pystyisi tekemään, vaikka joku väittäisi jotakin muuta.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax

Kyllä kai nyt opettajat oppilaansa sen verran hyvin tuntevat, että puhuttelevat heitä heidän omilla nimillään.

Tuo enemmistö/vähemmistö-kuvio on surkea ajattelun pohja. Enemmän on kyse siitä, että arvostaa jokaista ja välttää sellaista kielenkäyttöä, joka loukkaa jotakuta. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos joku kutsuisi sinua itsepintaisesti naiseksi?

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #12

# 12

Niinhän sitä luulisi, mutta ilmeisesti sitten ei kuitenkaan.

Jos se enemmistö/vähemmistö on surkea ajattelun pohja, niin miksi vähemmistöt siihen aina vetoavat? Miksi se muuttuu surkeaksi vasta silloin, kuin enemmistö käyttää samaa retoriikkaa, mitä vähemmistöt ovat käyttäneet koko ajan?

Jos joku minua kutsuisi itsepintaisesti naiseksi, niin todennäköisesti alkaisin epäillä hänen mielenterveyttään, jos hän minua tällä ulkonäölläni naiseksi luulee. Tai sitten miettisin, miksi hän yrittää minut tieten tahtoen suututtaa. Yritykseksi sekin kyllä jäisi.

Maailmassa on ihan järkyttävän paljon asioita, joista voi loukkaantua. Jos vaan halua siihen löytyy.

Minna-Maaria, loukkaako se sinua, jos sinua sanotaan naiseksi? Loukkaako se sinua, jos sinua sanotaan mieheksi? Entäpä jos sinua sanoo vain tyypiksi?

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax Vastaus kommenttiin #21

Henkilökohtaisella tasolla tuo mies-nais-juttu riippuu siitä, missä elämänvaiheessa itsekukin on tutustunut minuun. Osalle olen mies ja osalle nainen, joillekin ehkä myös se tyyppi. Eikä asia loukkaa mitenkään, ellei siihen sisälly piilovittuilua. Siinä tapauksessa sanomisen tahti voi kyllä hiukka muuttua.....

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #24

#24

Tässä on minun mielestäni se oleellinen. Hyvin harva ihminen, ihan prosentuaalisen pieni määrä, haluaa lähtökohtaisesti loukata sillä ketään, jos kutsuu toista naiseksi tai mieheksi sen ilmeisimmän lähtökohdan mukaan. Eikä se piilovittuilu muuksi muutu tai mihinkään katoa, jos sukupuolet koitetaan hävittää jotenkin johonkin. Se muuttaa vain muotoaan ja kyllä se päänaukoja uudet sanat ja termit keksii.

Miksi siis sen pienen prosentuaalisen osan takia, joka ei käytöstään muuta mihinkään vaikka termit muutettaisiin, pitää kaikkien muiden muuttaa omaa käyttäytymistään? Ei se ole heidän vikansa. Vika on kahdessa tahossa: niissä, jotka haluavat tahallaan loukata ja niissä, jotka kokevat kaiken loukkauksena sanojasta ja sanomasta viis. Näille kahdelle taholle pitäisi tehdä jotain, ei sille suurelle enemmistölle jotka osaavat asian kanssa elää.

Käyttäjän Minnamaarialax kuva
Minna-Maaria Lax Vastaus kommenttiin #26

Juu, kokemusta on sivustakatsojana niin loukkaajista kuin loukkaantujistakin. Maalaisjärki riittää pitkälle, mutta ilmeiesti pelin henki onkin se, että näiden kahden ääripään takia mennään äärimmäisyyksiin, eikä tulos siitä yhtään parane.

Nimim: "Toivottomiakin tapauksia ruotuun maalaisjärjellä, mutta huonolla menestyksellä yrittänyt..."

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Onhan nämä luonnon ja evoluution muovaamat sukupuolierot, nykyaikaisessa tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, hieman perverssi tilanne.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

#23

Tämä on mielenkiintoinen dilemma. Erilaisuus on rikkaus ja sitten erilaisuus ei olekaan rikkaus, vaan kaikki pitää sulloa samaan muottiin. Eikö silloin se erilaisuus nimenomaan häviä?

Mieheksi syntynyt ei voi synnyttää eikä naiseksi syntynyt voi siittää lasta. Kait siihenkin joku vielä konstit keksii, mutta ei sekään biologiaa muuksi muuta. Tasa-arvon käsite on ulotettu nykyään myös biologisiin eroavaisuuksiin, mikä on kyllä suorastaan koomista. No, kait sekin tulevaisuudessa saadaan tasoittumaan, jos alettaisiin tekemään koeputkissa ihmisiä, jotka ovat täsmälleen samanlaisia niin pituudeltaan, painoltaan, ihonväriltään, hiustyyliltään, sukupuoleltaan, käyttäytymiseltään jne. Poistetaan se kaikki erilaisuus, niin sitten ei olla erilaisia enää vaan täydellisen tasa-arvoisia.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Liikuntatunneilla laitetaan fyysisesti täysin eritasoiset sukupuolet samaan ryhmään»

Laittaminen samoihin ryhmiin itse asiassa ei välttämättä heikennä sukupuolijaottelua vaan saattaa peräti lisätä sitä. Jos tytöt ja pojat ovat samassa ryhmässä, nousee sukupuoli merkittäväksi piirteeksi, jonka perusteella ryhmän jäsenet kategorisoivat itsensä alaryhmiin. Alaryhmien identiteetti taas rakentuu kykyjen mukaan ja koska tytöt ovat liikunnallisesti keskimäärin heikompia kuin pojat, saattaa vahvuudesta tai heikkoudesta tulla osa nähden kahden alaryhmän ja sen jäsenten identiteettiä. Pojille tämä on liikunnassa todennäköisesti hyvä, tytöille huono. Joka tapauksessa lopputuloksena on jakautuminen, ei yhtenäistyminen.

Erillisissä ryhmissä taas sukupuoli ei jaa ryhmää pienempiin kategorioihin, joten sukupuolelliset ominaisuudet eivät muodostu alaryhmien eikä yksilöiden identiteetin tekijöiksi.

Ilmiö syntyy erityisesti, kun lapsia on riittävästi, jotta tytöt ja pojat voivat kategorisoida itsensä mielekkään kokoisiin alaryhmiin. Esimerkiksi koulun pihalla, jossa on paljon sekä tyttöjä ja poikia, tytöt käyttäytyvät "tyttömäisesti" ja pojat "poikamaisesti". Mutta kotipihalla, jossa lapsia on vähän, käyttäytymiserot häviävät ja kaikki leikkivät kaikkien kanssa. Sukupuolen merkitystä voitaisiinkin vähentää sillä ehkä epäintuitiivisella taktiikalla, että oppimisryhmät pilkottaisiin mahdollisimman pieniksi sekaryhmiksi. Käytännössä tämä on luokkakokoja selvästi pienempi, mutta sinällään tunneilla luokka voidaan pilkkoa pienempiin ryhmiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset