*

Antti Rautio Tavallisuus riittää onnellisuuteen.

Työntekijä ei voi neuvotella mistään (Työelämäreformi, osa 1/5)

Äsken laskeskelin, että olen elämässäni allekirjoittanut melkein 30 työsopimusta. Aika hyvin kun mittarissa on vasta 33 vuotta. Kaikki noista eivät tietenkään ole olleet uusia työpaikkoja, sillä välillä määräaikaista työsopimusta on jatkettu ja välillä työnkuva tai asemapaikka on muuttunut, jolloin uusi työsopimus on käytännön syistä kirjoitettu. Olen myös ollut kolmesti töissä ilman työsopimusta ja sanotaanko niin, että neljättä kertaa ei tule. Vuokrafirmat on myös kokeiltu kahteenkin otteeseen ja kovin hyvää kuvaa ei niistä ole jäänyt. Joskin niissä on myös joitakin selkeitä etuja työntekijänkin osalta, mitä ei "normaalissa" työsuhteessa ole.

 

Kotona opetettiin, että jos jotain tässä elämässä haluaa, niin sen eteen on tehtävä töitä ja ansaittava rahaa. Teini-iässä tein kesätöitä ja ensimmäisen oikean työn aloitin kaksi päivää lukion päättymisen jälkeen. Lähtiessäni opiskelemaan ammattikorkeakouluun, tein siinäkin ohessa töitä. Lopulta ne työt päihittivät koulunkäynnin, enkä ole lukiota ja linja-autonkuljettajan sekä yhdistelmäajoneuvonkuljettajan ammattitutkintoja kummempia koulutuksia elämässäni käynyt. Tähänastista työelämääni on leimannut kaksi asiaa, kuljetuspuolen työt ja asiakaspalvelutyöt. Eläkehommiksi kuljetusalasta ei taida minulle olla ja koska asiakaspalvelusta ei mitään koulutuksia ole enkä niitä työpaikkoja saa vaikka haen, niin aloitn uudelleenkoulutuksen ja lähihoitajan opinnot. Se oli virhe.

 

En todellakaan ole aina ollut hyvä työntekijä. Pariin kertaan olen ollut jopa surkea. Useimmiten kuitenkin olen huomannut, että sillä ei ole mitään väliä, kuinka hyvin ne työt suorittavalla alalla tekee. Ei se vaikuta määräaikaisen työn jatkumiseen oikeastaan millään tavalla eikä YT:den aikana vaakakupissa paina paljoakaan. Töitä on, jos on. Jos ei ole, niin ei ole. Jos ne loppuu, niin ne loppuu ja jos ne jatkuvat, niin ne jatkuvat. Työntekijän panoksella ei juurikaan ole väliä. Koko ajan myös tehostetaan ja koska työttömiä on suuret määrät, voi työnantajat huoletta kiristää ruuvia äärimmilleen. Jos nykyiset työntekijät eivät enää jaksa tai suoriudu, niin uusia on tulossa. Tai mikä pahinta, jos työntekijät kyseenalaistavat tai ehdottavat parannuksia. Sen jälkeen tietää jo itsekin olevansa ensimmäinen lähtijä, kun tilaisuus työnantajalle vain tulee.

 

Esimerkiksi bussikuskilla ei ole mitään muuta vaatimusta, kuin että hän osaa ajaa, hänellä on ajokortti ja muut luvat kunnossa ja siinä se. Tällöin voidaan paikallisliikenteessä ajattaa 5,5 tuntia yhtä soittoa, välillä minimissään puoli tuntia taukoa ja toinen 5,5 tunnin setti perään. Väliin lakisääteinen 9 tunnin tauko paperilla ja sama kuvio uudestaan. Ja vielä kolmanteen ja neljänteen kertaan. Paperilla siksi, että jos työmatkat ovat vaikkapa puoli tuntia suuntaansa, iltatoimet ottavat aikansa samoin kuin unenpäästä kiinni saaminen ja aamutoimet, niin se on hyvin äkkiä 3-5 tuntia, minkä bussikuski nukkuu siinä kahden n. 12-tuntisen työvuoron välissä. Täysin laillisesti, täysin AKT:n hyväksymänä. Miettikääpä sitä kun seuraavan kerran näette bussikuskin ajavan illalla ja heti aamulla ja olevan vastuussa sadoista, jopa tuhansista ihmishengistä sinä työpäivänään.

 

Työvuorolistat tiedät pahimmillaan 7 päivän päähän ja parhaimmillaan 21 päivän päähän. Vapaapäivä siellä, toinen täällä. Työnantajan ei tarvitse huolehtia esim. vessakäyntimahdollisuuksista oikeasti, paperilla ne toki voivat olla kunnossa mutta kun se teoria ja käytäntö hyvin harvoin duunarilla kohtaavat. Miettikääpä omalle kohdallenne, jos teillä ei ole oikeasti mahdollisuutta käydä koko työpäivän aikana kuin kerran vessassa ja se tauko on juuri tiettyyn aikaan. Tämä on ihan todellisuutta suurimmaksi osin esimerkiksi Lappeenrannassa. Rekkakuski voi pysähtyä milloin tahansa, kun hätä iskee. Mutta bussikuski? Firma, joka kuljetukset suorittaa, sanoo tekevänsä asiat juuri niin kuin pitää. Ja tekeekin, minimin mukaan, se täytyy kyllä myöntää. Kaupunki, joka kuljetukset ostaa, pesee kätensä. Ei kuulu kuulemma heille vaan suorittavalle firmalle. Tämän johdosta tilanne on se, että jos kuski ei halua housuunsa laskea, niin on rikottava lakia lähes kaikilla päätepysäkeillä. Eli tehtävä tarpeensa julkisesti lähimpään pusikkoon tai pysäkkikopin taakse. Poliisilla olisi oikeus kirjoittaa sakko joka kerta, kaupunki ei välitä ja firmaa eikä AKT:a kiinnosta.

 

Toinen mielenkiintoisuus bussialalla on käsite työajasta. Ajatelkaapa, jos omalla kohdallanne olisi vaikkapa ensin 4 tuntia työaikaa. Sitten 2 tuntia taukoa, joista tunti on palkaton ruokatunti ja toinen tunti kyllä on palkallista aikaa, mutta sitä ei lasketa työaikaan. Ja sitten vielä vaikka 4 tuntia työaikaa siihen perään. 10 tuntia töissä, palkkaa saat yhdeksältä tunnilta mutta 8 tuntia on työaikaa. Kun kaksiviikkoisjaksossa on 80 tuntia töitä, tarkoittaa se sitä, että ko. vuoroja saa olla siinä kaksiviikkoisjaksossa 10. Tällöin olet ihan faktisesti ollut kiinni töissäsi 100 tuntia, työaikaa niistä on 80, palkattomia ruokatunteja 10 ja palkallista aikaa (muttei työaikaa) 10. Normaalistihan ihminen saisi ylityökorvaukset noista 10 tunnista, mutta ei bussikuski.

 

Jos ei kelpaa, niin tervemenoa ja otetaan uusi tilalle, jolle kelpaa. Neuvotteluvaraa ei työntekijälle ole ollenkaan. Se on ota tai jätä.

 

---------

 

Koska nykyihmiset eivät jaksa lukea maratonmittaisia tekstejä, niin pätkitään osiin. Tämä on osa yksi. Seuraava osa heti huomenna. Yhteensä näitä tulee 5. Kyllä tästä kokonaisuus tulee, uskokaa tai älkää.

 

Osa 2 täällä.

 

Osa 3 täällä

 

Osa 4 täällä.

 

Osa 5 täällä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Mukavasti kirjoitettu ikävistä totuuksista. Totta on myös, ettei enemmistö jaksa montaa riviä lukea mitään asiaa.

Työelämässä ei kannata duunarin henkisesti sitoutua työhönsä. Sillä ei mitään merkitystä. Hommia on kun on. Sitoutunutta tekijää vain enemmän loukkaa, kun tulee lähtö.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Sitoutunut työntekijä myös väsyy työhönsä, jos haluaa olla vastuullinen työntekijä ja hyvä työssään. Eli jos vaikkapa asiakaspalvelussa ihan oikeasti välittää niistä asiakkaiden ongelmista tai bussikuskina haluaisi, että matkustajat viihtyvät ja aikataulut täsmäisivät.

Työnantajat nimittäin harvoin välittävät. Heille riittää, että firma tekee tulosta. Heille ei ole väliä, miten se tulos tulee. Heille riittää minimi panostus tuloksen tekemiseen. Ja jos se minimi ei riitä työntekijälle, niin arvojen ristiriita on väistämätön ja työntekijä siinä häviää aina, tavalla tai toisella.

Esim. monissa kaupungeissa bussiliikennettä hoitaa yksi ainoa firma, joka on voittanut kilpailutuksen useiksi vuosiksi eteenpäin. Kilpailutuksessa on määrätty käytettävän kaluston taso sekä aikataulut ja linjat ja korvaus. Sitten ne linjat ajetaan. Suorittavalle firmalle on ihan se ja sama, onko siellä kyydissä yhtään matkustajaa ja jos on, viihtyvätkö ne siellä. Tai toimivatko aikataulut matkustajien kannalta hyvin.

Bussikuski kuitenkin saa sen palautteen matkustajilta. Bussikuski ei kuitenkaan voi tehdä asialle mitään. Ei, vaikka haluaisikin.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Mainio teksti, kiitoksia. Seuraavaa osaa odotellessa, nimim. 34-vuotias ja n. 20 työsuhdetta takana.

Palvelualalla on omalla kohdallani ongelmana juuri tuo mainitsemasi työntekijän työstä vieraantuminen;

a) haluaisin tehdä työn mahdollisimman hyvin.

b) ehkäpä voisin parantaa systeemiä joiltain osin.

mutta

a) kannattaa itseasiassa panostaa minimaalisesti koska niin työnantajakin tekee. ristiriita työnjohdon ja oman toiveen kohdalla ajaa pakosti tähän johtopäätökseen, kovin kauaa en pysty arjen sankarina sooloilemaan hierarkian alimmalla portaalla.

b) työntekijänä minulla ei ole mitään sanomista työn tekemiseen ja on aika turhauttavaa toistaa huonoja rutiineja vain siksi että pomo joka ei tiedä varsinaisesta työn suorittamisesta mitään on sitä mieltä että systeemi on hyvä.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Näinhän se on, sillä

a) se on ihan se ja sama, teteekö työt hyvin vai ei. Ok, ehkä sitä määräaikaista työsuhdetta jatketaan vielä kerran, mutta mitään suurempaa hyötyä siitä ei useinkaan ole. Määräaikaisuus kun loppuu, niin tuossa on ovi ja tervemenoa. Tai jos firma päättää säästää ja aloittaa YT:t, niin minkä se työntekijä sille mahtaa? Säästöissä kun ei monestikaan ole kyse siitä, että firma tekee tappiota, vaan sen firman pitäisi tehdä enemmän voittoa. Tähän työntekijöiden pitäisi sitoutua, vaikka he eivät itse siitä lisävoitosta kostu mitään?

b) se on ihan se ja sama, kuinka paljon itse yrittää asioita parantaa. Ei se johda mihinkään muuhun kuin korkeintaan hankalan työntekijän leimaan. Eikä niitä uudistuksia yleensä kukaan kuuntele, sillä "näin on tehty aina". Parhaimmillaan joku kuuntelee, mutta mitään ei tehdä, koska asiat maksaa. Ainoa toivo saada joku uudistus läpi, on perustella se tulevilla säästöillä, vaikkapa työajassa ja sitä kautta palkassa.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Hoitoalalla asiat myös toimivat usein kertomallasi tavalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset