Antti Rautio Tavallisuus riittää onnellisuuteen.

"Työvoimapula", robotisaatio ja tulevaisuus

Suomessa on kuulemma työvoimapula. Todellisuudessa Suomessa oli helmikuussa 2018 virallisen tilaston mukaan 233 000 työtöntä. Piilotyöttömiä on lisäksi jonkun verran ja lukuun pitäisi lisätä myös ”tempputyöllistetyt”. Käsittääkseni myöskään työttömyystuella aikuisopiskelevat eivät ole kyseisessä tilastossa mukana.

 

Avoimia työpaikkailmoituksia on mol.fi-sivustolla tällä hetkellä 22 178. Ero on siis valtava eikä suinkaan todista työvoimapulan puolesta. Ihan päinvastoin.

 

No miksi Suomessa on sitten yhtään avointa työpaikka, kun työttömiä on noin paljon? Virallinen selitys on se, että työttömät ovat niin laiskoja, etteivät viitsi töitä ottaa vastaan. Todellisuudessa avoimista työpaikoista pitäisi poistaa ensin kaikki sellaiset, joilla ihminen ei voi tulla toimeen. Paljonkohan jäisi jäljelle? Jäljelle jääneisiin pitää olla koulutusta. Kiistatta, sillä nykymaailmassa ei pääse enää juuri mihinkään töihin ilman koulutusta. Mitä tekee valtio? Luulisi sen järjestävän koulutusta aikuisille ihmisille, jotta he pääsevät töihin? No ei. Ei järjestä. Se leikkaa työvoimakoulutuksesta ja muistakin työvoimapalveluista. Miten ihmeessä ihminen kouluttautuu ja saa niitä töitä, joita yhteiskunta vaatii häntä hakemaan ja ottamaan vastaan?

 

Olisi piristävää, kun joku keksisi joskus jonkun muunkin syntipukin kuin tavallisen ihmisen. Jolla ei ole tähän(kään) kinkkiseen tilanteeseen osaa eikä arpaa. Ilman koulutusta ei saa töitä ja koulutusta ei ole tarjolla. Ihmisen itsensä vika? Onpas se laiska ja itsekäs, kun ei viitsi töihin mennä…

 

Ihmisiä koitetaan myös patistaa muuttamaan työn perässä. Tämä on ihan ymmärrettävää. Mutta kun sekään ei ole ihan niin yksinkertaista kaikille. Mitäpä jos perhe asuu Oulussa ja puolisolla on vakituinen työ? Pitäisikö toisen puolison silti muuttaa työn perässä Helsinkiin? Entäpä jos perheellä on jälkikasvua ja heidän elämänsä on Oulussa, pitääkö heidät väkisin muutattaa sieltä pois? Mitäpä jos perheellä on vielä asuntolainaa jäljellä ja asunto ei ole menossa kaupaksi lähiaikoina? Onko se vain voi voi ja kahden asunnon loukkuun on pakko lähteä? Eikä se Helsinkikään ole mikään työläisen onnela, ei sielläkään ole töitä kaikille eikä sinne koko Suomi mahdu. Ainakaan ihan lähiaikoina.

 

Tämän hetken ilmiö työmarkkinapuheissa on robotisaatio. Monesta eri suunnasta toitotetaan, että kohta tulevat robotit ja tekevät suurimman osan töistä. Ihmisiä ei enää tarvita töihin. Eipä siinä mitään, mutta mites on sen työvoimapulan laita? Ainakaan tulevaisuudessa sitä ei tällöin voi olla, kun kerran robotit tulevat ja tekevät kaiken? Samaan aikaan ei voi olla tulevaisuudessa paheneva työvoimapula ja tulevaisuudessa tapahtuva robotisaatio. Vain toinen noista voi toteutua.

 

Ja pakkohan se on lopuksi sanoa. Kun meillä ei kerran minkään tilaston mukaan ole työvoimapula eikä sitä ole tulevaisuudessakaan robotisaation ansiosta tulossa, niin mihin tarvitsemme väkisin työvoimaa ulkomailta? Minä en ymmärrä, en sitten millään, miten samat ihmiset voivat samaan aikaan puhua seuraavista kolmesta asiasta vakavalla naamalla:

 

  1. Suomessa on työvoimapula ja se vain pahenee tulevaisuudessa.
  2. Robotisaatio tulee ja vie ison osan ihmisten työpaikoista.
  3. Tarvitsemme työvoimaa ulkomailta, se on ihan elinehto Suomen tulevaisuuden kannalta.

 

Joku tuossa ei nyt täsmää. Kohta kaksi kumoaa kohdat yksi ja kolme. Ne eivät voi olla tosia samaan aikaan.

 

ps. Nyt on tosiaan virallisesti 233 000 työtöntä. Niiden kanssa ollaan (olevinaan) ihan nesteessä, että valtion rahat eivät riitä tukien maksuun. Asia selvä, hyväksytään tämä väite. Mutta tuota noin, mites sitten tulevaisuudessa? Kun robotit vievät ihmisten työt? Työttömien lukuun saa silloin laittaa nollan perään. Mitäs sille porukalle tehdään, jos meillä ei ole nytkään varaa maksaa tukia? Onko kukaan miettinyt sitä? Itse en ole huomannut ollenkaan, että siitä asiasta olisi mainittu edes sivulauseessa missään julkisessa keskustelussa.

 

pps. Kuka ihme ostaa ne kaikki autot ja pehmolelut ja purkit ja pussukat, joita robotit tulevaisuudessa valmistavat? Millä rahalla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Ja edelleen: Sitran tutkimuksen mukaan työkkäriin ilmoitetaan noin yksi kahdestatoista työpaikasta. Työkkärin lukujen esittäminen todisteeksi työvoimapulan olemattomuudesta on aivan päätöntä.

Toiseksi työttömyys ja työvoimapula eivät millään tavoin sulje toisiaan pois.

Eikä yksittäinen työtön ole tietenkään syyllinen, vaan järjestelmä joka mahdollistaa työttömyyden ilman esimerkiksi kouluttautumista. Ja tässä tietysti koulutuspaikkojen tarjoaminen on ihan yhtä tärkeää kuin työttömien pakottaminen sinne.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Missä ne muut avoimet työpaikat ovat? On mielestäni ihan turha puhua avoimista työpaikoista sekä hankaluudesta löytää niihin työntekijöitä, jos niitä avoimia työpaikkoja ei ole missään esillä eli vain harva edes tietää, mitä ja mistä voi hakea.

Työttömyys ja työvoimapula eivät sulje toisiaan pois? No eivät toki yksi yhteen, mutta miten voidaan puhua työvoimapulasta jos samaan aikaan on pari-kolmesataa tuhatta työtöntä? Työvoimapula on sitä, että ei ole työntekijöitä. Niitä meillä Suomessa kyllä on, ihan tarpeeksi tälläkin hetkellä. Iso osa niistä on vain vailla oikeaa/pätevää koulutusta. Asia olisi ihan hirvittävän helppo ratkaista jos olisi halua.

Käyttäjän JuhaniVehmaskangas kuva
Juhani Vehmaskangas

"Ilman koulutusta ei saa töitä ja koulutusta ei ole tarjolla. Ihmisen itsensä vika? Onpas se laiska ja itsekäs, kun ei viitsi töihin mennä…"

Veikkaan (en tiedä voitanko), että työttömissä on paljon sellaisia, että pystyisivät joko ihan heti tai muutaman kuukauden oppisopimuskauden jälkeen tekemään monia sellaisia töitä joihin nyt ei tekijöitä löydy, kun ei ole sitä koulutusta.

Ongelma on, että työnantajan pitäisi heti voida palkata ammattilainen jotta uuden työntekijän opetuksesta tulisi firmalla mahdollisimman vähän kuluja. Ei siis riitä, että osaa melkein ja oppii nopeasti. Pitää osata heti kaikki.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Tuo on kyllä ongelma. Siksi kannattaisin paljon suurempaa oppisopimuskoulutusta kuin mitä nykyään annetaan. Tietenkin niissä kaikissa pitäisi olla kuukausi-pari koulun penkillä istumista vaikkapa lupakorttien ja lakitekstien ja toisen ihmisen terveyden kannalta oikeasti vaarallisten/tärkeiden toimenpiteiden opiskelua varten. Mutta muu aika oikeassa opissa, opiskelijan tahtiin eli eteenpäin mennään kun asia osataan. Kahden vuoden koulussa voisi siis mennä 2,5 vuotta tai vaikka vain vuosi eikä niin, että kaikilla 2 vuotta opiskelijan tasosta viis.

Oppisopimuksiin voitaisiin myös kirjata vaikkapa kahden vuoden työvelvoite siinä firmassa, joka oppisopimuskoulutuksen antaa. Palkkana ja ehtoina tietenkin tes. Tällöin firmankin kannattaisi siihen satsata, kun tietäisi ettei se heti lähde kilpailevaan firmaan duuniin kun valmistuu. Samoin sille opiskelijalle ei olisi ihan pakko opettaa ihan kaikkea koko alasta, jos firmassa ei ihan kaikkea tehdäkään. Kun opetuksesta tehtäisiin ihan oikeasti joustavaa, niin sitä voisi joustavasti saada tarpeen vaatiessa myös lisää.

Olen itse saanut kuljetuspuolella opetusta, joita en ole tähän mennessä tarvinnut ollenkaan. Ja jos nyt jostain syystä tarvitsisin niitä, en niitä osaisi vaan ne pitäisi kuitenkin opetella uudelleen. Esim. ADR-luvat. Ne piti suorittaa, metriäkään en ole sellaisia kuljetuksia ajanut ja nyt ne luvat ovat jo vanhentuneetkin.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Ennen vanhaan vuoskymmeniä sitten nuorna miesnä menin tehtaan portilta kyseleen, missä se työhönottajan toimisto on? Porttivahti ilmoitti paikan ja niin sitä marssittiin "sisäänheittäjän" puheille. Aikansa siellä selviteltiin nuoren miehen taustoja. Ja niin vain paikka aukesi. Yleensä ensin kaikkein vaatimattomampaan työhön oppimaan systeemin saloja. Sittemmin vaativampiin.
Näin kohdallani tapahtui paperitehtaalla, rautatehtaalla, kangastehtaalla ja tupakkatehtaalla. Kussakin muutamia vuosia. Kunnes koitti pitkäaikainen (parikymmenvuotinen) pesti ensin oppimaan ja sittemmin tekemään isossa rakennusliikkeessä useiden ammattinimikkeiden töitä. Kunnes firma pyyhittiin kartalta. Ja uutta duunia piti haalia. Loppujen lopuksi yli kahdenkymmenen vuoden kiinteistönhoitajana muutamassa alan yrityksessä toimimisen jälkeen koitti siirtyminen 65,5-vuotiaana hyvin ansaitulle (oma arvio) työeläkkeelle. Jota nyt on jatkunut 13 vuotta.
Työntekopaikkoja oli Imatralla,Helsingissä, Vantaalla sekä Neuvostoliitossa Leningradin Tosnossa ja Viipurin Sovetskissa.

Mitäpä tuli opittua matkan varrella?
No ainakin miten sellunpillaajat valmistavat paperia, miten rautakourat aikaansaavat ratakiskoja, u-palkkeja, harjaterästä ym. rautapitoisia alkutuotteita. Miten tupakkaa väännetään tehtaassa isossa mitassa tai valmistuu vaatteisiin tarvittavaa kangasta.
Opin ainakin silta- ja torninosturilla työskentelyn (v.-70 suoritettu koulutus ja ajokortti) taidon. Hitsaamisen niin puikoilla kuin kaasulla. Sähkötyöt tulivat myös tutuiksi(sähkötyönjohtajan paperit). Ajotaidon kuorma- paketti- ja henkilöautolla. Sekä monen näköisillä ja kokoisilla trukeilla. Sekä miten rakennuksia tehdään. Itse rakensin yhden omakotitalon. Huom. en rakennuttanut vaan rakensin.
Puhumattakaan kotiutumisesta erilaisiin työympäristöihin ja ihmisiin niissä. Eikä tässä ole likikään kaikki tehdyt duunit ja opitut "kujeet".
Tämä vaan siitä miten aikoinaan joillakin duuni oli monipuolista ja liikkuvaa.

Käyttäjän AnttiRautio kuva
Antti Rautio

Hyvä kuvaus siitä, miten asiat ovat ennen olleet ja töitä on tehty ja pärjätty. Nykyään ei pääsisi edes tehtaan portista sisään töitä kysymään.

Toinen ikävämpi huomio on se, että sinullakin on kiistatta kokemusta ja osaamista ja tietotaitoa monesta asiasta. Silti nykymaailman mittapuilla et todennäköisesti olisi pätevä tekemään yhtään mitään noista ammateista, koska koulutus ja viralliset paperit puuttuvat. Tämä on se ongelma, joka haittaa nykyistä työelämää. Ilman dokumentteja ihminen ei ole yhtään mitään eikä osaa yhtään mitään. Vaikka oikeasti osaisi vaikka mitä.

Aikanaan kun linja-autokorttia ja rekkakorttia suoritin, oli tullut uudet eu-direktiiviuudistukset raskaan kaluston osalta. Ajokortin lisäksi pitää olla ammattipätevyysmerkintä, muuten ei saa töitä tehdä ja se merkintä pitää uusia 5 vuoden välein. Se uusitaan istumalla koulun penkillä viitenä päivänä 7 tuntia päivässä. Kukaan ei pakota oppimaan mitään eikä todistamaan esim. kokein, että jotain on opittu. Kunhan istuu ne päivät pois, räplää vaikka puhelinta takapenkissä ja saa siitä istumisesta todistuksen.

Arvatkaa paljonko tämä motivoi tai hyödytti niitä, jotka olivat parhaimmillaan jo 40 vuotta ajaneet rekkaa ja nyt heille joku tuli opettamaan, miten sitä rekkaa olisi pitänyt ajaa tai töitä tehdä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset