*

Antti Rautio Tavallisuus riittää onnellisuuteen.

Työelämä tulevaisuudessa eli ratkaisuja ongelmiin (Työelämäreformi, osa 5/5)

Monilla ihmisillä on paljon mielipiteitä siitä, mikä työelämässä on pielessä. Osataan osoittaa epäkohtia sekä pidetään niistä meteliä, mutta sitten ei ole kuitenkaan esittää mitään kättä pidempää ratkaisuiksi. Tai vaihtoehtoisesti ehdotettu ratkaisu on sellainen, mikä ei ole reaalimaailmasta ollenkaan. Kuten vaikkapa maailmanjärjestyksen romahduttaminen kapitalismista kommunismiin.

 

Kuten profiilistani huomaa, olen Keskustan jäsen. Nämä ehdotukset eivät tietenkään ole Keskustan ehdotuksia tai linjauksia. Kuulun myös esim. Lada-kerhoon, eivätkä nämä ole heidänkään linjauksiaan. En usko, että mielipiteitäni tai maailmankuvaani voi asettaa mihinkään puolueeseen tai järjestöön enkä minä omaa maailmankuvaani muuta sen takia, että johonkin puolueeseen tai järjestöön olen liittynyt.

 

No sitten asiaan, jota toki jonkun mielestä ei tässäkään viestissä ole ollenkaan. Ehdotetut asiat eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, sillä sellaiseen niitä on vähän vaikea laittaa. Lukuun ottamatta kohtaa yksi, sillä se on mielestäni kaiken nykyistä työelämää koskevan keskustelun lähtökohta. Jos tämä maa ei suostu edes keskustelemaan kohdan 1 asiasta, niin ei tämä maa pääse muissakaan työllisyyttä koskevissa asioissa yhtään eteenpäin. Ne kaikki nivoutuvat tuohon. Niin palkkaus, tuet kuin työhyvinvointikin.

 

Lista on pitkä, mutta silloin kun asiaa on, niin sitä harvoin pystyy twiittiin tiivistämään. Eivätkä minunkaan ehdotukseni tokikaan ole sellaisia, että ne voidaan suoraan toteuttaa enkä minä suinkaan ole minkään alan asiantuntija, en varsinkaan talouden. Ehdotettujen asioiden ensisijainen tarkoitus on saada aikaan keskustelua, sellaista keskustelua jossa asioita ei tyrmätä suoralta kädeltä vailla alkeellisiakaan perusteluja. 

 

1. Tämän hetken työllisyystilanteesta yhdistettynä tulevaisuuden työmarkkinoihin pitää voida keskustella avoimesti. Kaikille ei ole töitä nyt eikä tulevaisuudessa. Mitä teemme sille asialle?

 

Itse pidän tätä kaikkein merkittävimpänä kohtana. Mikä on nykyinen tilanne työmarkkinoilla? Se on se, että avoimia työpaikkoja on kymmeniä tuhansia ja työttömiä satoja tuhansia. Syistä ja seurauksista tässä nimenomaisessa tilanteessa on lukuisia mielipiteitä, samoin näkemyksiä lukujen oikeasta määrästä. Yhteistä kaikille on se, että työttömät ja avoimet työpaikat eivät kohtaa.

 

Miksi eivät kohtaa? Julkisessa keskustelussa se on tietenkin aina työttömän vika. Työtön on laiska ja itsekäs, työtön ei halua mennä töihin ja tuetkin ovat liian isot. Tuo kaikki on ihan paskapuhetta. Tietenkin joukossa on niitä ihmisiä, jotka eivät töihin mene mistään hinnasta. Senkin toteaminen on itsestäänselvyys, mutta että heitä olisi valtavasti? Että se olisi joku ongelma nykytilanteessa? Tai tulevaisuudessa? Ei ole, ei ole ja ei ole.

 

Kaikille työttömille ei riitä töitä, ei vaikka tekisimme mitä. Työ luo kyllä osittain lisää työtä mutta siinäkin on rajansa. Vaikka tähän Imatrankin kaupunkiin pystytettäisiin 10 uutta nakkikioskia, 10 uutta vaatekauppaa ja 10 uutta autokauppaa ja palkattaisiin jokaiseen putiikkiin 10 työtöntä töihin eli yhteensä 300 ihmistä myyjiksi, siivoojiksi, tavarantoimittajiksi jne., niin täällä tai lähikaupungeissa ei siltikään olisi yhtään enempää ihmisiä, jotka voisivat ostaa nykyistä enemmän lihapiirakoita, nykyistä enemmän farkkuja tai nykyistä enemmän Volvoja.

 

Miten yllä oleva kappale liittyy mihinkään, niin siten, että vaikka jokaiseen tällä hetkellä avoimena olevaan puhelinmyyjän työhön palkattaisiin joku, niin kuka ne kaikki lehdet ja sukat ja muun kauppatavaran ostaa, joiden provisioilla puhelinmyyjän pitäisi itsensä elättää? Jos työ itsessään loisi työtä ja vaurautta, niin miksi meillä ei ole lukuisia ja taas lukuisia vanhustenhoitopaikkoja lisää? Tai maanlaajuinen ja todella tiheä bussiverkosto? Tai Hesburgeria joka risteyksessä? Työlle pitää olla markkina, eikä sekään riitä jos työlle ei ole maksajaa.

 

Tulevaisuudessa meillä tulee olemaan paljon nykyistä enemmän työttömiä. Siitä pitää automatisaatio huolen. Tämä on täysin kiistämätön fakta, ellei joku käsittämätön maailmanmullistus nyt kehitystä väkipakolla hidasta. Tapahtuuko tämä työelämän seuraava raju muutos työttömyyden osalta ensi vuosikymmenenä vai vasta 50 vuoden päästä, se on ihan toinen juttu. Mutta joka tapauksessa se tapahtuu. Kukaan ei kuitenkaan tunnu haluavan keskustella siitä, varautumisesta puhumattakaan.

 

Nyt on muutama satatuhatta työtöntä ja siitä määrästä revitään pelihousuja. Kohta niitä on yli miljoona. Mitäs sitten tehdään? Siis muuta kuin syyllistetään työttömiä ja rangaistaan heitä? Pitäisikö nyt jo pikkuhiljaa ruveta varautumaan tai edes miettimään sitä, mitä työelämällä tarkoitetaan tulevaisuudessa? Se ei voi olla nykyisenkaltainen, jos haluamme pitää kiinni hyvinvointivaltiosta ja yhteiskuntarauhasta.

 

Onko tulevaisuudessa parempi, että yksi tekee töitä 40 h/vko täydellä palkalla ja toinen ei tee mitään? Olisiko parempi, että molemmat tekevät 20 h/vko puolella palkalla? Onko parempi että yksi elättää omalla työllään toisen maanmiehensä vaiko molemmat itsensä vähän vähemmällä? Vai elättääkö se työssäkäyvä vain itsensä ja toinen pärjää, miten pärjää. Jos pärjää. Nämä ovat ihan oikeasti kysymyksiä, joista nykyajan ongelmat antavat vain pienen pintaraapaisun tulevaisuuteen verrattuna. Tällä hetkellä raivostutaan siitä, kun joku sanoo, että hänelle riittää vallan mainiosti yhteiskunnan tuilla eläminen. Tulevaisuudessa se on ainoa vaihtoehto useille sadoille tuhansille suomalaisille, ei oma päätös. Mitäs sitten tehdään? Vai todetaanko heidän osaltaan vain, että paska säkä, lopetetaan tuet ja kuolkaa köyhyyteen? Ja meinataanko, että he niin vapaaehtoisesti tekevät?

 

Toinen tulevaisuuteen oleellisesti liittyvä asia on se, että kun työssäkävijät kiistatta vähenevät ja sitä myöten palkkatulot, niin mistä se kulutus syntyy, joka nykyisen elämänmuodon on mahdollistanut? Edelleen se Hesburger ei pysty myymään hampurilaisia, jos ihmisillä ei ole varaa ostaa niitä. Silloin ei ole Hesburgerin siivoojallekaan töitä eikä tavaraa toimittavalla rekkakuskilla eikä tukussa olevalla varastomiehellä. Ei edes noita töitä mahdollisesti tekeville roboteille. Tuleva kiistaton rakenteellisen työttömyyden lisääntyminen aiheuttaa sen, että työttömyys lisää itse itseään. Eikä tämä tunnu kiinnostavan edes ajatuksen tasolla yhtään ketään.

 

2. Työnteon pitää aina olla houkutteleva vaihtoehto jokaiselle työikäiselle ja työkykyiselle ihmiselle. Työnteon pitää aina olla kannattavaa.

 

Jos pitäydytään nykyajassa, niin kuten aiemmin olen kirjoittanut, ihminen käy töissä rahan takia. Jos kotona olemisesta maksetaan enemmän, niin miksi hän menee töihin? Tai jos töihin menemistä varten pitää ostaa auto ja kattaa sen kulut mutta ilman autoa niitäkään kuluja ei ole, niin miksi mennä töihin? Autoon saa helposti keskipitkillä työmatkoilla menemään 250 € kuussa polttoaineisiin ja vakuutuksiin ja veroihin, jonka päälle tietenkin kaikki korjauskulut. Sen verran enemmän pitäisi töistä siis saada, jotta pääsisi edes omilleen. Puhumattakaan muista töissäkäyntikuluista kuten vaikkapa ruokailuista tai työvaatetuksesta tai pätevyyksien ylläpitämisestä omalla kustannuksella. Sitähän luulisi, että jos työnantaja vaatii tietyn työvaatetuksen, niin hän sen myös kustantaa? Omalla kohdallani aika harvoin niin on ollut, puhutaan sitten bussikuskin kauluspaidasta ja suorista housuista tai rekkakuskin turvakengistä. Itse ne on yleensä varsinkin määräaikaisissa työsuhteissa maksettava, kestää se työsuhde sitten 2 kk tai 2 vuotta. Ja seuraavaan työpaikkaan ne pitää tietenkin olla eriväriset tai erilaiset standardit täyttävät.

 

Työn kannattavuudesta puhuttaessa kuulee sanottavan, että houkuttelemattomuus johtuu ainoastaan siitä, että tuet ovat liian isot. No eivät ole. Kukaan näistä sanojista ei itse haluaisi elää niillä ”isoilla” tuilla kuukautta pidempään, jos sitäkään. Itse olen kyllä sitä mieltä, että ei ne liian pienetkään ole, kyllä niillä pärjää, mutta ei niissä leikkausvaraa ole senttiäkään.

 

Tukien osalta perustulo ei ole mikään vaihtoehto, siis se malli joka on parhaillaan testauksessa. Perustuki mielestäni olisi. Toinen asia, mikä kannustaisi töihin menoon olisi se, että työstä jäisi käteen enemmän kuin kotona olemisesta. Sen voisi ratkaista muutenkin kuin tukia leikkaamalla. Kuten vaikkapa asumiskuluja ja työmatkakuluja karsimalla, joka samalla leikkaisi myös niitä tarvittavia tukia. Jos ihminen maksaa vuokraa vaikkapa Espoossa n. 800 €/kk tavallisesta yksiöstä VVO:lle (kuten itse vuonna 2014) niin eihän siinä ole mitään rotia. Tällä hetkellä maksan Imatralla vuokraa yksiöstä reilut 400 €/kk M2-kodeille samankokoisesta asunnosta. Siinäkin on periaatteessa puolet liikaa, sillä tämänkin asunnon rakennuskulut on jo muutamaan kertaan yli 40-vuotisen olemassaolonsa aikana maksettu. En toki minä ole maksanut, mutta kuitenkin.

 

Työtön asuu asunnossa joka tapauksessa ja saa siihen tukia. Tämä tukipotti asumismenoista johtuen on iso, mutta ei se työttömän vika ole. Samoin autokulut tai julkisen liikenteen kulut. Tai sähkökulut. Ei niihin työtön voi vaikuttaa mitenkään. Ne ovat mitä ovat. Nyt mennään sitten niihin asioihin, mihin tuskin kukaan voi vaikuttaa tai vaikka voisikin, niin ei halua. Nimittäin asumistukimäärät pienenisivät heti, kun vuokrat pienenevät mutta ne suurenevat koko ajan, koska vuokrat suurenevat. Ei se ole sen kummempaa. Vuokrien suurenemiseen joka vuosi ei ole oikeasti mitään perustetta. Samoin sähkön. Minulla itse asiassa edellisen kahden kuukauden lasku sähkönkulutuksesta oli 13,68 €. Siihen minä voisin edes vaikuttaa. Sitten sähkönsiirto oli sen lisäksi samalta ajalta 38,44 €. Siihen minä en voi vaikuttaa, en mitenkään. Eikä ne asumiskulut mihinkään vuosittain nouse muuten kuin paperilla, se vain menee niin. Mutta jos vuokria laskettaisiin nyt vaikka 50 %, niin tämän jälkeen asumistuet laskisivat myös. Tämän myötä tukipotti pienenisi ja tämän myötä työttömän houkutus ottaa vastaan ylipäätään työtä nousisi todella merkittävästi.

 

Jos työtön saa nyt kaikkia tukia vaikka 1000 €/kk ja maksaa siitä vuokraa ja muita asumiskuluja 500 €, niin käteenhän jää 500 €. Sitten hän näkee työpaikkailmoituksen, jossa luvataan palkaksi 1500 €/kk ja hän laskee että siitä jäisi verojen jälkeen käteen 1350 € ja asumiskulujen jälkeen 850 €. Tämän lisäksi hänen pitäisi ostaa auto ja maksaa sen kulut ja muut työssäkäyntikulut. Houkutteleeko? Sen sijaan jos asumiskulut eivät olekaan kuin 250 €, niin tukipottikaan ei ole kuin 750 €. Tällöin ko. työpaikan vastaanottamisen jälkeen käteen jäisi 1100 € vs. tuista edelleen se sama 500 €. Alkaisi houkutella paljon enemmän.

 

Työmatkakuluja pitäisi saada myös vähentää verotuksessa paljon nykyistä enemmän. Paljon enemmän. Jos ihminen käy vaikkapa julkisella kuluvälineellä töissä, niin maksut pitäisi saada vähentää täysimääräisinä. Samoin jos ei ole muuta vaihtoehtoa kuin käydä omalla autolla töissä, niin työmatkojen kilometrit täysimääräisinä. Toinen vaihtoehto kun useissa tapauksissa on se, että ihminen ei käy töissä ollenkaan, jonka johdosta niitä verotulojakaan ei tule senttiäkään. Omalla autolla töissä käyvää kun muutenkin verotetaan eniten tässä maassa, niin onko se nyt ihme että jossakin vaiheessa hän ei enää näe siinä järkeä, jos se ei edes kannata millään laskuopilla?

 

3. Työnteko ei voi olla ehdoton elämisen edellytys.

 

Tämä on varmasti monien mielestä ristiriitaisin kohta listassani. Uskoakseni se on sitä, katsotaan tätä asiaa sitten oikealta tai vasemmalta. Nimittäin kaikki eivät kykene tekemään töitä. Kaikille ei ole töitä heistä itsestään riippumattomista syistä. Kaikkia ei voi vaatia tekemään töitä. Tähän ryhmään kuuluu mm. eläkeläiset, joille ei ole sitä eläkettä kovin paljon kertynyt. Vai haluaako joku laittaa 75-vuotiaan mummon töihin, jotta hän saa lääkkeensä ja ruokansa, kun eläke ei riitä? Kaikilla ei ole rahaa hakea sitä työtä tai vaikka työn jostain saisikin, niin ei ole taloudellista mahdollisuutta ottaa sitä työtä vastaan. Näiden kaikkien ihmisten elämä on kuitenkin turvatta.

 

Kun ihmisellä menee hyvin tai edes kohtalaisesti, niin hänen on helppo sanoa, että jokaisen pitää huolehtia itsestään. Niin hänkin tekee. Eikä ollenkaan ajatella sitä, millä hän on asemaansa päässyt ja onko se kaikille edes mahdollista.

 

Elämisen turvaaminen ei sitten tarkoita sitä, että yhteiskunnan tuilla pitäisi päästä joka vuosi aurinkorannoille. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla oikeus asua Helsingin Kallion trendimestoilla yhteiskunnan piikkiin. Se ei tarkoita sitä, että ruoaksi pitäisi olla sisäfileetä, pecorino-juustoa ja punaviiniä. Se ei tarkoita sitä, että vaatekaapissa pitäisi olla Billebeinoa tai Ivana Helsinkiä. Se ei tarkoita sitä, että tukien pitäisi riittää päivittäin tupakkaan tai kanavapaketteihin tai viikoittaiseen kaljalaatikkoon.

 

Se tarkoittaa sitä, että ihminen pärjää. Että on asunto, lämpöä, vettä, sähköä. Se tarkoittaa, ettei tarvitse nähdä nälkää eikä kävellä ryysyissä. Se tarkoittaa, että saa tarpeelliset lääkkeensä. Se tarkoittaa, että ihmisen on ylipäätään mahdollista hakea töitä, tukia ja muuta elämäänsä helpottavaa eikä se ole tehty mahdottomaksi tai liian hankalaksi sen takia, että sekin maksaa. Nykyään kun monesti ihmetellään, miksei se ihminen tee mitään, vaikka hänelle ei anneta siihen edes mahdollisuutta.

 

Jos ihmisellä on asiat huonosti, niin ei hän jaksa edes miettiä jotain työn hakemista tai töihin menemistä. Kaikki energia menee ihan muuhun. Ja sitten tätä ihmistä taas syyllistetään. Ja luonnollisesti rangaistaan.

 

 

4. Aikuiskoulutusta pitää lisätä ja nopeuttaa.

 

Tämän vuosituhannen puolella työelämänsä aloittaneet eivät tule tekemään 40 vuoden työuraa samalla työnantajalla tai edes samalla alalla. 10 vuottakin on jo kohtalaisen utopiaa. Tämä pitää tunnustaa ja ymmärtää. Tämä yhdistettynä siihen, että nykyään juuri mihinkään työpaikalle ei vain mennä ja aleta tekemään töitä ilman koulutusta ja tutkintoa tarkoittaa sitä, että aikuiskoulutusta pitää lisätä. Jos nyt siis halutaan, että ihmiset töissä käyvät. Tämän lisäksi sitä aikuiskoulutusta pitää järkevöittää ja paljon.

 

Aikanaan kun linja-autonkuljettajan ammattitutkintoa suoritin, niin työharjoitteluineen se kesti 6 kk. Ihan sopiva aika, ei siinä mitään, mutta kun sielläkin saatettiin käydä samoja asioita useampana päivänä peräkkäin ihan vain siksi, koska ”niin nyt vaan pitää tehdä, jotta tunnit saadaan täyteen”. 6 kuukaudesta olisi voinut helposti lyhentää yhden kuukauden. Sitten siitä jonkin ajan kuluttua suoritin yhdistelmäajoneuvonkuljettajan ammattitutkintoa. Saman 6 kk kesti ja ajokoulutukset ja kuorman sitomiset sun muut olivat tietysti uutta ja tärkeää opetella. Mutta siitä huolimatta piti käydä taas niitä samoja teoriatunteja, jotka ovat molemmille aloille yhteisiä ja jotka olin jo muutamaan kertaan käynyt aiemminkin. Perusteena taas se legendaarinen, että ”niin nyt vaan pitää tehdä, jotta tunnit saadaan täyteen”. Samoin molemmissa oli ruotsin kielen osio, jonka tarkoitus ei ollut mikään muu kuin se, että se pitää suorittaa pois alta. Ei siellä kukaan ruotsia oppinut sanaakaan eikä se ollut edes tarkoituskaan, mutta käydä piti.

 

Vielä äskettäin opiskelin lähihoitajaksi. Se koulu kestää lähtökohtaisesti 2 vuotta. Koulun aluksi opiskeltiin n. 4 kk lasten ja nuorten kasvattamista. Sillä koulutuksella ei kuitenkaan kukaan tule pääsemään töihin vaikkapa päiväkotiin tai koulunkäyntiavustajaksi. Teoriassa toki kyllä mutta käytännössä ei. Tuolla koulussa käymälläni koulutuksella kaikista tulee tavalla tai toisella vanhustenhoitajia, mikä on ihan ymmärrettävää koska niitä tarvitaan. Siitä huolimatta ja vaikka kaikki asian tietävät, niin opiskella pitää ”turhatkin” osiot. Ja kaiken tämän huipuksi tämä koulutus ollaan laajentamassa kahdesta vuodesta kolmeen vuoteen! Vaikka kaiken rationaalisen ajattelun mukaan sitä pitäisi nimenomaan lyhentää reippaasti.

 

Aiempi osaaminen pitäisi tunnistaa aiempaa paljon paremmin. Tenttiminen pitäisi tehdä aikuiskoulutuksessakin mahdolliseksi asioissa, jotka kokee jo osaavansa. Eikä mitään pitäisi aikuispuolella opetella vain siksi, että niin nyt kuuluu tehdä, jos kaikki tietävät että se ei hyödytä yhtään ketään. Opiskelu opiskelun itsensä takia on vielä jotenkin ymmärrettävää peruskoulussa, mutta siitä eteenpäin?

 

Vaikka tehostamista monessa asiassa vastustankin, niin aikuiskoulutuksessa sitä pitäisi tehdä aivan ehdottomasti. Pitäisi myös tunnistaa ja tunnustaa se, että kaikki eivät opiskele samaan tahtiin ja jos joku tarvitsee enemmän tai vähemmän opetusta, niin se hänelle ilman muuta pitäisi suoda. Eikä, taas kerran, rangaista siitä jos oppii eri lailla tai eri tahtiin kuin muut. Puhumattakaan, että samat asiat, joiden osamisesta ihmisellä on jo todistus, pitää siitä huolimatta käydä uudestaan. Näinkin on itselleni käynyt.

 

5. Pätevyyskorttikoulutuksia pitää lisätä.

 

Ilman pätevyyskortteja ei nykyään näytä pääsevän edes kaupan kassalle tai lumihommiin. Mielestäni toisella koulutusasteella niin lukiossa kuin ammattikoulussa pitäisi kouluttaa nuorille työturvallisuuskortti, EA-kortti, tieturvakortti, tulityökortti, hygieniapassi yms. perustaitoja osoittavat kortit. Samoin niille, jotka eivät syystä tai toisesta ole peruskoulun jälkeen päässeet opiskelemaan mihinkään. Silloin ihmisillä olisi ne jo valmiina eikä niitäkin tarvitsisi erikseen käydä jossakin opiskelemassa. Toki pätevyyskortit ovat yleensä voimassa vain 5 vuotta, mutta jatkokoulutuksen järjestäminen on helpompaa, kun pääsee ensin työelämään niiden korttien ansiosta.

 

Korttikoulutuksia pitäisi myös järjestää kaikille työttömille, joilla ei kortteja ole. Kun työntekijöistä tehdään paperilla päteviä, niin onhan se itsestään selvää että työnantajat heitä silloin mieluummin palkkaavat. Tätäkään ei pitäisi tehdä rankaisun kautta, vaan tehdä se houkuttelevaksi. Kortin pitäisi luonnollisesti olla työttömälle ilmainen ja koulutukseen osallistumisesta saa vaikkapa päivärahan kaksinkertaisena. Kannustamista ja porkkanaa, ei kepillä lyömistä ja rankaisua.

 

6. Ihmisten työssäjaksamiseen pitää panostaa.

 

Nykyään työssäjaksamisen ainoaksi ratkaisuksi on yleisesti hyväksytty se, että työntekijä elää vapaa-aikansa niin, että jaksaa olla töissä. Älkää ymmärtäkö väärin, tietenkin työntekijän pitää pitää itsestään huolta sen verran, että on työkykyinen. Että esim. nukkuu tarpeeksi tai tulee selvin päin töihin. Mutta jos työssäjaksamisen takia pitää käydä purkamassa työstressiä nyrkkeilysäkkiin tai juoda pää täyteen joka viikonloppu jotta jaksaa mennä töihin seuraavanakin viikkona, työn aiheuttaman epäsääntöisen unirytmin takia pitää syödä unilääkkeitä saadakseen nukuttua tarpeeksi tai käydä hierojalla työpäivän jälkeen, jotta selkä kestää huomisenkin työpäivän, niin miten tämä voi olla nykyajan normi?

 

Miten se voi olla normi, että se työntekijä on aina se, jota yritetään korjata, vaikka vika ei edes olisi hänessä? Tämä toki pätee nykyään vähän kaikessa, kun ihmisistä on kyse. Jos ihminen menee lääkäriin valittamaan, että nyt masentaa, niin ratkaisu on masennuslääkkeet. Vaikka ratkaisu pitäisi olla se, että kysytään ja pureudutaan siihen, mikä masentaa. Nyky-yhteiskunta on mennyt siihen että se on hoitavinaan seurausta (eikä tee edes sitä kunnolla) mutta kukaan ei puutu syyhyn. Syyn annetaan olla. Puuttuuko halu vai puuttuuko tahto vai puuttuuko kyky? 

 

Koska työelämä tulee robotisoitumaan, niin mietitäänpä hetki seuraavia esimerkkejä. Työpaikalla on linjasto, joka ei toimi ihan niin kuin pitäisi ja aiheuttaa välillä vaaratilanteita. Ei mitään vakavaa, mutta sellaisia, että työntekijät kärsivät. No koska homma toimii, niin sen annetaan olla. Vaihdetaanpas työntekijät robotteihin. Linjasto aiheuttaa ongelmia roboteille, joihin tulee vikoja. Korjaako työnantaja tässä tapauksessa jatkuvasti robotteja vai laittaako linjaston kuntoon niin, että robotteja tarvitsee huoltaa mahdollisimman vähän? Tai jos bussikuskilla on reitti, jonka ajamiseen menee 35 minuuttia mutta aikaa on annettu vain 30 minuuttia. Ohjelmoiko firmat tulevaisuudessa robottiautot ajamaan reitit ylinopeutta? Ohjelmoiko se robottiautot ajamaan pysäkkien ohi pysähtymättä? Vaikka siellä olisi ihmisiä? Tai olemaan välittämättä punaisista liikennevaloista? Vai muuttaako firma joko aikataulua tai reittiä, jotta robottiauto suoriutuu tehtävistään turvallisesti ja laillisesti ja ylipäätään tekee suoriutumisen mahdolliseksi? Ihmisen kohdalla voidaan vaatia sellaisia asioita, mitä edes roboteilta ei voi. Ja tämä on ihan hyväksyttävää?

 

 

7. Yrittämisen pitää riittää. Yrittämisellä pitää olla merkitys.

 

Kun ihmisellä menee hyvin, niin se yleensä vielä palkitaan erikseen. Jos olet menestyjä, niin silloin saat kutsuja vaikkapa elokuvien ensi-iltoihin tai uuden ravintolan avajaisiin, vaikka rahaa olisi maksaa ne itsekin. Tai jos ihmisellä on miljoonia, niin pelkästään säästötilillä makuuttamalla saa niille sellaisen koron, että moisiin vuosiansioihin ei tavallinen työläinen pääse edes ylitöitä tekemällä. Raha tulee rahan luo. Jos taas et ole menestyjä, niin (kärjistetysti) eipä sinusta kukaan välitä. Ei vaikka haluaisit yrittää parantaa omaa asemaasi.

 

Työelämään ja yrittämiseen tämä liittyy niin, että jos olet jo palkkatyössä, jolla pärjää, niin sivubisnekseksi voi vallan mainiosti perustaa vielä toiminimen. Ja tehdä lisää rahaa sitä kautta. Mutta jos olet työtön? Toiminimi pystyyn ja tuet lähti siinä samalla. Ihan sama onko töitä vai ei, ihan sama onko tuloja vai ei. Ketä se motivoi? Kuka haluaa ottaa riskin?

 

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus perustaa toiminimi ilman, että sitä tuloja laskiessa otetaan huomioon eri tavalla kuin palkkatyössä ollessaan. Soviteltu päiväraha täytyy olla mahdollinen molemmissa tapauksissa. Yrittäjyyteen pitäisi kannustaa, mutta taas, jälleen kerran, siitä rangaistaan työtöntä. Miksi?

 

8. Liittojen merkitystä ja tarpeellisuutta ja ennen kaikkea roolia pitää miettiä tarkasti.

 

En ole itse pariin vuoteen kuulunut mihinkään ay-liittoon. Olen maksanut maksuni YTK:lle. Heiltä olen saanut tasan saman palvelun murto-osalla siitä summasta, mikä minun pitäisi maksaa millekään ay-liitolle. Eli ansiosidonnaisen päivärahan.

 

Nythän jotkut nousevat takajaloilleen ja sanovat, että mieti kaikkea sitä, mitä liitot ovat tehneet hyväksesi. Olen niistä kaikista kiitollinen, mitä ne ovat vuosikausia sitten tehneet. Tietenkin olen. Mutta kun itse olen aloittanut varsinaisen työelämäni vuonna 2003, niin mitä ne ovat tehneet sen jälkeen? Ihan oikeasti? En minä menneisyydestä viitsi maksaa ja kun nykyiset tavoitteet eivät edistä minua millään tavoin, niin missä pointti? Sitä paitsi kun nykyään tämä työelämä ei ole ollenkaan sama asia kuin vaikka 30 vuotta sitten.

 

Minä olen kerran ollut lakossa yhden päivän. Se järjestettiin sitä varten, että työnantaja oli sanonut luottamusmiehelle pahasti. Ei se koskaan selvinnyt, että mitä siellä oli sanottu jos ylipäätään mitään. Mutta lakossa oltiin ja se maksoi minulle sen päivän palkan. Ei sitä kukaan korvaa. Luonnollisesti luottamusmiehellä itsellään sekä varaluottamusmiehellä oli vapaapäivät, että kun he siellä portilla seisoivat ja muita ”estivät” töihin menemästä, niin ei se heille mitään maksanut. Vapaapäivä tietenkin kului, mutta ei muuta. Kaiken lisäksi minun käsittääkseni luottamusmiehen työnkuvaan työpaikalla kuuluu se, että työnantaja sanoo sille joskus pahasti.

 

Sitten kun työpaikoilla olisi oikeasti syytä osoittaa mieltään vaikkapa työoloista, niin en ihan tässä kirjoittaessani muista, että sellaista olisi tällä vuosituhannella missään järjestetty. Syytä olisi varmasti ollut useinkin. Ainoa asia mikä työntekijäliittoja kiinnostaa, on raha ja oma perse sekä tietenkin valta. Ei niitä työntekijöiden olot kiinnosta varsinaisesti ollenkaan. Jos kiinnostaisi, niin kuljetuspuolella vaadittaisiin työvuorolistoihin tai käytettävän kaluston kuntoon parannuksia. Jos kiinnostaisi, niin lähihoitajille vaadittaisiin tarvittavat välineet työntekoon, asiakaslistat kuntoon ja joku roti siihen älyttömään kiireeseen, joka on jo lähtökohtaisesti mahdoton yhdistettynä vaadittavaan työnlaatuun.

 

Mutta ei vaadita. Miksi ei?

 

Yhden kerran minulle on ollut hyötyä siitä, että AKT on ollut liittoni. En sitä kiellä enkä vähättele enkä todellakaan tarkoita tuota lakkoa. Mutta kokonaisuus? Se on pakkasella ja pahasti. Se kokonaisuus kun ei tarkoita pelkkää rahaa.

 

9. Ei rangaista vaan kannustetaan.

 

En ole oikein perillä, että mihin aikakauteen perustuu tämä nykyinen rankaisun kulttuuri. Kun joka kerta se rankaisu tuntuu olevan lähtökohta, kun puhutaan siitä, miten työttömiä kohdellaan. Ja miksi kukaan ei muuta sitä asiaa, kun kaikki kuitenkin näkevät, että se ei toimi? Samaan aikaan ihmetellään, että miksi työttömät kyynistyvät tai eivät enää jaksa edes yrittää. Yhteiskunta sen tekee, ei siinä pitäisi olla mitään ihmettelemistä.

 

Työtöntä pitää kannustaa. Ei sitä tarvitse kaitsea kuin lasta, mutta miettikää nyt itse, kumpi on viisaampaa: rangaista työtöntä, jos hän ei suostu ottamaan mitä tahansa työtä vastaan tai osallistua mihin tahansa pilipalikursseille vaiko mahdollisesti kannustaa häntä osallistumaan hänen mielestään mielekkäisiin koulutuksiin, joista hänen itsensäkin mielestä olisi hyötyä hänen työllistymiseensä ja jonka johdosta hän voisi työllistyä? TE-toimistot ampuvat itseään jalkaan siinä, että tekevät itselleen maineen virastona, joka vain kyykyttää työtöntä. Kuka sellaisen kanssa haluaa asioida enempää kuin on pakko?

 

Sama pätee niihin 9 €/päivä töihin. Orja-termiä vältän itse käyttämästä, mutta näissä tapauksissa se on kyllä paikallaan. Firma saa työntekijän ja kerää voitot hänen työllään. Mitä saa työntekijä? Ei mitään ekstraa. Sillä 9 € kun pitäisi maksaa työmatkat ja työruokailut. Ei siitä saa kuin pahan mielen. En ole itse tuollaisiin onneksi joutunut, että kokemusta ei siis ole, mutta ymmärtääkseni niistä on todella vaikea kieltäytyä, jos ei jopa mahdotonta.

 

Jos työtön hakee opiskelemaan työttömyysetuudella, niin hän ei saa siitä mitään ekstraa. Jos työtön odottaa, että hänet koulutukseen määrätään (jos määrätään), hän saa siitä 180 €/kk enemmän puhtaana käteen ensimmäisten 200 päivän ajalta.

 

Jos työtön kokee, että hänen omilla toimillaan tai jonkun muun hänelle määräämillä toimilla on hänelle jotain merkitystä, siis jotain hyötyä, niin kyllä hän niihin toimiin ryhtyy. Jos hän kokee, että niillä ei ole mitään merkitystä tai pahimmillaan niistä on hänelle vielä haittaa, niin kuka sellaiseen vapaaehtoisesti ryhtyy? Ja taas, jos ei siihen suostu, niin rangaistaan. Luonnollisesti. Jos suostuu, niin ainoa hyöty on rangaistuksen välttäminen.

 

 

10. Jos työelämästä halutaan tehdä inhimillinen ja jos jotain pitää rangaista, niin työnantajia ja TE-toimistoa itseään.

 

Olen siinä mielessä liberaali, että en toivo yhteiskuntaa asettamaan rajoja ja kieltoja ja sääntöjä joka asiasta. Toivoisin ihmisten kykenevän oikeudenmukaiseen kanssakäymiseen ilman ylhäältä asetettuja rajojakin. Normien purku on erittäin kannatettava asia. Samalla tajuan, että ei tämä yhteiskunta vaan pyöri niin. Aina joku vetää välistä, joku aina kusettaa toista ja aina joku pitää itseään toista parempana, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Tai vaikkei annetakaan. Raadollista? Sitä se toki on. Sitten kun tähän lisätään valta määrätä asioista?

 

Työelämä ja sen houkuttelevuus eivät muutu mihinkään, jos työnantajilta ei vaadita inhimillistä otetta työntekijöitänsä kohtaan. Inhimillisyyteen puuttumalla voidaan muuttaa työelämää houkuttelevammaksi, vaikka palkkaan ei koskettaisi sentilläkään. Mutta sitä ei tehdä. Tämä on minulle koko lyhyehkön työurani ajan ollut mysteeri, että miksi ketään ei kiinnosta vaikka kaikki tämän yhtälön tietävät?

 

TE-toimistoa pitää voida vaatia poistamaan listoiltaan työpaikkailmoitukset, joilla ihminen ei voi elää, vaikka niitä töitä tekisikin. TE-toimistoa pitää voida vaatia poistamaan listoiltaan kaikki työpaikkailmoitukset, joissa työnantaja ei kerro noudattavansa vähintään työehtosopimusta. TE-toimistoa pitää voida vaatia poistamaan listoiltaan kaikki työpaikkailmoitukset, joissa sama työnantaja hakee jatkuvasti työntekijää täysin samaan työtehtävään.

 

Nämä työpaikat voivat toki hakea työntekijöitä muuta kautta. Mutta valtion viraston ei pidä moista sumutusta tehdä.

 

11. Työnhakemisen pitää olla helppoa.

 

Eihän siinä nyt ole mitään rotia, että kun ihmisellä on CV, jonka hän pitää ajan tasalla, niin sitä ei kovinkaan moni edes halua. Työtä pitäisi hakea firmojen omilta nettisivuilta löytyvän hakulomakkeen kautta, joka ei edes ole lomake. Se on lomakesivusto. Siellä kysytään kaikki ne samat asiat, jotka olisivat jo CV:ssä valmiina ja sen sivuston kunnollinen täyttäminen on todella turhauttavaa. Nykyään kun työelämä on pätkätöiden tekemistä ja niitä työsuhteita on paljon. Ja kaikki pitäisi jokaiseen työhakemukseen kirjoittaa aina vaan uudestaan, vaikka se CV olisi olemassa?

 

Sitten kun lähettää hakemuksen, ei siihen monestikaan saa edes vastausta. Se menee toki perille mutta käytännössä katoaa bittiavaruuteen. Ja seuraavalle firmalle tekemään uutta samanlaista. Sitten kun ei enää jaksa tehdä niitä kun vastauksiakaan ei saa, niin missä on vika? No siinä työttömässä, tietenkin. Sehän on selkeästi laiska. Vaikka hän nimenomaan on ollut ahkera ilman, että ketään on kiinnostanut.

 

"Emme käsittele sähköpostihakemuksia" pitäisi olla muodossa "käsittelemme vain sähköpostihakemuksia". Minkä lisäarvon firman oma hakemussivusto tuo yhtään kenellekään?

 

Jotain järkeä pitäisi myös niihin vaatimuksiin ja hakemuslomakkeiden kysymyksiin saada. Mihin lumenluoja tarvitsee tulityökorttia? Tai jos haussa on määräaikainen kiireapulainen joulusesongin ajaksi, niin mikä pointti on kysyä, että missä näet itsesi 5 vuoden päästä? 

 

12. Tee muille niin kuin haluat itsellesi tehtävän.

 

Tämä toteamus löytyy varmaa kaikista uskonnoista ja ideologioista, joihin kuuluu 99 % maailman väestöstä ja joiden nimiin he vannovat. Silti sitä ei tunnu kukaan noudattavan. TE-toimiston virkailijat voisivat miettiä, tekisivätkö he itse niitä asioita ja kuinka mielellään, joita vaativat asiakkaidensa tekevän? Yrittäjien ja yritysten esimiesten pitäisi miettiä, tekisivätkö he itse niitä työvuoroja tai töitä niillä ehdoilla, oloilla ja palkalla, joita vaativat alaistensa tekevän? Työntekijät voisivat miettiä, kuinka kauan he itse pitäisivät palkkalistoillaan sellaisia työntekijöitä kuin he itse ovat? 

 

----------

 

Osa 1 täällä.

 

Osa 2 täällä.

 

Osa 3 täällä.

 

Osa 4 täällä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Kiva että joku edes tykkää. ;)

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Olet harvinaisen fiksu nuori mies! Olen sinun kanssasi samaa mieltä. Vain yksi pointeistasi mietityttää, eli kysymys ay-liitoista. Tietenkin niiden pitäisi tehdä enemmän työelämän hyväksi, se on selvä kuin pläkki. Mutta ellei liittoja olisi lainkaan, työntekijöiden asema olisi katastrofaalinen. Palkansaaja olisi työnantajien mielivallan alla.

Minulla on paljon tietoa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Siellä toimii hyviä ja päteviä esimiehiä, mutta valitettavasti on myös niitä joiden oma asema on tärkeämpi kuin mikään muu. Tiedän ylihoitajia, joiden luota työntekijät tulevat miltei aina itkien pois. Ja hyvin usein sairaanhoitajat ja lähihoitajat tarvitsevat liiton apua selvitäkseen vaikeista tilanteista. Aina luottamusmiehestä ei ole apua - esimerkiksi jos luottamusmies on lyöttätynyt yhteen esimiesvallan kanssa. Näitäkin tapauksia valitettavasti joskus on (näissä tilanteissa työntekijän täytyy ottaa yhteyttä suoraan liittoon).

Toimiessani kauan sitten nuorena sairaanhoitajana, osastonhoitajat (lähin esimies) olivat rautaisia hoitotyön ammattilaisia. He osallistuivat työhön ja tiesivät potilaiden ja työntekijöiden tarpeet ja ymmärsivät nykyistä paremmin mitä laadukkaaseen työhön tarvitaan. Tänä päivänä sekä ylihoitajat että osastonhoitajat ovat pitkälti pelkkiä hallintoihmisiä, ei ole kosketusta potilastyöhön. Vrt lääkärit, yleensä ylilääkärit tekevät potilastyötä, ja ovat siksi paremmin ajan tasalla ja ymmärtävät potilaiden tarpeet (lääketieteellisessä mielessä). Sairaaloissa monesti lääkärit ja hoitajat vastustavat yhdessä ylihoitajien tekemiä päätöksiä, silloin kuin päätökset hankaloittavat itse työntekoa.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

En minä kiellä ay-liittojen tarpeellisuutta. Minun mielestäni ne eivät vain tee sitä, mikä niiden tarkoitus on. Ja jos ne eivät sitä työtä tee mikä niille mielestäni kuuluu, niin miksi minä sellaiseen kuuluisin? Tietenkin on väärin kaikissa tapauksissa lyödä kaikkea vastuuta yhden ihmisen eli kulloisenkin luottamusmiehen niskaan, mutta sitten taas toisaalta, en minä tiedä ketään joka olisi väkipakolla luottamusmieheksi määrätty. Jos ihminen haluaa vastuuta, niin silloin se vastuu pitää kantaa.

Esimiesten osalta olen valitettavasti huomannut sen, että harvoinpa kukaan kriittinen työntekijä tai kyseenalaistaja esimieheksi pääsee. Ei sellaisia esimiehiksi yksikään työnantaja halua. Toinen vaihtoehto on se, että esimieheksi tulee ihminen, joka ei ole sen alan suorittavaa työtä koskaan tehnyt. Olen ollut aikanaan bussifirmassa töissä, jossa esimieheni oli mies, joka oli tullut sinne Finnairilta eli lentoliikennealalta. Ihan pätevä ja mukava mies, ei sinänsä mitään valittamista. Mutta mitä hän siitä työstä tai sen tekemisestä voi tietää?

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

lainaus:
Minun mielestäni ne eivät vain tee sitä, mikä niiden tarkoitus on.

1)- jotkut palkansaajat työläiset kokevat olevansa muita parempia kun on työpaikalla puku päällä eikä haalareissa.Kumpikin saa palkan toisen kädestä.
2)- "Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen " sovittu jo-92 EU.
3)-Palkat,eläkkeet,sosiaaliturva, yhtenäiset EU mukaan
4)-AY-valta pienemmäksi.
5)-Paikallinen sopiminen.Sovit itse alemman palkan mitä EK/SAK on sopinut.AY ei voi siihen puuttua .Itse sovit.
6)- Koska porvaripuolueet on ajanut työläisten asioita?
7)-porvarienemmistö eduskunta -87 lähtien.
8)- SAK jäseniä n.1 milj.-EK/MTK/Perheyritykset/Yrittäjät/7 porvaripuoluetta.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #7

4)

Toisaalta ay-liitoilla on aivan liikaa valtaa. Toisaalta ne liitot eivät sitä valtaansa käytä siihen, mihin niiden pitäisi. Nykyinen ay-tilanne ei ole toimiva työläisten osalta. Se on suorastaan surkea.

5)

Paikallinen sopiminen pitäisi olla itsestäänselvyys. Samat ehdot paperilla samasta työstä Hangosta Inariin ja Ilomantsista Vaasaan ei millään mittarilla ole järkevää. Varsinkin kun se sama työ ei ole joka paikassa samaa käytännössä, vaikka teoriassa olisikin. Tietenkään pelkkä työehtosopimusten romuttaminen ei ole ratkaisu mihinkään, siis yksittäisenä tekona, vaan se vaatii laajempaa muutosta koko työmarkkinoille ja työelämään.

6) ja 7)

Edellisessä hallituksessa oli vasemmistolla enemmistö. Miksi ne eivät tehneet mitään? Kenen syy se oli?

Mielestäni nykyisiin työläisten asioihin ei voi pitää yhtäkään puoluetta muita suurempana syyllisenä eikä yksikään puolue voi paeta vastuutaan ja osoittaa muita sormella tässä asiassa. Kaikki puolueet ovat olleet viime vuosina vuorollaan tekemässä juuri sitä Suomea, missä me nyt elämme.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #8

lainaus:
Edellisessä hallituksessa oli vasemmistolla enemmistö.

Oliko?
siis vasem.14,sdp 42 yht.56-paljonkos kok,krst,rkp,vihr porvarien eduskuntaryhmissä olikaan yhteensä?
Hallitushan oli Kokoomuksen.Kepun porvarihallituksesta -07-11
jatkoi kok,rkp,vihr. täydennettynä krstil.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #9

Pidätkö vihreitä oikeistopuolueena?

Eihän nykyisiä vihreää puoluetta ja vasemmistoliittoa erota oikeastaan yhtään mikään.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #10

Kyllä pidän.Vai oliko Vanhasen porvarihallitukseen päässyt livahtamaan yksi "vasuri"puolue?

Jos IL kertoi että vankaan porvariakseliin-15 tarvitaan Kepu,kok,PS tai PS tilalle Rkp ja vihreät .Niin?

Oliko Ps "työväenpuolue" oppositiossa? Olisiko "vasemmisto" vihreillä sama taktiikka nyt oppositiossa?

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio Vastaus kommenttiin #11

Livahtamaan? Ihan samalla tavalla kuin ne vasemmistopuolueet "livahtivat" kokoomuksen johtamaan hallitukseen.

Vihreät ajavat ihan täysin vasemmistolaista politiikkaa, vaikka niillä tietty vivahde porvariuteen onkin. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Mitä perussuomalaisiin tulee, niin kovin vaikea niitä minään rikkaiden puolueena on pitää. PS on aika vaikea sijoittaa kumpaankaan laitaan, sillä he pelaavat samaan aikaan molemmilla puolilla riippuen asiasta. Mikä sinänsä on hyvä merkki puolueesta, että jos jossakin asiassa on oikealla tai vasemmalla, niin se ei tarkoita, että kaikissa asioissa pitäisi sitten olla myös siellä.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Olen miettinyt itsekin paljon noita sinun mainitsemiasi asioita. Esimerkiksi työtä, työttömyyttä ja tulevaisuuden työelämää. Luultavasti monet nykyiset työt katoavat ja tilalle tulee toisenlaisia työtehtäviä. Mutta monet asiantuntijat ovat sitä mieltä ettei kaikille haluaville tulevaisuudessa riitä työtä. Poliitikot ja muut päättäjät eivät mielellään puhu aiheesta koska heillä ei ole vastauksia. On paljon puhuttu robottien yms. verotuksesta, jotta valtio saisi riittävästi rahaa ylläpitämään yhteiskunnan palvelut ja maksamaan riittävän toimeentulon suurille ihmismäärille. Vai pitäisikö työttömille toimeentulorahan lisäksi jakaa maata, jossa voivat viljellä ruokansa?

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Olen monesti sanonut, että antakaa minulle mökki korvesta, maapläntti pienviljelyä varten ja ase riistan ampumista varten älkääkä vaatiko minulta veroja tai maksuja omasta elämisestäni, niin olen tyytyväinen. ;) Silloin voisin jättäytyä huoletta työelämän ulkopuolelle enkä tarvitsisi rahallisia tukia.

Robottien verotus. Itse asiassa kuulen tästä ensimmäisen kerran, mutta toisaalta ei sen pitäisi yllättää. Kuinka paljon sitä robottia (eli sen robotin työnantajaa) pitäisi verottaa, jotta se yksi tai useampi robotti elättäisi yhden ihmisen ja jotta se kannattaisi sekä sille työnantajalle että pystyisi tuottamaan tuloja niin, että joku pystyisi vielä maksamaan sen robotin tuottaman lisäarvon vaikkapa auton rakentamisen muodossa? Kun sillä auton ostajallahan ei välttämättä ole sitä työtä ja sen myötä tuloa vaan se robotti maksaa senkin. Tämä kuulostaa taas ihan ikiliikkujalta, jota ei tähänkään mennessä ole kukaan pystynyt tekemään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset