*

Antti Rautio Tavallisuus riittää onnellisuuteen.

Työelämä on kuin monisairas saattohoitopotilas (työelämäreformi, osa 3/5)

Lehdistä saa aina tasaisin väliajoin lukea, että mikä siinä on kun työt ei työttömiä kiinnosta? Avoimia työpaikkoja on kymmeniä tuhansia ja työttömiä satoja tuhansia, mutta kun ei ole kuulemma työhalukkuutta. No, niitä töitä nyt vain ei ole kaikille. Ei, vaikka jokainen työpaikka täytettäisiin, niin silti meillä olisi runsaasti työttömiä. Toisekseen joku syy siihen yleensä on, että työtön ei töitä hae tai saa. Kyllä osassa työttömiäkin on vikaa, mutta kyllä se vika on useimmiten ihan jossain muualla kuin työttömässä.

 

Työttömiä tulee myös koko ajan lisää, sillä automatisaatio valtaa aloja etenevissä määrin. Nykyään on esim. tuossa Imatran Prismassa 6 kpl itsepalvelukassoja. Olen huomannut siellä asioidessani, että niistä vastaa yksi ainut ihminen samalla, kun hän hoitaa yhtä tavallista kassaa. Tekee siis yksinään työt, joihin ennen tarvittiin seitsemän ihmistä.

 

Kilpailutus polkee hintoja, joka tarkoittaa työkustannusten vähentämistä työntekijöiden ja työvälineiden osalta eli samat työt pitää tehdä vähemmällä miehityksellä ja huonommilla työvälineillä. Kilpailutukset voittaa aina halvin vaihtoehto, eikä kukaan halua avata silmiään sille, mitä se tarkoittaa käytännössä. Jos tarjousten ero esim. tavarantoimituksissa eri rekkafirmojen välillä on todella iso, niin mistä kuvitellaan, että se toinen firma pystyy niin paljon säästämään? Polttoaine maksaa kaikille saman verran.

 

Kaiken lisäksi moniosaaminen on trendikästä. Kun ennen paperitehtaalla oli paperimiehiä, niin nyt he monesti ovat myös sähkömiehiä. Tai bussivarikoilla oli tankkareita ja siivoojia, nykyään bussikuski tekee monissa paikoissa sen kaiken itse. Eikä siinä mitään, työtähän sekin on. Mutta jos ennen ajoit auton varikolle, oli 10 minuuttia aikaa parkkeerata se ja tehdä tilitys. Nykyään on edelleen sama 10 minuuttia aikaa, mutta siinä ajassa pitää myös tankata ja ajaa auto pesulinjaston läpi ja jopa siivota auto ja tehdä muutama muu asia.

 

Työsuunnittelu on myös täysin retuperällä. Kun itse ei joudu tekemään sitä työtä, minkä laittaa muut tekemään, on helppo tehdä lähes mitä vain muutoksia. Esim. vanhuspuolella kotihoidossa on joskus aikanaan tehty lista 8 tunnin työpäivälle, jossa on vaikkapa 15 vanhusta. Sen ehtii tekemään, kun tekee eikä vietä turhia taukoja. Sitten tulee lisää vanhuksia, samalle listalle. Lopulta niitä on 27 ja ihmetellään, että mikä on kun työntekijä ei suoriudu enää tehtävistään? Ennen suoriutui, se on varmaan laiskistunut. Samalla kukaan ei tunnu katsovan, miten ne vanhukset ajallisesti sijoitetaan hoidettaviksi. Ravataan kerrostalojen väliä, kun listassa lukee niin, vaikka listan tekijä voisi laittaa saman kerrostalon asukit peräkkäin. Tiedän tapauksen, jossa samassa taloudessa oleva pariskunta tarvitsi hoitajaa ensin toiselle osapuolelle selvitäkseen aamutoimista. Sitten vähän myöhemmin toinen osapuoli tarvitsi myös, niin sitähän luulisi että ne laitettaisiin samaan aikaan tai edes peräkkäin? Vielä mitä, eri aikaan ne hoitoajat laitetaan, parin tunnin välein. Samaan osoitteeseen. Toinen ääripää on sitten se, että listassa on pari-kolme vanhusta muutaman kilometrin päässä toisistaan ja heille on laitettu sama hoitoaika. Työn suorittaminen tehdään siis jo lähtökohtaisesti mahdottomaksi, puhumattakaan että sen voisi tehdä edes teoriassa hyvin.

 

Älytön kiire älyttömillä työajoilla. Sitä on suorittavan työntekijän arki. Olen monta kertaa sanonut, että minä teen mielelläni 8 tunnissa 8 tunnin hommat. Kun ollaan töissä, niin tehdään töitä ja vapaalla sitten räplätään puhelinta. Mutta kun siinä 8 tunnissa pitäisi tehdä 11 tunnin hommat. Miten sen kuvitellaan onnistuvan tai miten kuvitellaan, että ihmiset sellaista kovin kauaa jaksavat? Miten kuvitellaan, että se työ tulee tehdyksi hyvin? Tämän lisäksi työvuorot menevät usein niin, että tänään on vuoro klo 14-22, jossa pitää tehdä siis 11 tunnin hommat ja heti seuraavana aamuna pitäisi tulla aamuvuoroon klo 7 töihin. Olen tullut siihen tulokseen, että ei työntekijän jaksamista omassa työssään edes odoteta. Käytetään työntekijä loppuun ja otetaan uusi, tulijoita kyllä ainakin toistaiseksi riittää.

 

Samalla kuitenkin ihmetellään, kun ihmiset eivät enää suostu ihan mihin vain? Kumma juttu, kun 0-sopimus ei houkuta tai 3 tunnin lehdenjakokeikka alkaen aamukahdesta eteenpäin, johon todellisuudessa menee 5 tuntia. Tai jos hoitotyöntekijä on sitä mieltä, että hän haluaisi tehdä työnsä hyvin, koska työnkohde on toinen ihminen ja josta hän on ihan kirjaimellisesti vastuussa, ja kun siihen ei anneta välineitä tai mahdollisuutta, niin hän ei suostu tekemään sitä ollenkaan. Minun mielestäni tässä ei ole mitään ihmettelemistä. Minä ihmettelen sitä, että ihmiset ovat näinkin kauan suostuneet tekemään töitä nykyisillä ehdoilla.

 

Työntekijäliitot ovat vitsi niiden työntekijöiden kannalta, joille työllä olisi muutakin merkitystä kuin pelkästään raha. Työehtosopimusneuvotteluissa tapellaan aina rahasta. Kaikki muu on toisarvoista. Työehdoissa olisi paljonkin viilaamista, mutta kun ketään ei kiinnosta. Raha kiinnostaa. Niin työnantajia kuin työntekijöiden liittojakin. 2 600 €/kk palkkana epäsäännöllisestä vuorotyöstä älyttömällä kiireellä huonoilla työvälineillä tuntuu paljon pienemmälle kuin 2 400 €/kk palkka säännöllistä työaikaa tehden hyvillä työvälineillä ja sopivan ajan kanssa. Silti se on palkka, mistä aina tapellaan.

 

Työnhakeminen on myös nykyään tehty aivan järkyttävän hankalaksi ja epämotivoivaksi. Työn hakeminen käy jo työstä. Itse tosiaan opiskelin ja siinä samalla ajattelin, että voisihan sitä työn ohessa tehdä jotain pientä hommaa, niin saisi lisätienestiä. Sitten katselin avoimia paikkoja, niin jokaisella firmalla on oma työhakemussivustonsa, jonka kautta sitä työpaikkaa voi hakea. Hain esim. Alkoon, Lidliin, vuokratyöfirmojen kautta, R-kioskiin sekä kuljetuspaikkoja. Yhden työhakemuksen täyttämisen menee helposti tunti ellei enemmänkin, jos sen haluaa tehdä kunnolla. Eli siis laittaa kaikki työkokemuksensa ja koulutuksensa kuten kuuluu. Minulla olisi aina ajan tasalla oleva CV, jonka voisin lähettää kenelle tahansa ja moneen paikkaan, mutta ”emme käsittele sähköpostin kautta tulleita hakemuksia”. Miksi? Sen sijaan täytän nälkävuoden pituisen hakemuksen, laitan siihen oman kuvani, kerron itsestäni, harrastuksistani, kiinnostuksen kohteista, voimassa olevista lupakorteista ja miljoonasta muusta asiasta. Tämä kaikki olisi jo valmiina CV:ssä, mutta kun kukaan ei sitä halua. Tai itse asiassa monessa paikassa sen voi kyllä liittää hakemuksen liitteeksi. Mitähän varten? Siellä on täysin samat asiat, jotka yritys juuri vaati minua erikseen kirjoittamaan.

 

Kaikkein koomisimpia kohtia ovat ne, missä joku iso firma hakee vaikkapa hyllyttäjää tai kassaa keikkatyöhön joulusesongin ajaksi ja keskimäärin jotain 4 tuntia viikossa olisi töitä. No sehän kävisi opiskelijalle, siispä laitoin hakemuksen. Sitä sitten täyttelin ja vastailin kohtiin että ”missä näet itsesi viiden vuoden päästä” ja ”miksi hait juuri tätä työpaikkaa”. Sekä hakija että hakemuksen käsittelijä kuin myös se lopullisen palkkauspäätöksen tekijä tietävät kaikki, että viiden vuoden päästä tämä hakija ei ole tässä työpaikassa missään nimessä, ei hän ole tästä uraa tekemässä eikä firma hänelle uraa tarjoamassa ja että tätä työpaikkaa haetaan siksi, koska firma tarvitsee työntekijän ja työntekijä haluaa saada rahaa. Mitä siihen sitten pitäisi säveltää?

 

Tässä syksyn aikana olen myös ihmetellyt, että haetaanko joihinkin työpaikkoihin ihan oikeasti työntekijöitä vai onko ne avoimet paikat siellä vain näön vuoksi? Olen laittanut n. 15 hakemusta, joista suurimpaan osaan ei vastattu mitään. Isot firmat kuten Alko ja Lidl laittavat sen vakiovastauksen, että kiitoksia mutta ei tällä kertaa napannut. Ja on todella hyvä asia aina, kun ilmoitetaan jotain. Sen kyllä pitäisi olla itsestäänselvyys, sillä jos laitetaan työpaikka hakuun ja sitä haetaan, niin luulisi firmalla olevan sen verran arvostusta hakijoita kohtaan, että haun lopputuloksen ilmoittaisivat edes sähköpostiin. Olen myös useampaan hakemukseen kirjoittanut, että koska opiskelin, niin minulle käy tarjotun 10 viikkotunnin lisäksi myös 0-tuntisopimus. Useasti saa lukea kummasteluja työnantajilta, että mikä on kun 0-tuntisopimus ei kelpaa? Minä kysyn, että mikä on, kun sellaiseen valmis työntekijä ei kelpaa?

 

Työpaikkojen vaatimukset ovat monesti myös yliampuvia. Johonkin lumenauraushommiin saatetaan vaatia pakollisten kuorma-autokortin, ammattipätevyyden ja digipiirturikortin lisäksi työturvallisuuskorttia ja tieturvakorttia ja hyvä ettei vielä EA-korttiakin. Kerran näin ilmoituksen, jossa lumityöntekijältä vaadittiin tulityökorttia. Pitäisi olla kokemusta vastaavista hommista ja käytetystä kalustosta jo ennakkoon, sillä eihän kukaan nyt perehdyttämään jouda. Lisäksi tietenkin pitää olla joustava, oma-aloitteinen, iloinen, huolellinen, tiimityötaitoinen ja valmis töihin mihin aikaan vain heti, kun lunta sataa ja puhelin soi. Tästä vastineeksi saa kyllä TES:n mukaisen palkan, jos sitä lunta siis ylipäätään koko talvena sataa. Keväällä on tiedossa varma lopputili. Kuka työntekijä pitää omakustanteisesti yllä pätevyyskorttejaan, jos siitä vastineeksi ei saa muuta kuin epävarman pätkätyön huonoilla työajoilla? Sitten kun sen hakemuksen rustaa, niin vastaukseksi ei saa edes sitä ”kiitos, mutta ei kiitos” -viestiä. Kun sitten työnhakija toteaa vaatimukset ja työnkuvan luettuaan, että ei hänellä ole tuohon paikkaan mitään mahdollisuuksia eikä huvikseen jaksa tosiaan sitä maratonmittaista hakemuslomaketta täyttää, niin luonnollisesti siitä syyllistetään se työtön työnhakija.

 

Toisaalta vaatimukset ja todellisuus eivät monestikaan kohtaa. Ilmoituksessa saattaa olla mitä vain, mutta sitten todellisuudessa kukaan ei tarkista, että sinulla niitä kortteja edes on. Olen tämän vuosikymmenen aikana ollut kolme kertaa kuljetusfirmassa töissä, joissa minulta ei ole tarkastettu edes sitä, että onko minulla ajokorttia. Puhumattakaan siitä, että mitä luokkia siinä ajokortissa on, saanko minä edes ajaa sitä autoa millä minun pitäisi ajaa?

 

Työ- ja lepoaikojen noudattaminen on myös sitä luovempaa, mitä pienempi on firma. Se on lähes sääntö eikä poikkeus rekkahommissa, että kun menet lastaamaan, niin auton piirturi laitetaan silloin tauolle lastauksen ajaksi. Töitä kyllä tehdään koko ajan ja siinä menee ruokatunti, mutta paperilla kaikki on ok. Olen myös ajanut tilausajoja, joissa yksi työvuoroni kesti 36 tuntia. Ensin aamutuimaan koululaisajoja, sitten tilausajoja, illalla pikkujoulukyytejä, yöllä kävin ajamassa 600 kilometrin potilassiirron ja siitä suoraan aamulla samoilla silmillä kyyditsemään koululaisia kouluun, pari tilausajoa ja koululaiset takaisin kotiin. Ei paljon digipiirturikorttia pidetty laitteessa, sillä siihenhän jää kaikki tiedot. Poliisit jos olisivat pysäyttäneet, niin minähän ne sakot olisin saanut ja joutunut maksamaan.

 

Tiivistettynä siis, suorittavan työn työpaikan hakeminen on tehty hankalaksi ja mahdollisimman epämotivoivaksi. Työolot, työvälineet ja työajat ovat monesti todella huonot. Työpaikka on aina joko määräaikainen pätkä tai muuten epävarma. Työpaikalla ei välttämättä noudateta lakeja, joista se työntekijä on kuitenkin vastuussa, vaikkei itse voi niiden noudattamiseen vaikuttaa muuten kuin ottamalla lopputilin. Työturvallisuudesta tai ergonomiasta ei välitetä muuten kuin paperilla. Työnkuva ja todellisuus eivät välttämättä kohtaa ollenkaan. Työn vaatimusten täyttämiseksi työntekijälle ei monestikaan anneta tarpeellisia välineitä, johon myös riittävä aika luetaan, mutta silti vaatimukset pitäisi täyttää. Ja sitten ihmetellään, kun ihmiset eivät enää jaksa? Että ihmiset elävät mieluummin tuilla kuin suostuvat ihan mihin tahansa?

 

Mitä ihmettelemistä siinä on?

 

--------

 

Osa 1 täällä.

 

Osa 2 täällä.

 

Osa 4 täällä.

 

Osa 5 täällä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Blogin otsikosta selvennys. Saattohoitopotilas on ihminen, jonka tilan ei täydellä varmuudella tiedetä paranevan millään hoitomuodolla, joten parantavaa hoitoa ei edes yritetä. Koska se olisi turhaa. Koitetaan vain tehdä potilaan olo mahdollisimman mukavaksi ennen vääjäämätöntä loppua ja joskus se loppu on silti tuskallinen ja groteski.

Nykyisessä työelämässä ollaan siinä tilanteessa, että kaikki kyllä tietävät, että asiat menevät alamäkeen, mutta kukaan ei tee mitään. Asioiden annetaan mennä pieleen. Jotkut ovat tekevinään (kuten ay-liitot) mutta eivät oikeasti tee mitään parantavaa asioiden eteen. Keskitytään epäolennaisuuksiin vaikkapa sen osalta, että joku ihan avoimesti sanoo ettei ole eläessään töitä tehnyt eikä tee. Sen sijaan kukaan ei kysy, että miksi niin on? Ei kysytä, että voisiko asian tilan jotenkin muuttaa? Sitä ei kysytä, koska tiedetään jo etukäteen että vastaus on sellainen, joka ei miellytä. Se vastaus on sellainen, johon ei ole olemassa ratkaisua tai halua tehdä niitä muutoksia. Siksi annetaan vain mennä.

On helpompaa miettiä yksittäisten ihmisten valintoja kuin miettiä sitä isoa kuvaa, joka ajaa niihin valintoihin. Syyllistämisen jalon taidon osaavat kaikki, mutta kukaan ei osaa ottaa huomioon niiden yksittäisten ihmisten tilanteita. Eikä kokonaisuutta. Jokaiselle ihmisen tekemälle valinnalle on olemassa syy. Valinnat muuttuvat, kun syihin pureudutaan.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Lehdistä saa aina tasaisin väliajoin lukea, että mikä siinä on kun työt ei työttömiä kiinnosta? Avoimia työpaikkoja on kymmeniä tuhansia ja työttömiä satoja tuhansia, mutta kun ei ole kuulemma työhalukkuutta."

Tuosta käy hyvin ilmi, keiden näkökulmasta lehdistö maan ja maailman asioita katsoo. Kysymys voitaisiin aivan yhtä hyvin esittää näin: "Mikä siinä on kun työnantajat eivät halua työntekijöitä töitä tekemään?"

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Aivan. Toisaalta ymmärrän toimittajia hyvin siinä suhteessa, että he eivät tiedä, mistä puhuvat. Siksi kirjoittavat läpiä päähänsä. Jos on koko ikänsä ollut toimittaja, niin miten voi muiden alojen työoloista mitään tietääkään? Että miksi joku on mieluummin työtön eikä mene töihin, kun minullakin on täällä töissä ollut aina niin kivaa? En minäkään tiedä mitään sellaisesta työstä, jota tehdään säännöllisesti ma-pe 8-16, koska en ole ikinä sellaista työtä tehnyt. En väitä, että toimittajien työajat ovat nuo, tämä vain esimerkkinä.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Osut naulan kantaan jokaisessa kohdassa, kaikenkarvaiset "yrittäjät" on tuhonneet työntekijöiden työhalukkuuden ja he tekevät asian vaikeammaksi yrittäjille jotka liikkeellä muuten kuin pikavoitot silmissä.

"Nykyisessä työelämässä ollaan siinä tilanteessa, että kaikki kyllä tietävät, että asiat menevät alamäkeen, mutta kukaan ei tee mitään."

Jostain luin että 85% menestyksestä menee henkilöille joilla on puhetaitoja ja loput 15% joilla tietoa ja käytännöntaitoja. Joten miksi ei asioille tehdä mitään? Koska menestyksen rappusia ylimmälle kivunneilla ei ole mitään hajua mitä tehdä, mistä edes alottaisi, joten he pitävät kauniita puheita ja homma jää siihen, valitettavasti näitä supliikki miehiä ja naisia on alemmillakin portailla ja heidänkin hommat tuppaa hoitamaan joku alainen joka oikeasti osaa.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Työelämässä työntekijänä törmää aina niihin samoihin legendaarisiin lausahduksiin esimiesten tai yrittäjiensä itsensä taholta, että työntekijän pitää koittaa ymmärtää ja että on tiukat ajat ja että nyt tarvitaan joustoa jne. Milloin tulevat ne paremmat ajat? Miksi työnantajat eivät jousta, koskaan?

Puhetaidon kyllä huomaan itsekin auttavan, sillä en nyt muista että olisin työhaastatteluun asti päästyäni jäänyt yhtä kertaa enempää ilman työtä. Työhaastatteluun pääseminen on paljon vaikeampaa, koska se tehdään vain papereilla.

Monessa firmassa esimiestason ihmiset, siis työvuorolistojen laatijat tai korjaamopäälliköt tai ajojärjestelijät tulevat suoraan esimieshommiin ilman, että ovat itse tehneet päivääkään sitä työtä, jonka alan esimiehiä he nyt ovat. Tai isännät itse eivät käy lastaamassa autoja terminaaleissa, mutta silti mukamas tietävät miten kauan siellä kuuluu aikaa kulua. Liikennesuunnittelua takevät ihmiset, joilla ei ole pienintäkään käytännön kokemusta, miten vaikkapa iso rekka taipuu johonkin liikenneympyrään tai missä ajassa joku bussireitti on mahdollista ajaa niin, että pysäkeilläkin ehtisi pysähtyä. Joskus ne esimiehet eivät yksinkertaisesti edes välitä, vaan laativat vaikkapa niitä asiakaslistoja ihan päin p*rsettä, vaikka varmasti huomaavat että paremminkin voisi tehdä.

Työntekijät joutuvat ottamaan aivan mielettömästi vastuuta ihan niistä käytännön hommista, jotka oikeasti kuuluvat esimiehille. Ja esimiehet saavat niistä palkan. Ja työntekijä haukut joka suunnasta, jos homma ei toimi. Reilu peli...

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Työelämän reformi osat 1-3. Luin ne kaikki riviväleineen ja odotin millainen se sinun reformisi tulee olemaan. Esitit kyllä monia epäkohtia, joitten suhteen olen kanssasi osittain samaa mieltä.

En halua opastaa sinua ammatinvalinnoissasi, enkä edes kykenisi siihen.
Voitaisiin kuitenkin alkaa miettiä reformia, jolla noita 1-3 asioita voitaisiin yleisellä tasolla korjailla, tai häivyttää tyystin huitsin nevadaan.

Eiliselle emme voi mitään. Tämäkin päivä on pian pulkassa. Huomisesta emme tiedä mitään. Pitää vaan ottaa se vanha kristallipallo ja esittää hakusana "työreformi"

Näyttää siltä, että työnkuva tulee varmasti muuttumaan. Yhä harvemmilla tulee olemaan varsinaista kaupallisesti tuottavaa työtä. Syynä on se kirottu markkinamiesten lanseeramam sana "tekoäly". Sehän sisältää kaiken mikä aiemmin kulki nimillä tietotekniikka, ITC, robotiikka ja automatio. Ei siis mitään uutta, mutta markkinamiehet saivat melkoisen buustin aikaiseksi sanahirviöllään.

Se joka tulevassa omistaa nuo edellämainitut, pyrkivät omistamaan kaiken, ellei näille synny ymmärrystä siitä, että ilman kuluttamista kuolee koko markkina. Ilman toimivaa markkinaa astuu kuvaan anarkia. Anarkia johtaa aina tuhoon ja kuolemiseen.

Entä sitten? Voiko siihen mitenkään vaikuttaa. Kyllä voi, mikäli homo sapiens vaan ymmärtää sen välttämättömyyden. Nyt vaimo kuhtuu kahville. Jos kiinnostusta löytyy, palaan turinaan.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Ratkaisut tulevat viimeisessä osassa. ;)

Mielestäni nykyisen työelämän ongelmat tunnistavat ja tunnustavat useat tahot. Siitä tämä ei ole kiinni. Mutta kun jokaisella taholla on sitten ne omat halunsa ja tarpeensa ja se oma takamus, joka pitää turvata. Se pätee niin työntekijöihin, työnantajiin, liittoihin tai vaikka puolueisiin. Ja kun nämä intressit eivät kohtaa edes kilometrin säteellä, niin soppa on valmis.

Yritys on pystyssä siksi, että se tekee rahaa omistajilleen. Se on täysin selvä asia, mutta kun se työntekijä on töissä siksi, että se tekee rahaa itselleen eli saa palkkaa. Ei se ole siellä siksi, että saa olla töissä eikä se työntekijä halua ehdoin tahdoin menettää terveyttään tai muuta elämäänsä työnsä takia. Tätä ei haluta ymmärtää. Liitotkin ovat valitettavasti nykyään olemassa siksi, että niillä olisi valtaa ja mainetta ja myös mammonaa ja päätökset ovat sen mukaisia. Molemmilla puolilla pöytää. Puolueet tekevät ehdotuksia ja päätöksiä, joilla uskovat saavansa eniten äänestäjiä ja pääsevänsä niin vallankahvaan kiinni, jossa eivät kuitenkaan sitten uskalla tai halua tai kykene tekemään yhtään mitään. Siksi mitään muutoksia ei tapahdu. Tietoa kyllä olisi.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset