Työelämä http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133191/all Sat, 16 Jun 2018 07:30:00 +0300 fi Kun pääministeristä tulee siivooja http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256965-kun-paaministerista-tulee-siivooja <p>Ajatellaanpa sitä hetkeä, kun pääministeriltä loppuvat hommat ja hän joutuu ilmoittautumaan työvoimatoimistoon. Avulias virkailija antaa hänelle heti listan yrityksistä, joihin pääministerin osaaminen riittäisi. Mutta useamman kuukauden yrittämisen jälkeen töitä ei löydy. Pääministeri joutuu miettimään mitä tehdä. Ehkä pitää ryhtyä siivoojaksi?</p> <p>Aivan absurdi juttu, eikö niin? Aivan absurdi ajatus, että tuolla kokemuksella lähdettäisiin tekemään siivoojan työtä.&nbsp;</p> <p>No onhan se epätodennäköistä, että pääministerin seuraava työ olisi siivoojan homma. Mutta sen sijaan politiikan päätöksenteossa sekin vaihtoehto tuntuu ihan loogiselta idealta muulle kansalle. Koulutuksesta riippumatta ihmisen tulisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan. Kuulemma työntekö pitää ihmisen työkykyisenä ja antaa mahdollisuuden löytää sitten joskus sitä oman alankin hommaa, kun sitä tulee vastaan.</p> <p>Kuulostaa järkevältä?</p> <p>No äkkiseltään varmaan niin. Asia vain on hieman mutkikkaampi. Tai itse asiassa aika monta kertaa mutkikkaampi. Erityisesti jos puhutaan jo muutenkin työntekijästä, jolla on jollekin alalle koulutus, mutta se kaipaisi päivitystä, ennen kuin sitä hommaa omalta alalta löytyisi. Tai jos puhutaan sellaisesta, jonka alalta ovat työt loppuneet tai loppumassa, mutta takana kuitenkin vaikkapa akateemista koulutusta ihan toiselta alalta, niin sellainen tarvitsisi myös jotakin uutta koulutusta.</p> <p>Nyt joku varmaan miettii, että niin, mitä sitten?</p> <p>No sitä sitten, että raaoilla työmarkkinoilla saattaa ottaa ohraleipä. Kun hyvin koulutettu joutuu tekemään reippaasti alle koulutuksensa olevaa työtä, hän on suuressa riskissä jäädä loppuelämän ajaksi ilman kunnollista työtä. Nuoremmalle se ei niinkään ole peruuttamaton ongelma. Kolmekymppisellä on vielä hyvät saumat päästä työnsyrjään kiinni. Mutta vaikkapa viisikymppiselle parin vuoden sivupolku voi olla jo fataali.</p> <p>Saatat sanoa, että se on yksilön ongelma.&nbsp;</p> <p>Joo. Onhan se niin, että jos pääministeri joutuu siivoojaksi, niin se on vain pääministerille todellinen ongelma, vai onko?</p> <p>Kyllä se on yhteiskunnallinenkin ongelma, jos fiksun ihmisen työpanosta ei hyödynnetä tehokkaasti. Se on ongelma suomalaiselle kansantaloudelle. Kalliilla hankittu koulutus ja vuosien kokemus heitetään vain roskakoppaan. Sitten siinä on sekin puoli, että ihminen, jonka motivaatio työntekoon on tavallista alhaisempi, jää myös tavallista aiemmin eläkkeelle.&nbsp;</p> <p>Juuri perjantaina uutisoitiin, että on jo useampi tapaus, jotka hakevat aktiivimallin seurauksena työkyvyttömyyseläkettä, vaikka eivät välttämättä ole edes sairaita. Mutta sekin on vielä pientä piiperrystä. Tein tällä viikolla kyselyä omaan Twitter verkostooni. 110 vastaajasta 41 % ajatteli tekevänsä töitä yli 70 -vuotiaaksi, jos terveys ja työn mielekkyys vain ovat kohdallaan. Mutta siis vain silloin, jos siinä hommassa on jotakin mieltä.</p> <p>Mietitäänpä vielä hetki. Kuinka paljon paremmin Suomella menee kymmenen vuoden päästä, jos löydämme aivan toisenlaisen tavan ajatella koulutusta, työtä ja uria? Uskokaa tai älkää, mutta 65-70 vuotiaiden panosta tarvitaan tulevaisuuden päätöksenteossa.</p> <p>Ai että mihin?</p> <p>Eläkepommin kasvaessa eläkeikäisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti, eikä suinkaan vain Suomessa, vaan muuallakin Euroopassa ja osassa Aasiaa. Arvatkaa huviksenne, ketkä ymmärtävät parhaimmin, mitä tuolle ikäluokalle kannattaa tarjota?</p> <p>Haluammeko että se porukka on luomassa menestystä vai maksukyvyltään huonoina eläkeläisinä?</p> <p>Ajatus siitä, että mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys, on täysin älyvapaana syntynyt ajatus, mutta sitä on vain niin ihanan mukava hokea, kun se ei kosketa itseä. Parempi hokema olisi vaikka se, että ihan mikä tahansa keino pitää korkeaa osaamista omaavien ammattitaitoa yllä tai auttaa heitä kouluttautumaan uudelleen vielä +50 vuotiainakin, olisi paljon fiksumpaa.&nbsp;</p> <p>Kävisivät sitten vaikka samalla tavalla siivoamassa lisätienestien saamiseksi kuin opiskelijat.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ajatellaanpa sitä hetkeä, kun pääministeriltä loppuvat hommat ja hän joutuu ilmoittautumaan työvoimatoimistoon. Avulias virkailija antaa hänelle heti listan yrityksistä, joihin pääministerin osaaminen riittäisi. Mutta useamman kuukauden yrittämisen jälkeen töitä ei löydy. Pääministeri joutuu miettimään mitä tehdä. Ehkä pitää ryhtyä siivoojaksi?

Aivan absurdi juttu, eikö niin? Aivan absurdi ajatus, että tuolla kokemuksella lähdettäisiin tekemään siivoojan työtä. 

No onhan se epätodennäköistä, että pääministerin seuraava työ olisi siivoojan homma. Mutta sen sijaan politiikan päätöksenteossa sekin vaihtoehto tuntuu ihan loogiselta idealta muulle kansalle. Koulutuksesta riippumatta ihmisen tulisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan. Kuulemma työntekö pitää ihmisen työkykyisenä ja antaa mahdollisuuden löytää sitten joskus sitä oman alankin hommaa, kun sitä tulee vastaan.

Kuulostaa järkevältä?

No äkkiseltään varmaan niin. Asia vain on hieman mutkikkaampi. Tai itse asiassa aika monta kertaa mutkikkaampi. Erityisesti jos puhutaan jo muutenkin työntekijästä, jolla on jollekin alalle koulutus, mutta se kaipaisi päivitystä, ennen kuin sitä hommaa omalta alalta löytyisi. Tai jos puhutaan sellaisesta, jonka alalta ovat työt loppuneet tai loppumassa, mutta takana kuitenkin vaikkapa akateemista koulutusta ihan toiselta alalta, niin sellainen tarvitsisi myös jotakin uutta koulutusta.

Nyt joku varmaan miettii, että niin, mitä sitten?

No sitä sitten, että raaoilla työmarkkinoilla saattaa ottaa ohraleipä. Kun hyvin koulutettu joutuu tekemään reippaasti alle koulutuksensa olevaa työtä, hän on suuressa riskissä jäädä loppuelämän ajaksi ilman kunnollista työtä. Nuoremmalle se ei niinkään ole peruuttamaton ongelma. Kolmekymppisellä on vielä hyvät saumat päästä työnsyrjään kiinni. Mutta vaikkapa viisikymppiselle parin vuoden sivupolku voi olla jo fataali.

Saatat sanoa, että se on yksilön ongelma. 

Joo. Onhan se niin, että jos pääministeri joutuu siivoojaksi, niin se on vain pääministerille todellinen ongelma, vai onko?

Kyllä se on yhteiskunnallinenkin ongelma, jos fiksun ihmisen työpanosta ei hyödynnetä tehokkaasti. Se on ongelma suomalaiselle kansantaloudelle. Kalliilla hankittu koulutus ja vuosien kokemus heitetään vain roskakoppaan. Sitten siinä on sekin puoli, että ihminen, jonka motivaatio työntekoon on tavallista alhaisempi, jää myös tavallista aiemmin eläkkeelle. 

Juuri perjantaina uutisoitiin, että on jo useampi tapaus, jotka hakevat aktiivimallin seurauksena työkyvyttömyyseläkettä, vaikka eivät välttämättä ole edes sairaita. Mutta sekin on vielä pientä piiperrystä. Tein tällä viikolla kyselyä omaan Twitter verkostooni. 110 vastaajasta 41 % ajatteli tekevänsä töitä yli 70 -vuotiaaksi, jos terveys ja työn mielekkyys vain ovat kohdallaan. Mutta siis vain silloin, jos siinä hommassa on jotakin mieltä.

Mietitäänpä vielä hetki. Kuinka paljon paremmin Suomella menee kymmenen vuoden päästä, jos löydämme aivan toisenlaisen tavan ajatella koulutusta, työtä ja uria? Uskokaa tai älkää, mutta 65-70 vuotiaiden panosta tarvitaan tulevaisuuden päätöksenteossa.

Ai että mihin?

Eläkepommin kasvaessa eläkeikäisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti, eikä suinkaan vain Suomessa, vaan muuallakin Euroopassa ja osassa Aasiaa. Arvatkaa huviksenne, ketkä ymmärtävät parhaimmin, mitä tuolle ikäluokalle kannattaa tarjota?

Haluammeko että se porukka on luomassa menestystä vai maksukyvyltään huonoina eläkeläisinä?

Ajatus siitä, että mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys, on täysin älyvapaana syntynyt ajatus, mutta sitä on vain niin ihanan mukava hokea, kun se ei kosketa itseä. Parempi hokema olisi vaikka se, että ihan mikä tahansa keino pitää korkeaa osaamista omaavien ammattitaitoa yllä tai auttaa heitä kouluttautumaan uudelleen vielä +50 vuotiainakin, olisi paljon fiksumpaa. 

Kävisivät sitten vaikka samalla tavalla siivoamassa lisätienestien saamiseksi kuin opiskelijat.

 

]]>
26 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256965-kun-paaministerista-tulee-siivooja#comments Kotimaa Suomalainen työelämä Työelämä Työllistyminen Työttömyys Työvoimapolitiikka Sat, 16 Jun 2018 04:30:00 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256965-kun-paaministerista-tulee-siivooja
Lomamoodissa vapusta syyskuuhun http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256260-veivaamista-vapusta-syyskuuhun <p>Suomalaisten yritysten kehitystoiminta on niin kalenteriin sidottua ja hidasta, että uusia projekteja harvemmin voidaan aloittaa vapun ja syyskuun välisenä aikana. Alkuvuoden kaksi viimeistä kuukautta juostaan budjettia kiinni ja seuraavan puolen vuoden kaksi seuraavaa kuukautta lomaillaan.</p><p>Kun suomalaiset tekevät asiat rauhassa kalenterin mukaan, muualla maailmassa tehdään asioita asiakkaan tarpeita kuunnellen.</p><p>Puhuin Kiinassa asuneen suomalaisen johtajan kanssa sikäläisestä kulttuurista. Hän veti siellä suomalaisomisteisen yhtiön Kiinan yksikköä. Hänen omien sanojensa mukaan he istuivat joka maanantai aamupalaveriin, jossa lyötiin lukkoon sen viikon tärkeimmät työtehtävät ja samalla mietittiin niitä ideoita, mitä kannattaisi kokeilla pienimuotoisesti käytännössä, eli pilotoida.</p><p>Kuulemma nopeimmillaan pilotointi tehtiin keskiviikkoon mennessä. Siinä ajassa tyypillinen suomalainen firma on saanut sovittua suunnittelupalaverin viikon päähän.&nbsp;</p><p>Samainen yksikkö pystyi myös toimittamaan asiakastilaukset merkittävästi nopeammin kuin Suomen yksikkö, jolla on kuitenkin pitkä historia.</p><p>Suomessa tehtävästä kehittämisessä päätöksenteon vatulointiin menee enemmän aikaa kuin toteutukseen. Viivettä eivät tuo ainoastaan suunnittelujänteet, vaan suomalainen tapa ajatella jokaista työpaikkaa yhtenä suurena paperikoneena. Sellaisen alasajo kohti lomasesonkia pitää aloittaa ajoissa, jotta kaikki töyhnä voidaan pestä ennen lomallelähtöä. Vastaavasti lomaltapaluu pitää tehdä rauhassa, jotta kukaan ei saa rytmihäiriötä ja ota saikkua. Tällä konstilla lomavalmistelut alkavat toukokuussa ja työt ovat kunnolla käynnissä syyskuussa.</p><p>Suomessa myös asiantuntijat neuvovat jo muutenkin rauhallisesti ottavia ihmisiä ottamaan&nbsp;rauhallisesti viimeiset työpäivät ennen lomalle lähtöä ja ensimmäiset lomalta paluun jälkeen. Se tuntuu vähän samanlaiselta neuvolta, kuin sanoa koululuokalle kevään toiseksi viimeisellä kouluviikolla, että valmistaudutaan nyt jo viimeiseen kouluviikkon, jolloin ei enää tehdä mitään. Ei tässä ole mitään hätää.</p><p><strong>Suomalaisen yritystoiminnan kehittäminen on usein hidasliikkeisen ja konservatiivisen meritokratian hallussa</strong></p><p>Tiedän että tuossa on otsikkohirviö, mutta selitän. Meillä kehittämisestä ottavat vastuun ne ihmiset, joilla on mahdollisimman pitkä kokemus vanhasta ja natsat olkapäillä. Se toinen, asioista tietämättömämpi joukko, joita työntekijöiksikin sanotaan, on turhan usein vain sitouttamisen kohteena. Heiltä kysytään mielipiteitä vain siksi, koska se on kuulemma hyvä tapa johtaa.</p><p>Meillä ei ole todellakaan tajuttu riittävän suuressa mittakaavassa sitä, että itse asiassa sen voisi tehdä aivan toisinpäin. Johto voisi kehittämisen johtamisen sijaan olla se, joka vain pitäisi huolen, että kehittämistä tapahtuu joka päivä ja sitä ei lopeteta kuin lomien ajaksi, jos edes silloinkaan.&nbsp;</p><p>Kun päätöksenteko on vain konservatiivisen johtajan käsissä, päätöksenteko muuttuu hitaaksi ja kehittämisprojektit alkavat pahimmillaan tilanteessa, jossa prioriteetti 1 olisi jotakin aivan muuta.</p><p>Olen kuullut vuosien varrella useita tekoselityksiä sille, miksi asioista ei voi vielä päättää ja miksi kehittämistä pitää siirtää. Kokemukseni mukaan lähes kaikki selityksistä ovat selittäjän itse keksimiä&nbsp; tekosyitä ja yleisin tekosyy on oma mukavuudenhalu. Kyvyttömyys ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisten yritysten kehitystoiminta on niin kalenteriin sidottua ja hidasta, että uusia projekteja harvemmin voidaan aloittaa vapun ja syyskuun välisenä aikana. Alkuvuoden kaksi viimeistä kuukautta juostaan budjettia kiinni ja seuraavan puolen vuoden kaksi seuraavaa kuukautta lomaillaan.

Kun suomalaiset tekevät asiat rauhassa kalenterin mukaan, muualla maailmassa tehdään asioita asiakkaan tarpeita kuunnellen.

Puhuin Kiinassa asuneen suomalaisen johtajan kanssa sikäläisestä kulttuurista. Hän veti siellä suomalaisomisteisen yhtiön Kiinan yksikköä. Hänen omien sanojensa mukaan he istuivat joka maanantai aamupalaveriin, jossa lyötiin lukkoon sen viikon tärkeimmät työtehtävät ja samalla mietittiin niitä ideoita, mitä kannattaisi kokeilla pienimuotoisesti käytännössä, eli pilotoida.

Kuulemma nopeimmillaan pilotointi tehtiin keskiviikkoon mennessä. Siinä ajassa tyypillinen suomalainen firma on saanut sovittua suunnittelupalaverin viikon päähän. 

Samainen yksikkö pystyi myös toimittamaan asiakastilaukset merkittävästi nopeammin kuin Suomen yksikkö, jolla on kuitenkin pitkä historia.

Suomessa tehtävästä kehittämisessä päätöksenteon vatulointiin menee enemmän aikaa kuin toteutukseen. Viivettä eivät tuo ainoastaan suunnittelujänteet, vaan suomalainen tapa ajatella jokaista työpaikkaa yhtenä suurena paperikoneena. Sellaisen alasajo kohti lomasesonkia pitää aloittaa ajoissa, jotta kaikki töyhnä voidaan pestä ennen lomallelähtöä. Vastaavasti lomaltapaluu pitää tehdä rauhassa, jotta kukaan ei saa rytmihäiriötä ja ota saikkua. Tällä konstilla lomavalmistelut alkavat toukokuussa ja työt ovat kunnolla käynnissä syyskuussa.

Suomessa myös asiantuntijat neuvovat jo muutenkin rauhallisesti ottavia ihmisiä ottamaan rauhallisesti viimeiset työpäivät ennen lomalle lähtöä ja ensimmäiset lomalta paluun jälkeen. Se tuntuu vähän samanlaiselta neuvolta, kuin sanoa koululuokalle kevään toiseksi viimeisellä kouluviikolla, että valmistaudutaan nyt jo viimeiseen kouluviikkon, jolloin ei enää tehdä mitään. Ei tässä ole mitään hätää.

Suomalaisen yritystoiminnan kehittäminen on usein hidasliikkeisen ja konservatiivisen meritokratian hallussa

Tiedän että tuossa on otsikkohirviö, mutta selitän. Meillä kehittämisestä ottavat vastuun ne ihmiset, joilla on mahdollisimman pitkä kokemus vanhasta ja natsat olkapäillä. Se toinen, asioista tietämättömämpi joukko, joita työntekijöiksikin sanotaan, on turhan usein vain sitouttamisen kohteena. Heiltä kysytään mielipiteitä vain siksi, koska se on kuulemma hyvä tapa johtaa.

Meillä ei ole todellakaan tajuttu riittävän suuressa mittakaavassa sitä, että itse asiassa sen voisi tehdä aivan toisinpäin. Johto voisi kehittämisen johtamisen sijaan olla se, joka vain pitäisi huolen, että kehittämistä tapahtuu joka päivä ja sitä ei lopeteta kuin lomien ajaksi, jos edes silloinkaan. 

Kun päätöksenteko on vain konservatiivisen johtajan käsissä, päätöksenteko muuttuu hitaaksi ja kehittämisprojektit alkavat pahimmillaan tilanteessa, jossa prioriteetti 1 olisi jotakin aivan muuta.

Olen kuullut vuosien varrella useita tekoselityksiä sille, miksi asioista ei voi vielä päättää ja miksi kehittämistä pitää siirtää. Kokemukseni mukaan lähes kaikki selityksistä ovat selittäjän itse keksimiä  tekosyitä ja yleisin tekosyy on oma mukavuudenhalu. Kyvyttömyys ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta.

 

]]>
4 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256260-veivaamista-vapusta-syyskuuhun#comments Raha Johtaminen Loma Työ Työelämä Sun, 03 Jun 2018 04:30:00 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256260-veivaamista-vapusta-syyskuuhun
Julkisen sektorin BKT-suhteen ja irtisanomissuojan ylimitoitus http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255825-julkisen-sektorin-bkt-suhteen-ja-irtisanomissuojan-ylimitoitus <p>Emeritusprofessori Matti <strong>Virén </strong>toteaa perjantaina julkaistussa Suomen talouden ongelmia ja mahdollisuuksia käsittelevässä artikkelikokoelmassa <strong>Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia</strong> mm. nämä totuudet:&nbsp;&nbsp;</p><p><strong>1.</strong> &quot;<em>Julkisten menojen BKT-suhde on lähennellyt 60 prosenttia</em>&quot;<br /><strong>2.</strong> &quot;<em>Ajan mittaan on luotu lukematon määrä esteitä tuottavuuden kasvulle erilaisilla ammattipätevyysvaatimuksilla, henkilöstömääräkiintiöillä, ylimitoitetulla irtisanomissuojalla ja muilla vastaavilla asioilla</em>&quot;.&nbsp;- <u><a href="https://www.verkkouutiset.fi/professori-ryopyttaa-veroja-ja-julkista-sektoria-loputtomiin-tama-ei-voi-jatkua/" target="_blank">verkkouutiset.fi/professori</a>&nbsp;</u></p><p><br />Totuuksilla on aina eri puolensa, ja kolikonkin kirkkaus voi vaihdella eri valossa. Julkisen sektorin suhteellista kokoa kuvaavat ilmaukset kuten &#39;BKT-osuus&#39; ovat epämääräisyydessään aiheuttaneet vääriäkin tulkintoja. Tätä huomiota ovat eräät virkakoneistomilitantit tietysti käyttäneet hyväksi kumotakseen koko esitetyn kritiikin muka aiheettomana. Asiallisemmin terminologiaepäselvyyttä on lähestytty mm. <strong>Tilastokeskuksen </strong>pääjohtajan lausumassa viime taantuman kylmimmiltä päiviltä:&nbsp;</p><p>&quot;<em>Tämä ei tarkoita, että yksityisten menojen suuruus vastaisi kooltaan 40 prosenttia brutto&shy;kansan&shy;tuotteesta. Yksityisen sektorin menot ovat itse asiassa paljon suuremmat kuin brutto&shy;kansan&shy;tuote. Tuotannon arvoa kuvaava brutto&shy;kansan&shy;tuote ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista vaan yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä, joka tarkoittaa kansantaloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvoa. Julkinen sektori tuottaa Suomessa viidesosan bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori neljä viidesosaa.</em>&quot;<br />- <a href="http://tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51/" target="_blank"><u>tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51</u></a>&nbsp;</p><p>Toisaalta Virénin aiheellinen toteamus &quot;<em>ajan mittaan on luotu lukematon määrä esteitä tuottavuuden kasvulle erilaisilla ammattipätevyysvaatimuksilla, henkilöstömääräkiintiöillä, ylimitoitetulla irtisanomissuojalla ja muilla vastaavilla asioilla</em>&quot; on yritetty kumota enimmiltään ja pääosinkin lähinnä eräänlaisen poliittiskorrektis-teknis-tieteellisen rälssipaatoksen hengessä ja metodein. - Sekin kun on tiedossa, että julkissektorin irtisanomissuoja ei käytännössä suojaa ainakaan<em> &#39;liian kriittisiä&#39; tai &#39;poliittisesti epäkorrekteja&#39; </em>virkamiehiä, jotka esimerkiksi erehtyvät&nbsp;luulemaan sanan olevan oikeasti vapaa kehitysehdotuksia ja mielipiteitä pyydettäessä. Jopa <strong>poliittiset potkut ovat edelleen tuttu ilmiö Suomen jälki-70-lukulaisessa valtionhallinnossa</strong>&nbsp;(case alla).</p><p>Valitettavasti jotkut julkisen sektorin virallisen totuusnarratiivin suosimat &quot;talousgurut&quot; eivät ole tunnistavinaan keskeisiä reaalitotuuksia, vaikka niitä todentavia aineistoja on kyllä ollut esillä koko pysähtyneisyyden jälkeisen&nbsp;ajan ja saatavilla sen aikanakin. Myös virkakoneiston poliittisaatteelliset katsannot ja kulttuuri periytyvät vielä paikoin (muiden nahoissaan kokemista) lamakausista huolimatta keskeytyksettä auvoisten ns. taistolaisvuosien enemmistö/vähemmistö-asetelmista ja sittemmin vihreiden esiinmarssin virallisen edistyksellisyyden jatkumona muokkaamasta ekokuoriretoriikasta.&nbsp;</p><p>Edistykselliseen asiantuntijakärkeen kuuluvat talousmiehet &#39;todistivat&#39; lamavuosien laskelmillaan esimerkiksi, miten taantumuksellista ym. kansantaloudelle rasittavaa on myydä perinteisen telakkateollisuuden vientituotteita tai kasata autoja maassamme. Suomen muka olisi pitänyt luopua valmistavasta tuotannosta tyystin perinteiset metsäbulkit johdannaisineen mukaanlukien ja siirtyä pelkkään ideoiden ja osaamisen ja virtuaalituotteiden talouteen. Sitä edistäisivät kokoaikaiset virkamiehet ja ängriböödsiä näppäilevät työttömätkin paremmin kuin vanhanaikaiset rasvanahkaduunarit. Ymmärrystä ei löytynyt ajatukselle, että telakalla tai kotonaan työskennellen laivainsinöörikin voi ehkä paremmin pähkäillä vaikkapa päästöttömyyden ja clean techin konkreettisia näkymiä kuin kortistossa, minne nuo &#39;<strong>auringonlaskualojen</strong>&#39; tyypit muka jousivat.</p><p>Lamat ja taantumat vain numeroina nähneiden keskustelulähtökohdat heijastelevat usein elämälle vierasta kuplaekosysteemiä. Velan ja verojen lisäämistä esimerkiksi suositeltiin lämpimästi viime taantuman vuosina niin yleisten kuin paikallisten työolojen kehittämisen kuin myös <em>degrowth- ja downshifting</em>-henkisen työajanlyhennyshankkeen rahoittamiseen ja lisääntyneen työttömyydenkin hoitoon. On peräti nurinkurista ajattelua hoitaa taantumaa kysyntää vähentämällä ja leppoistamalla varmoissa työpaikoissa olemista!</p><p>Tätä julkistalouden suosimisen lähtökohtaista itseoikeutusta korostavaa ajattelua perusteltiin esimerkiksi hokemalla &quot;<em>ei raha pilaannu kiertäessään julkisen sektorin kautta, vaan työllistää vähän useampia mahdollistaen samalla kattavampia palveluita</em>&quot;.&nbsp;Pidemmälle viedyt perustelut saivat ns. luokkakantaisempiakin sävytyksiä, kuten &quot;<em>yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus lisääntyy, kun työnantajilta ja pääomapiireiltä saadaan yleisempään jakoon suurempi osa voitonmaksimoinnin korjauserinä</em>&quot;. Punavihreät kellokkaat saarnasivat avoimesti markkinatalouden vastaista kulutusta vahentävää sanomaansa nimenomaan päällekäyvän laman oloissa. Muutamat taloustieteilijät eivät epäröineet siteerata alan asiantuntijoina enempää Karl <strong>Marxia </strong>kuin Pekka <strong>Tiaista </strong>tai muitakaan <em>myös </em>pörssisijoittajina kunnostautuneita ikoneja.</p><p>Vaikka nykyisin virkamiesten valtavirta onkin puolueettomia ammattilaisia, ei aikoinaan asemiinsa nostettuja ehkä kv. verkostoineenkin voi kritisoida samalla tavalla kuin niitä, jotka eivät tiedäkään vaikkapa <strong>yya</strong>-aikojen epämääräisistä aatesitoumuksista. Joskus kuplapoliittisilla aktivisteilla on ollut vaikutusvaltaa myös henkilöstöasioihin luottamusmiestehtävänsä tai ulkopolitiikkalobbynkin kautta. <em>Eräänlaista paikallista sopimista sekin</em>. Jopa poliittiset potkut ovat edelleen tuttu ilmiö Suomen jälki-70-lukulaisessa valtionhallinnossa. Pääluottamusmieskin voi vahvistaa asian kahden kesken, mutta ei lähde taistelemaan vaikeasti todistettavia tuulimyllyjä vastaan ilmeisissäkään tapauksissa.</p><hr /><p><strong>CASE</strong>:&nbsp;<br />Elina Lepomäen vuoden takaisen blogin* kommenttiosuudessa esitellyssä tapauksessa&nbsp;mainitussa valtionvirastossa noudatetaan paikallista käytäntöä, jossa keskeisistä työehdoista sovitaan vuosittain johdon ja kahden henkilöstöjärjestön edustajien salaisissa neuvotteluissa. Yleisesti niitä kutsutaan paikallisiksi työehtosopimusneuvotteluiksi valtion määrittelemän budjettikehyksen puitteissa. Silloin kun menee hyvin ja jaettavaa on, sitä jaellaan moninaisiin kohteisiin. Silloin kun budjettiraami on tiukka, sovitaan tiukastikin neuvotellen, ja työntekijäosapuoli vetoaa esimerkiksi vientisektorin tms. oikeansuuntaiseen esimerkkiin palkankehityssuosituksena. Joustoja alaspäin ei lähtökohtaisesti siedetä.&nbsp;Neuvottelijat kuitenkin tuntevat toisensa pitkältä ajalta myös henk.koht. eikä vain kollegoina. &quot;Vastakkaiset&quot; neuvotteluosapuolet ovat pitäneet joskus julkisestikin päärahoittajaansa &#39;yhteisenä vihollisena&#39;, esimerkiksi ex-pääjohtajan mukaan on &quot;<em>kolme uhkaa: VM, VM ja VM!</em>&quot;. Yleisesti on myös katsottu virastolla olevan eräänlainen itsenäinen asema tai <em>autonomia </em>muutenkin kuin vain tieteellisessä mielessä. Joskus tämän on katsottu talon sisällä ja tuttujen kesken tarkoittavan sitäkin, että myös rekrytointi tulisi hoitaa vain &#39;sisäpiiristä&#39;. Virasto on myös onnistunut saamaan ulkopuolista rahoitusta joillekin hankkeilleen, kuten EU-standardeihin pyrkivien maiden laadunkehitysyhteistyöhön.</p><p>Aina ei työnantajan kanssa olla sovussa samassa veneessä. Kohtuullisesti palkatut virkamiehet eivät halua kuulla puheita lomarahojen leikkauksista. Taantumavuosina 2012-14 olivat viraston molemmat henkilöstöjärjestöt (ei-vasemmistolainenkin) vakavasti vaatimassa työajan lyhentämistä viikottaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa. Joukkovoimahypetys asettui kannattamaan ilmeisen huonosti ajoitettua hanketta, mihin työnantaja ei voinut suostua pitkän historian ensimmäisen laajan yt-neuvottelukierroksen uhatessa taloa.</p><p>Eräs virkamies muistutti, ettei aloite viikottaisesta palkallisesta liikuntatunnista kuulosta hyvältä talon ulkopuolella ja työajan lisäämistä vaativien työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan, jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon. &quot;Työpaikkazumbailuhan maksaisi talolle enemmän kuin Merja Ailuksen kuuluisa Bemari&quot;. Toisinajattelija ehdotti myös varsinkin itään suuntautuvien kehitysapukonsultaatioiden toteamista tuloksettomiksi panostuksiksi varsinkin Venäjän yhteistyöviraston osoitettua täydellistä haluttomuutta sitoutua edistymisen edellyttämiin länsimaiseen luotettavuuskäsitykseen ja alan EU-standardeihin. Lisäksi hän ehdotti säästöjä talon korkeiden matkailukustannusten puolelta monen yhteyden hoituessa nykyisin verkossa yhtä hyvin kuin lentäen.&nbsp;Virkamies sai nyt kokea ay/yya-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista konkreettisinkin tavoin, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hän sitten yllättäen valikoitui talosta irtisanottavien parinkymmenen joukkoon. Toisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli yksityisesti, ettei tämä voinut perustua juuri muuhun kuin keskusteluissa ilmaistuihin mielipiteisiin, mutta sitä on mahdotonta näyttää toteen, joten päätös hyväksyttiin.</p><p>Tässä kuvatussa paikallisen sopimisen alakulttuurissa on eräänlainen korporativistis-anarkosyndikalistinen jopa sakinhivutusväkivaltaa kaihtamaton radikaalifraktiokin näyttänyt aika ajoin nauttivan jonkinlaista immuniteettisuojaa, ja sillä on ollut edustuksensa myös johtoryhmässä. &#39;Ay-liikkeen loukkaamista&#39; ei siedetä, eikä liittoihin kuulumatonta tai &#39;vääränväristä&#39; edelleenkään aina katsota hyvällä myöskään portinvartijatovereiden urankehityssyynissä.</p><p>Kun määräaikaisessa virassa hyvin palvellut pätkätyöläinen paljasti luottamusmiehen loppuhaastatteluun kutsuttuna olevansa Ytk:n eli &#39;väärän liiton&#39; jäsen, oli tämän ääni muuttunut kellossa: &quot;Perkele, porvarien kätyri!&quot; Kun eräs puolueeton ehdotti intranetissä ystävyysseuraosaston perustamista muillekin naapurimaille kuin perinteiselle, vanha luottamushenkilö vastasi, että siitä vaan mutta liity nyt ensin Venäjä-seuraan. Myös suositut vihreät ja sivistysdemarisiipi ovat monessa kohtaa muuhun yhteiskuntaan verraten epärealistisuudessaan menneen ajan utopioiden linjoilla ja ilmeisen haluttomia kulttuurinmuutokseen. Talossa jo vuosia vaikuttanut ei-sosialistinen pääjohtaja ei hänkään ole onnistunut täysin kitkemään ylipoliittisen kauden viipyileviä paikallisperinnevinoumia.</p><p>Paikalliskulttuurista kertoo sekin, että mainittu virkamies oli saanut tuoreeltaan perutut potkut edellisen pääjohtajan kaudella 2009, ilmipoliittisista syistä. Suullista irtisanomista oli pahoiteltu ylilyöntinä jo seuraavana päivänä akavalaisen henkilöstöjärjestön ja ammattiliiton lausunnon jälkeen, missä ei periaatteessa hyväksytty potkuja mielipiteen ilmaisun vuoksi. Kaiketi talon johto oli kuullut perinteisen ulkopolitiikkalobbyn erottamisvaatimusta kritiikittä hyväksyessään sen. Syynä oli ollut se, että virkamies oli pyytänyt lakiosastoa ja työsuojeluvaltuutettuja tutkimaan häntä kohtaan esitetyn perättömän syytöksen lähteet.&nbsp;Tuolloin talon intrafoorumilla oli esitetty vakava syytös &quot;venäläisvastaisesta rasismista&quot;. Sen pohjana ja perusteluina oli 2008 Pronssisoturi-kriisin ja Sofi <strong>Oksasen </strong>&#39;Kaiken takana oli pelko&#39; -kirjan julkistuksen jälkimainingeissa virkamiehen samaan intranetiin kirjoittama lausuma &quot;Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ja miehitti Viipurin läänin laittomasti omalla väellään talvisodan ja jatkosodan jälkeen&quot;. Asia on kirjattu diaarioidussa nuhteluasiakirjassa virkamiehen &#39;rasistiseksi synniksi&#39;, ja kun tämä vaati tarkempaa näyttöä ja juridista selvitystä siitä, miten mainittu lähihistoriallinen toteama muka on rasistinen, hänet lopulta irtisanottiin.</p><p>Silloin väärien syytösten taustalla oli kaiketi pieni venäjämielinen toverilobby, jolla oli ollut taistolaisajoista alkaen virallisenluontoista valtaa myös ylimmän johdon suojeluksessa. Johan <strong>Bäckmanin </strong>todettujen paikallisten kontaktien osuus jäi aukottomasti selvittämättä, samoin talossa edelleenkin muitten 1970-luvulta periytyvien kulttuurinvaihtoväylien lisäksi toimivan perinteisen Suomi-Venäjä-seuran työpaikkaosaston aktiivien. Neuvostohenkinen lukkarinrakkaus idän suuntaan elänee yhäkin. Talosta on ihan viime aikojen valtiollisiin vaaleihinkin riittänyt ehdokkaita sekä virallisen SKP:n että bäckmanilaisen STP:n ym. ääripuolueiden listoille ja keskuskomiteoihin ym. kellokastehtäviin.</p><p>Poliittiset potkut 2009 vaihtuivat puolen vuoden selvittelyn jälkeen pääjohtajan epäviralliseen anteeksipyyntöön välipuheella, että pidetään asia omassa piirissä, eikä viedä ulkoiseen oikeuselimeen. Ehkäpä valitettavasti yleisemmaltä kannalta paikallista sopimuskulttuuria ajatellen näin kävi. Talon perustyön laatu on tietenkin aina ollut hyvä ja luotettava, eivätkä poliittiset intohimot ole niissä näkyneet. Mutta on puistattava ajatus, että &quot;paikallinen sopiminen&quot; ylipäätään voi muotoutua joskus jollain tapaa ehkä tuontyyppistenkin vinoumakulttuuristen tekijöiden vaikutuksesta.&nbsp;</p><p><br />* case-viittaus blogissa&nbsp;<a href="http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237647-julkinen-talous-yha-merkittavissa-vaikeuksissa#comment-3563854" target="_blank">Elina Lepomäki: Julkinen talous yhä merkittävissä vaikeuksissa</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Emeritusprofessori Matti Virén toteaa perjantaina julkaistussa Suomen talouden ongelmia ja mahdollisuuksia käsittelevässä artikkelikokoelmassa Veroja, velkaa ja kaverikapitalismia mm. nämä totuudet:  

1. "Julkisten menojen BKT-suhde on lähennellyt 60 prosenttia"
2. "Ajan mittaan on luotu lukematon määrä esteitä tuottavuuden kasvulle erilaisilla ammattipätevyysvaatimuksilla, henkilöstömääräkiintiöillä, ylimitoitetulla irtisanomissuojalla ja muilla vastaavilla asioilla". - verkkouutiset.fi/professori 


Totuuksilla on aina eri puolensa, ja kolikonkin kirkkaus voi vaihdella eri valossa. Julkisen sektorin suhteellista kokoa kuvaavat ilmaukset kuten 'BKT-osuus' ovat epämääräisyydessään aiheuttaneet vääriäkin tulkintoja. Tätä huomiota ovat eräät virkakoneistomilitantit tietysti käyttäneet hyväksi kumotakseen koko esitetyn kritiikin muka aiheettomana. Asiallisemmin terminologiaepäselvyyttä on lähestytty mm. Tilastokeskuksen pääjohtajan lausumassa viime taantuman kylmimmiltä päiviltä: 

"Tämä ei tarkoita, että yksityisten menojen suuruus vastaisi kooltaan 40 prosenttia brutto­kansan­tuotteesta. Yksityisen sektorin menot ovat itse asiassa paljon suuremmat kuin brutto­kansan­tuote. Tuotannon arvoa kuvaava brutto­kansan­tuote ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista vaan yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä, joka tarkoittaa kansantaloudessa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden arvoa. Julkinen sektori tuottaa Suomessa viidesosan bruttokansantuotteesta ja yksityinen sektori neljä viidesosaa."
- tietotrenditblogi.stat.fi/mag/article/51 

Toisaalta Virénin aiheellinen toteamus "ajan mittaan on luotu lukematon määrä esteitä tuottavuuden kasvulle erilaisilla ammattipätevyysvaatimuksilla, henkilöstömääräkiintiöillä, ylimitoitetulla irtisanomissuojalla ja muilla vastaavilla asioilla" on yritetty kumota enimmiltään ja pääosinkin lähinnä eräänlaisen poliittiskorrektis-teknis-tieteellisen rälssipaatoksen hengessä ja metodein. - Sekin kun on tiedossa, että julkissektorin irtisanomissuoja ei käytännössä suojaa ainakaan 'liian kriittisiä' tai 'poliittisesti epäkorrekteja' virkamiehiä, jotka esimerkiksi erehtyvät luulemaan sanan olevan oikeasti vapaa kehitysehdotuksia ja mielipiteitä pyydettäessä. Jopa poliittiset potkut ovat edelleen tuttu ilmiö Suomen jälki-70-lukulaisessa valtionhallinnossa (case alla).

Valitettavasti jotkut julkisen sektorin virallisen totuusnarratiivin suosimat "talousgurut" eivät ole tunnistavinaan keskeisiä reaalitotuuksia, vaikka niitä todentavia aineistoja on kyllä ollut esillä koko pysähtyneisyyden jälkeisen ajan ja saatavilla sen aikanakin. Myös virkakoneiston poliittisaatteelliset katsannot ja kulttuuri periytyvät vielä paikoin (muiden nahoissaan kokemista) lamakausista huolimatta keskeytyksettä auvoisten ns. taistolaisvuosien enemmistö/vähemmistö-asetelmista ja sittemmin vihreiden esiinmarssin virallisen edistyksellisyyden jatkumona muokkaamasta ekokuoriretoriikasta. 

Edistykselliseen asiantuntijakärkeen kuuluvat talousmiehet 'todistivat' lamavuosien laskelmillaan esimerkiksi, miten taantumuksellista ym. kansantaloudelle rasittavaa on myydä perinteisen telakkateollisuuden vientituotteita tai kasata autoja maassamme. Suomen muka olisi pitänyt luopua valmistavasta tuotannosta tyystin perinteiset metsäbulkit johdannaisineen mukaanlukien ja siirtyä pelkkään ideoiden ja osaamisen ja virtuaalituotteiden talouteen. Sitä edistäisivät kokoaikaiset virkamiehet ja ängriböödsiä näppäilevät työttömätkin paremmin kuin vanhanaikaiset rasvanahkaduunarit. Ymmärrystä ei löytynyt ajatukselle, että telakalla tai kotonaan työskennellen laivainsinöörikin voi ehkä paremmin pähkäillä vaikkapa päästöttömyyden ja clean techin konkreettisia näkymiä kuin kortistossa, minne nuo 'auringonlaskualojen' tyypit muka jousivat.

Lamat ja taantumat vain numeroina nähneiden keskustelulähtökohdat heijastelevat usein elämälle vierasta kuplaekosysteemiä. Velan ja verojen lisäämistä esimerkiksi suositeltiin lämpimästi viime taantuman vuosina niin yleisten kuin paikallisten työolojen kehittämisen kuin myös degrowth- ja downshifting-henkisen työajanlyhennyshankkeen rahoittamiseen ja lisääntyneen työttömyydenkin hoitoon. On peräti nurinkurista ajattelua hoitaa taantumaa kysyntää vähentämällä ja leppoistamalla varmoissa työpaikoissa olemista!

Tätä julkistalouden suosimisen lähtökohtaista itseoikeutusta korostavaa ajattelua perusteltiin esimerkiksi hokemalla "ei raha pilaannu kiertäessään julkisen sektorin kautta, vaan työllistää vähän useampia mahdollistaen samalla kattavampia palveluita". Pidemmälle viedyt perustelut saivat ns. luokkakantaisempiakin sävytyksiä, kuten "yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus lisääntyy, kun työnantajilta ja pääomapiireiltä saadaan yleisempään jakoon suurempi osa voitonmaksimoinnin korjauserinä". Punavihreät kellokkaat saarnasivat avoimesti markkinatalouden vastaista kulutusta vahentävää sanomaansa nimenomaan päällekäyvän laman oloissa. Muutamat taloustieteilijät eivät epäröineet siteerata alan asiantuntijoina enempää Karl Marxia kuin Pekka Tiaista tai muitakaan myös pörssisijoittajina kunnostautuneita ikoneja.

Vaikka nykyisin virkamiesten valtavirta onkin puolueettomia ammattilaisia, ei aikoinaan asemiinsa nostettuja ehkä kv. verkostoineenkin voi kritisoida samalla tavalla kuin niitä, jotka eivät tiedäkään vaikkapa yya-aikojen epämääräisistä aatesitoumuksista. Joskus kuplapoliittisilla aktivisteilla on ollut vaikutusvaltaa myös henkilöstöasioihin luottamusmiestehtävänsä tai ulkopolitiikkalobbynkin kautta. Eräänlaista paikallista sopimista sekin. Jopa poliittiset potkut ovat edelleen tuttu ilmiö Suomen jälki-70-lukulaisessa valtionhallinnossa. Pääluottamusmieskin voi vahvistaa asian kahden kesken, mutta ei lähde taistelemaan vaikeasti todistettavia tuulimyllyjä vastaan ilmeisissäkään tapauksissa.


CASE
Elina Lepomäen vuoden takaisen blogin* kommenttiosuudessa esitellyssä tapauksessa mainitussa valtionvirastossa noudatetaan paikallista käytäntöä, jossa keskeisistä työehdoista sovitaan vuosittain johdon ja kahden henkilöstöjärjestön edustajien salaisissa neuvotteluissa. Yleisesti niitä kutsutaan paikallisiksi työehtosopimusneuvotteluiksi valtion määrittelemän budjettikehyksen puitteissa. Silloin kun menee hyvin ja jaettavaa on, sitä jaellaan moninaisiin kohteisiin. Silloin kun budjettiraami on tiukka, sovitaan tiukastikin neuvotellen, ja työntekijäosapuoli vetoaa esimerkiksi vientisektorin tms. oikeansuuntaiseen esimerkkiin palkankehityssuosituksena. Joustoja alaspäin ei lähtökohtaisesti siedetä. Neuvottelijat kuitenkin tuntevat toisensa pitkältä ajalta myös henk.koht. eikä vain kollegoina. "Vastakkaiset" neuvotteluosapuolet ovat pitäneet joskus julkisestikin päärahoittajaansa 'yhteisenä vihollisena', esimerkiksi ex-pääjohtajan mukaan on "kolme uhkaa: VM, VM ja VM!". Yleisesti on myös katsottu virastolla olevan eräänlainen itsenäinen asema tai autonomia muutenkin kuin vain tieteellisessä mielessä. Joskus tämän on katsottu talon sisällä ja tuttujen kesken tarkoittavan sitäkin, että myös rekrytointi tulisi hoitaa vain 'sisäpiiristä'. Virasto on myös onnistunut saamaan ulkopuolista rahoitusta joillekin hankkeilleen, kuten EU-standardeihin pyrkivien maiden laadunkehitysyhteistyöhön.

Aina ei työnantajan kanssa olla sovussa samassa veneessä. Kohtuullisesti palkatut virkamiehet eivät halua kuulla puheita lomarahojen leikkauksista. Taantumavuosina 2012-14 olivat viraston molemmat henkilöstöjärjestöt (ei-vasemmistolainenkin) vakavasti vaatimassa työajan lyhentämistä viikottaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa. Joukkovoimahypetys asettui kannattamaan ilmeisen huonosti ajoitettua hanketta, mihin työnantaja ei voinut suostua pitkän historian ensimmäisen laajan yt-neuvottelukierroksen uhatessa taloa.

Eräs virkamies muistutti, ettei aloite viikottaisesta palkallisesta liikuntatunnista kuulosta hyvältä talon ulkopuolella ja työajan lisäämistä vaativien työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan, jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon. "Työpaikkazumbailuhan maksaisi talolle enemmän kuin Merja Ailuksen kuuluisa Bemari". Toisinajattelija ehdotti myös varsinkin itään suuntautuvien kehitysapukonsultaatioiden toteamista tuloksettomiksi panostuksiksi varsinkin Venäjän yhteistyöviraston osoitettua täydellistä haluttomuutta sitoutua edistymisen edellyttämiin länsimaiseen luotettavuuskäsitykseen ja alan EU-standardeihin. Lisäksi hän ehdotti säästöjä talon korkeiden matkailukustannusten puolelta monen yhteyden hoituessa nykyisin verkossa yhtä hyvin kuin lentäen. Virkamies sai nyt kokea ay/yya-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista konkreettisinkin tavoin, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hän sitten yllättäen valikoitui talosta irtisanottavien parinkymmenen joukkoon. Toisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli yksityisesti, ettei tämä voinut perustua juuri muuhun kuin keskusteluissa ilmaistuihin mielipiteisiin, mutta sitä on mahdotonta näyttää toteen, joten päätös hyväksyttiin.

Tässä kuvatussa paikallisen sopimisen alakulttuurissa on eräänlainen korporativistis-anarkosyndikalistinen jopa sakinhivutusväkivaltaa kaihtamaton radikaalifraktiokin näyttänyt aika ajoin nauttivan jonkinlaista immuniteettisuojaa, ja sillä on ollut edustuksensa myös johtoryhmässä. 'Ay-liikkeen loukkaamista' ei siedetä, eikä liittoihin kuulumatonta tai 'vääränväristä' edelleenkään aina katsota hyvällä myöskään portinvartijatovereiden urankehityssyynissä.

Kun määräaikaisessa virassa hyvin palvellut pätkätyöläinen paljasti luottamusmiehen loppuhaastatteluun kutsuttuna olevansa Ytk:n eli 'väärän liiton' jäsen, oli tämän ääni muuttunut kellossa: "Perkele, porvarien kätyri!" Kun eräs puolueeton ehdotti intranetissä ystävyysseuraosaston perustamista muillekin naapurimaille kuin perinteiselle, vanha luottamushenkilö vastasi, että siitä vaan mutta liity nyt ensin Venäjä-seuraan. Myös suositut vihreät ja sivistysdemarisiipi ovat monessa kohtaa muuhun yhteiskuntaan verraten epärealistisuudessaan menneen ajan utopioiden linjoilla ja ilmeisen haluttomia kulttuurinmuutokseen. Talossa jo vuosia vaikuttanut ei-sosialistinen pääjohtaja ei hänkään ole onnistunut täysin kitkemään ylipoliittisen kauden viipyileviä paikallisperinnevinoumia.

Paikalliskulttuurista kertoo sekin, että mainittu virkamies oli saanut tuoreeltaan perutut potkut edellisen pääjohtajan kaudella 2009, ilmipoliittisista syistä. Suullista irtisanomista oli pahoiteltu ylilyöntinä jo seuraavana päivänä akavalaisen henkilöstöjärjestön ja ammattiliiton lausunnon jälkeen, missä ei periaatteessa hyväksytty potkuja mielipiteen ilmaisun vuoksi. Kaiketi talon johto oli kuullut perinteisen ulkopolitiikkalobbyn erottamisvaatimusta kritiikittä hyväksyessään sen. Syynä oli ollut se, että virkamies oli pyytänyt lakiosastoa ja työsuojeluvaltuutettuja tutkimaan häntä kohtaan esitetyn perättömän syytöksen lähteet. Tuolloin talon intrafoorumilla oli esitetty vakava syytös "venäläisvastaisesta rasismista". Sen pohjana ja perusteluina oli 2008 Pronssisoturi-kriisin ja Sofi Oksasen 'Kaiken takana oli pelko' -kirjan julkistuksen jälkimainingeissa virkamiehen samaan intranetiin kirjoittama lausuma "Neuvostoliitto aloitti sodan Suomea vastaan ja miehitti Viipurin läänin laittomasti omalla väellään talvisodan ja jatkosodan jälkeen". Asia on kirjattu diaarioidussa nuhteluasiakirjassa virkamiehen 'rasistiseksi synniksi', ja kun tämä vaati tarkempaa näyttöä ja juridista selvitystä siitä, miten mainittu lähihistoriallinen toteama muka on rasistinen, hänet lopulta irtisanottiin.

Silloin väärien syytösten taustalla oli kaiketi pieni venäjämielinen toverilobby, jolla oli ollut taistolaisajoista alkaen virallisenluontoista valtaa myös ylimmän johdon suojeluksessa. Johan Bäckmanin todettujen paikallisten kontaktien osuus jäi aukottomasti selvittämättä, samoin talossa edelleenkin muitten 1970-luvulta periytyvien kulttuurinvaihtoväylien lisäksi toimivan perinteisen Suomi-Venäjä-seuran työpaikkaosaston aktiivien. Neuvostohenkinen lukkarinrakkaus idän suuntaan elänee yhäkin. Talosta on ihan viime aikojen valtiollisiin vaaleihinkin riittänyt ehdokkaita sekä virallisen SKP:n että bäckmanilaisen STP:n ym. ääripuolueiden listoille ja keskuskomiteoihin ym. kellokastehtäviin.

Poliittiset potkut 2009 vaihtuivat puolen vuoden selvittelyn jälkeen pääjohtajan epäviralliseen anteeksipyyntöön välipuheella, että pidetään asia omassa piirissä, eikä viedä ulkoiseen oikeuselimeen. Ehkäpä valitettavasti yleisemmaltä kannalta paikallista sopimuskulttuuria ajatellen näin kävi. Talon perustyön laatu on tietenkin aina ollut hyvä ja luotettava, eivätkä poliittiset intohimot ole niissä näkyneet. Mutta on puistattava ajatus, että "paikallinen sopiminen" ylipäätään voi muotoutua joskus jollain tapaa ehkä tuontyyppistenkin vinoumakulttuuristen tekijöiden vaikutuksesta. 


* case-viittaus blogissa Elina Lepomäki: Julkinen talous yhä merkittävissä vaikeuksissa

]]>
1 http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255825-julkisen-sektorin-bkt-suhteen-ja-irtisanomissuojan-ylimitoitus#comments Irtisanomiset Julkinen sektori kulttuurinmuutos Talouskasvu Työelämä Fri, 25 May 2018 11:43:56 +0000 Veikko Savolainen http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255825-julkisen-sektorin-bkt-suhteen-ja-irtisanomissuojan-ylimitoitus
Työelämän muutosta pitää haluta http://riinalansi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255639-tyoelaman-muutosta-pitaa-haluta <p>Työhyvinvointi on nousemassa yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä, kun suomalaisen työntekijän halua tehdä työtä mitataan. Tiedossani ei ole, että viime liittokierroksella osapuolet tai valtakunnansovittelija olisi liittänyt sovintosopimuksiin merkittäviä työhyvinvointia edistäviä elementtejä. Niitä olisi nyt tässä valtakunnassa tarvittu, ja ehkä vähän jopa odotettukin.</p> <p>Monet nyt mielellään esittävät kovia kannanottoja työelämälainsäädännöstä, mutta niistä herää välillä ajatus, että työelämän todellisuus tunnetaan varsin kapea-alaisesti. Myös nykyhallitus on esittänyt lakeihin muutoksia, joita ei ole ollut mahdollista eikä aina järkevääkään sellaisinaan toteuttaa.</p> <p>Heikoimmissa organisaatioissa käytetään kaikenkarvaisia työelämän laadun konsultteja tukemaan johdon mielipiteitä ja valta-asetelmia, vanhaan suomalaiseen tapaan. Tämä on surullista.</p> <p>Hyvinvointia heikentävät heikot työolot, väkivalta, syrjintä tai kiusaaminen työssä, heikko tai mielivaltainen johtaminen sekä muut ongelmat, joita ei kyetä tai osata ratkoa työpaikoilla. Erityisen vaikeaa on julkisella sektorilla, johon vähenevien resurssien lisäksi kohdennetaan lisää valtavia töiden ja organisaatioiden muutospaineita. Lisäksi julkisella sektorilla on virkamiehenä hoidettava kaikki tehtävät. Työn määrä sellaisenaan on hallitsematon, mikä työntekijöillä johtaa usein riittämättömyyden tunteeseen.</p> <p>Motivaatio työhön sitoo työpaikkaan. Motivaatiota ylläpitää oikeudenmukaiseksi koettu palkka, mutta yhä enemmän koettu hyvinvointi työssä. Jokainen meistä haluaa osallistua omaa työtä koskevaan päätöksentekoon. Tämä lisää osallisuuden tunnetta omassa työyhteisössä ja kasvattaa meidän kaikkien voimavaroja. Hyvinvointia on myös se, että työ koetaan merkitykselliseksi. Työn merkityksellisyys korostuu terveys-, sosiaali-, koulutus- ja kasvatusalan tehtävissä, joihin usein yhdistyy korkea koulutus ja korkeat työn vaatimukset.</p> <p>Robotisaatio ja tekoäly valtaavat työelämää kiihtyvällä tahdilla. Suomalainen nuoriso ei ole yhtä työkeskeistä kuin aiemmin. Nyt pitäisi arvioida mitä tapahtuu 10 vuoden päästä. Tarvitaan pysyviä muutoksia työelämän lainsäädäntöön, resurssointiin, toimintatapoihin ja linjauksiin.</p> <p>Mielenkiinnolla odotan, kuka tahoista tai järjestöistä seuraavaksi tarttuu työhyvinvoinnin vaikuttavaan ja pysyvään kehittämiseen. Työelämä 2020 -kaltaiset ylätason sateenvarjohankkeet tai rajoitetun Työterveyslaitoksen resurssit eivät sellaisiksi riitä, kun samaan aikaan työnantajien edustajat vesittävät yhdessä tarpeellisiksi koettuja tavoitteita.</p> <p>Nyt on etsikkoaika järjestöillä, puolueilla, valtiolla ja kunnilla. Ne, jotka tämän työhyvinvoinnin nousemisen työelämän kehityksen kärkihankkeiden joukkoon oivaltavat, pääsevät eturiviin määrittelemään sitä, miten työntekijät ja esimiehet pidetään mukana, tyytyväisinä, motivoituneina ja innostuneina tulevien haasteiden edessä. Tässä on isoa haastetta meille kaikille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työhyvinvointi on nousemassa yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä, kun suomalaisen työntekijän halua tehdä työtä mitataan. Tiedossani ei ole, että viime liittokierroksella osapuolet tai valtakunnansovittelija olisi liittänyt sovintosopimuksiin merkittäviä työhyvinvointia edistäviä elementtejä. Niitä olisi nyt tässä valtakunnassa tarvittu, ja ehkä vähän jopa odotettukin.

Monet nyt mielellään esittävät kovia kannanottoja työelämälainsäädännöstä, mutta niistä herää välillä ajatus, että työelämän todellisuus tunnetaan varsin kapea-alaisesti. Myös nykyhallitus on esittänyt lakeihin muutoksia, joita ei ole ollut mahdollista eikä aina järkevääkään sellaisinaan toteuttaa.

Heikoimmissa organisaatioissa käytetään kaikenkarvaisia työelämän laadun konsultteja tukemaan johdon mielipiteitä ja valta-asetelmia, vanhaan suomalaiseen tapaan. Tämä on surullista.

Hyvinvointia heikentävät heikot työolot, väkivalta, syrjintä tai kiusaaminen työssä, heikko tai mielivaltainen johtaminen sekä muut ongelmat, joita ei kyetä tai osata ratkoa työpaikoilla. Erityisen vaikeaa on julkisella sektorilla, johon vähenevien resurssien lisäksi kohdennetaan lisää valtavia töiden ja organisaatioiden muutospaineita. Lisäksi julkisella sektorilla on virkamiehenä hoidettava kaikki tehtävät. Työn määrä sellaisenaan on hallitsematon, mikä työntekijöillä johtaa usein riittämättömyyden tunteeseen.

Motivaatio työhön sitoo työpaikkaan. Motivaatiota ylläpitää oikeudenmukaiseksi koettu palkka, mutta yhä enemmän koettu hyvinvointi työssä. Jokainen meistä haluaa osallistua omaa työtä koskevaan päätöksentekoon. Tämä lisää osallisuuden tunnetta omassa työyhteisössä ja kasvattaa meidän kaikkien voimavaroja. Hyvinvointia on myös se, että työ koetaan merkitykselliseksi. Työn merkityksellisyys korostuu terveys-, sosiaali-, koulutus- ja kasvatusalan tehtävissä, joihin usein yhdistyy korkea koulutus ja korkeat työn vaatimukset.

Robotisaatio ja tekoäly valtaavat työelämää kiihtyvällä tahdilla. Suomalainen nuoriso ei ole yhtä työkeskeistä kuin aiemmin. Nyt pitäisi arvioida mitä tapahtuu 10 vuoden päästä. Tarvitaan pysyviä muutoksia työelämän lainsäädäntöön, resurssointiin, toimintatapoihin ja linjauksiin.

Mielenkiinnolla odotan, kuka tahoista tai järjestöistä seuraavaksi tarttuu työhyvinvoinnin vaikuttavaan ja pysyvään kehittämiseen. Työelämä 2020 -kaltaiset ylätason sateenvarjohankkeet tai rajoitetun Työterveyslaitoksen resurssit eivät sellaisiksi riitä, kun samaan aikaan työnantajien edustajat vesittävät yhdessä tarpeellisiksi koettuja tavoitteita.

Nyt on etsikkoaika järjestöillä, puolueilla, valtiolla ja kunnilla. Ne, jotka tämän työhyvinvoinnin nousemisen työelämän kehityksen kärkihankkeiden joukkoon oivaltavat, pääsevät eturiviin määrittelemään sitä, miten työntekijät ja esimiehet pidetään mukana, tyytyväisinä, motivoituneina ja innostuneina tulevien haasteiden edessä. Tässä on isoa haastetta meille kaikille.

]]>
3 http://riinalansi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255639-tyoelaman-muutosta-pitaa-haluta#comments Muutos Työelämä Työhyvinvointi Työmarkkinat Työolot Mon, 21 May 2018 20:03:33 +0000 Riina Länsikallio http://riinalansi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255639-tyoelaman-muutosta-pitaa-haluta
Koulu tyttöjen ehdoilla – työelämä miesten? http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255018-koulu-tyttojen-ehdoilla-tyoelama-miesten <p>Naisten ja miesten älykkyys on keskimäärin sama. Samaten oletettavasti ahkeruus. Naiset ja miehet tulevat myös keskimäärin samanlaisista perhetaustoista.</p><p>Voidaan siis tehdä hypoteesi, että tytöt ja pojat pärjäävät koulussa yhtä hyvin. Ja että naiset ja miehet pärjäävät työelämässä yhtä hyvin.</p><p>Tiedämme, ettei kumpikaan pidä paikkaansa.</p><p>Pojat alisuoriutuvat räikeästi koulussa ja naiset alisuoriutuvat räikeästi työelämässä.</p><p>Meillä ei ole varaa tähän. Pienessä maassa on kaikki inhimilliset resurssit saatava käyttöön.</p><p>&nbsp;</p><p>Miten voi olla niin, että samankaltaisista lähtökohdista ja samantasoisesta älykkyydestä huolimatta poikien keskiarvo koulussa on melkein numeron verran tyttöjä heikompi, ja naisten euro on työelämässä 83 senttiä?</p><p>Työterveyslaitoksen tutkijoiden vuonna 2017 kirjoittamassa &rdquo;Miehen työ&rdquo; -artikkelissa todetaan, että nuorten miesten heikkenevä pärjääminen koulutuksessa johtaa syrjäytymiseen, ja merkittävä osa väestöä on vaarassa jäädä marginaaliin tulevilla vuosikymmenillä.</p><p>Suomalainen peruskoulu on kaiketi maailman paras, mutta jos 15% nuorista miehistä jää pelkän peruskoulun varaan, jotain siellä tehdään väärin. OECD:n vuoden 2016 vertailussa kävi ilmi, että joka viides 20-24-vuotias mies ei ole missään koulutuksessa tai työssä. Peruskoulu tuntuu antavan pojille huonot eväät aikuisuuteen. Miksi näin?</p><p>&nbsp;</p><p>Ja kaikesta tästä huolimatta miehet pärjäävät työelämässä keskimäärin hyvin. Ansiotaso on merkittävästi naisia korkeampi ja johtotehtävissä selvä enemmistö miehiä.</p><p>Onko niin, että työelämä on &rdquo;rakennettu&rdquo; miesten ehdoilla ja koulu naisten ehdoilla? Tai toimiiko koulu tyttöjen pelisäännöillä ja työelämä miesten pelisäännöillä?</p><p>Oli miten oli, pienellä maallamme ei ole varaa siihen, että kummankin sukupuolen potentiaalia hukataan.</p> Naisten ja miesten älykkyys on keskimäärin sama. Samaten oletettavasti ahkeruus. Naiset ja miehet tulevat myös keskimäärin samanlaisista perhetaustoista.

Voidaan siis tehdä hypoteesi, että tytöt ja pojat pärjäävät koulussa yhtä hyvin. Ja että naiset ja miehet pärjäävät työelämässä yhtä hyvin.

Tiedämme, ettei kumpikaan pidä paikkaansa.

Pojat alisuoriutuvat räikeästi koulussa ja naiset alisuoriutuvat räikeästi työelämässä.

Meillä ei ole varaa tähän. Pienessä maassa on kaikki inhimilliset resurssit saatava käyttöön.

 

Miten voi olla niin, että samankaltaisista lähtökohdista ja samantasoisesta älykkyydestä huolimatta poikien keskiarvo koulussa on melkein numeron verran tyttöjä heikompi, ja naisten euro on työelämässä 83 senttiä?

Työterveyslaitoksen tutkijoiden vuonna 2017 kirjoittamassa ”Miehen työ” -artikkelissa todetaan, että nuorten miesten heikkenevä pärjääminen koulutuksessa johtaa syrjäytymiseen, ja merkittävä osa väestöä on vaarassa jäädä marginaaliin tulevilla vuosikymmenillä.

Suomalainen peruskoulu on kaiketi maailman paras, mutta jos 15% nuorista miehistä jää pelkän peruskoulun varaan, jotain siellä tehdään väärin. OECD:n vuoden 2016 vertailussa kävi ilmi, että joka viides 20-24-vuotias mies ei ole missään koulutuksessa tai työssä. Peruskoulu tuntuu antavan pojille huonot eväät aikuisuuteen. Miksi näin?

 

Ja kaikesta tästä huolimatta miehet pärjäävät työelämässä keskimäärin hyvin. Ansiotaso on merkittävästi naisia korkeampi ja johtotehtävissä selvä enemmistö miehiä.

Onko niin, että työelämä on ”rakennettu” miesten ehdoilla ja koulu naisten ehdoilla? Tai toimiiko koulu tyttöjen pelisäännöillä ja työelämä miesten pelisäännöillä?

Oli miten oli, pienellä maallamme ei ole varaa siihen, että kummankin sukupuolen potentiaalia hukataan.

]]>
3 http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255018-koulu-tyttojen-ehdoilla-tyoelama-miesten#comments Kotimaa Sukupuolten tasa-arvo Suomalainen koulu Työelämä Tue, 08 May 2018 08:27:11 +0000 Antti Koskela http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255018-koulu-tyttojen-ehdoilla-tyoelama-miesten
Irtisanomissuojasta ja ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254627-irtisanomissuojasta-ja-ansiosidonnaisista-tyottomyyskorvauksista <p>Klara wappen!</p><p>Koska ääneni on tällä hetkellä vielä hieman flunssaisen käheä, joudun jättämään wappupuheen pitämisen väliin ja ilmaisemaan työvoimapoliittisia ajatuksiani täällä blogissa kirjallisesti.</p><p>Viime aikoina on ollut ainakin kaksi merkittävää asiaa, jotka ovat puhuttaneet harkittaessa työmarkkinauudistuksia: irtisanomissuojan heikentäminen ja ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten ulottaminen kaikkiin työntekijöihin, eli myös niihin, jotka nykyään epähuomiossa jättävät kuulumatta kassaan, mutta maksavat kuitenkin välillisesti työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja verokiilassaan.</p><p>Otetaan ensin irtisanomissuoja ja aikomukset sen heikentämiseksi. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että en vastusta sitä, jos työtehtävänsä heikosti suorittava työntekijä voidaan jossakin vaiheessa irtisanoa, kunhan asiasta on ensin annettu kirjallinen varoitus ja työntekijälle annettu mahdollisuus saada luottamusmies avukseen. Samoin on ymmärrettävää, jos yritykset aika ajoin joutuvat yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitään. Nämä ovat työmarkkinoilla taloudellisten seikkojen sanelemia ikäviä tosiasioita.</p><p>Mutta olen ollut huomaavinani, että nyt esitetyt irtisanomissuojan heikentämisvaatimukset tuntuvat menevän pidemmälle, ainakin sen perusteella, minkälaisia esimerkkejä irtisanomissuojan haitoista työnantajille on esitetty. Irtosanomissuojaa nimittäin halutaan heikentää niinkin paljon, että luottamusmiesten ja perhevapaita pitävien työntekijöiden irtisanominen tulisi mahdolliseksi, kun se nykyisellään on lähes ehdottomasti kiellettyä. Tällaista ei missään nimessä pidä hyväksyä, koska luottamusmiesten irtisanominen efektiivisesti estää työntekijöiden toimimisen liittonsa luottamustehtävissä ilman suurta riskiä ja haittaisi perustuslaillista oikeutta työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen. Perhe-elämän suojan turmeleminen vastaavasti tarkoittaisi vakavaa haittaa naisten työurille kun lasten saantia ja töitä ei enää olisi mahdollista yhdistää. Miehet eivät vastaavasti uskaltaisi pitää isyysvapaitaan lainkaan. On myös huomattava, että jos irtisanominen muista syistä olisi helpompaa, pitäisi kohtuuden nimissä työttömyysturvaa rukata niin, ettei henkilöperusteisista irtisanomisista tulisi työttömyyskorvauksiin karenssia. Tämä lisäisi työttömyysvakuutusjärjestelmän kustannuksia.</p><p>Mitä ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän laajentamiseen niille, jotka eivät nykyään omaa huolimattomuuttaan kassoihin kuulu, ei sekään ole mikään katastrofaalisen hankala uudistus, kunhan se tehdään oikein. Helppo ratkaisu, joka ei loukkaa ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia voisi olla se, että kassaan kuuluminen olisi pakollista. Jos ei kuuluisi liiton kassaan tai Yleiseen työttömyyskassaan, pitäisi kassamaksu suorittaa Kelalle, työssäoloehto täyttyisi ja näin ihmisiä olisi suojeltu sosialidemokratian hengessä omalta huolimattomuudeltaan.</p><p>Mutta tässäkin vaatimuksessa on salakavalat piirteensä, enkä usko ongelmaa esiin tuoneiden oikeistopoliitikkojen&nbsp; olevan tässä asiassa puhtaat jauhot pussissa. Sivutavoitteita, joita ei missään nimessä tule hyväksyä, olisivat se, että olisi vain joku julkinen Kelan kassa ja liittoja estettäisiin pitämästä omia kassojaan tai se, että työntekijöille annettaisiin valinnanvapaus jättää paitsi kassamaksut, myös työttömyysvakuutusmaksut maksamatta kokonaisuudessaan. Ensinmainittu haittaisi jälleen työntekijöiden järjestäytymisoikeutta ja jälkimmäinen uhkaisi romahduttaa koko ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän, kun rahoitukseen tulisi aukko niillä aloilla, joilla työttömyysriski olisi matala, järjestäytymisaste heikko ja työntekijät käyttäisivät vakuuttamattomuusoptiotaan paljon, joskus tietenkin myös jälkikäteen katsottuna omaksi vahingokseen. Nykyisellään työttömyysvakuutusmaksuilla tasataan jonkin verran korkean työttömyysriskin alojen rasitteita.</p><p>Näillä eväillä eteenpäin. Lisäksi toivon, etteivät hallituksen voimat riitä enää nyt esitettyjen sote- ja maakuntamallien viemiseen eteenpäin. Ne ovat hankkeina kalliita ja katastrofaalisen huonoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Klara wappen!

Koska ääneni on tällä hetkellä vielä hieman flunssaisen käheä, joudun jättämään wappupuheen pitämisen väliin ja ilmaisemaan työvoimapoliittisia ajatuksiani täällä blogissa kirjallisesti.

Viime aikoina on ollut ainakin kaksi merkittävää asiaa, jotka ovat puhuttaneet harkittaessa työmarkkinauudistuksia: irtisanomissuojan heikentäminen ja ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten ulottaminen kaikkiin työntekijöihin, eli myös niihin, jotka nykyään epähuomiossa jättävät kuulumatta kassaan, mutta maksavat kuitenkin välillisesti työntekijän ja työnantajan työttömyysvakuutusmaksuja verokiilassaan.

Otetaan ensin irtisanomissuoja ja aikomukset sen heikentämiseksi. Joillekin voi tulla yllätyksenä se, että en vastusta sitä, jos työtehtävänsä heikosti suorittava työntekijä voidaan jossakin vaiheessa irtisanoa, kunhan asiasta on ensin annettu kirjallinen varoitus ja työntekijälle annettu mahdollisuus saada luottamusmies avukseen. Samoin on ymmärrettävää, jos yritykset aika ajoin joutuvat yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen lomauttamaan tai irtisanomaan työntekijöitään. Nämä ovat työmarkkinoilla taloudellisten seikkojen sanelemia ikäviä tosiasioita.

Mutta olen ollut huomaavinani, että nyt esitetyt irtisanomissuojan heikentämisvaatimukset tuntuvat menevän pidemmälle, ainakin sen perusteella, minkälaisia esimerkkejä irtisanomissuojan haitoista työnantajille on esitetty. Irtosanomissuojaa nimittäin halutaan heikentää niinkin paljon, että luottamusmiesten ja perhevapaita pitävien työntekijöiden irtisanominen tulisi mahdolliseksi, kun se nykyisellään on lähes ehdottomasti kiellettyä. Tällaista ei missään nimessä pidä hyväksyä, koska luottamusmiesten irtisanominen efektiivisesti estää työntekijöiden toimimisen liittonsa luottamustehtävissä ilman suurta riskiä ja haittaisi perustuslaillista oikeutta työntekijöiden ammatilliseen järjestäytymiseen. Perhe-elämän suojan turmeleminen vastaavasti tarkoittaisi vakavaa haittaa naisten työurille kun lasten saantia ja töitä ei enää olisi mahdollista yhdistää. Miehet eivät vastaavasti uskaltaisi pitää isyysvapaitaan lainkaan. On myös huomattava, että jos irtisanominen muista syistä olisi helpompaa, pitäisi kohtuuden nimissä työttömyysturvaa rukata niin, ettei henkilöperusteisista irtisanomisista tulisi työttömyyskorvauksiin karenssia. Tämä lisäisi työttömyysvakuutusjärjestelmän kustannuksia.

Mitä ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän laajentamiseen niille, jotka eivät nykyään omaa huolimattomuuttaan kassoihin kuulu, ei sekään ole mikään katastrofaalisen hankala uudistus, kunhan se tehdään oikein. Helppo ratkaisu, joka ei loukkaa ammattiyhdistysliikkeen oikeuksia voisi olla se, että kassaan kuuluminen olisi pakollista. Jos ei kuuluisi liiton kassaan tai Yleiseen työttömyyskassaan, pitäisi kassamaksu suorittaa Kelalle, työssäoloehto täyttyisi ja näin ihmisiä olisi suojeltu sosialidemokratian hengessä omalta huolimattomuudeltaan.

Mutta tässäkin vaatimuksessa on salakavalat piirteensä, enkä usko ongelmaa esiin tuoneiden oikeistopoliitikkojen  olevan tässä asiassa puhtaat jauhot pussissa. Sivutavoitteita, joita ei missään nimessä tule hyväksyä, olisivat se, että olisi vain joku julkinen Kelan kassa ja liittoja estettäisiin pitämästä omia kassojaan tai se, että työntekijöille annettaisiin valinnanvapaus jättää paitsi kassamaksut, myös työttömyysvakuutusmaksut maksamatta kokonaisuudessaan. Ensinmainittu haittaisi jälleen työntekijöiden järjestäytymisoikeutta ja jälkimmäinen uhkaisi romahduttaa koko ansiosidonnaisen työttömyysvakuutusjärjestelmän, kun rahoitukseen tulisi aukko niillä aloilla, joilla työttömyysriski olisi matala, järjestäytymisaste heikko ja työntekijät käyttäisivät vakuuttamattomuusoptiotaan paljon, joskus tietenkin myös jälkikäteen katsottuna omaksi vahingokseen. Nykyisellään työttömyysvakuutusmaksuilla tasataan jonkin verran korkean työttömyysriskin alojen rasitteita.

Näillä eväillä eteenpäin. Lisäksi toivon, etteivät hallituksen voimat riitä enää nyt esitettyjen sote- ja maakuntamallien viemiseen eteenpäin. Ne ovat hankkeina kalliita ja katastrofaalisen huonoja.

]]>
0 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254627-irtisanomissuojasta-ja-ansiosidonnaisista-tyottomyyskorvauksista#comments Ammattiyhdistysliike Ansiosidonnainen päiväraha Irtisanomissuoja Työelämä Mon, 30 Apr 2018 08:00:23 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254627-irtisanomissuojasta-ja-ansiosidonnaisista-tyottomyyskorvauksista
Rautalankaa työelämän ongelmista http://anttirautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254404-rautalankaa-tyoelaman-ongelmista <p>Työttömät ovat laiskoja eivätkä siksi mene töihin tai koulutuksiin. Tukirahoilla eläminen on niin mukavaa, helppoa ja antoisaa, ettei siitä viitsitä luopua. Työttömän elintaso on aivan liian hyvä, tukia pitäisi leikata.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuota samaa virttä on kuultu julkisessa keskustelussa jo aika pitkään. Joillekin on ilmeisesti kovin vaikea ymmärtää, miksi ihmiset eivät mene töihin? Tai miksi ihmiset eivät kouluttaudu ja mene sen jälkeen töihin? Tai miksi ihmiset töihin päästessään eivät viihdy siellä vaan tekisivät mieluummin jotain muuta?</p><p>&nbsp;</p><p>Siksipä tein kaikille selkeän kysymyspatteriston, joko toivottavasti selkeyttää tilannetta. Monesti kun valmiit vastaukset eivät mene &quot;viisaille&quot; ihmisille perille vaan heidät pitää saada ajattelemaan itse. Heidän pitää itse ymmärtää ensin se ongelma ja sen jälkeen ratkaisu siihen. Jos ei ymmärrä koko ongelmaa, ei voi ymmärtää ratkaisuakaan. Sitä ei osaa edes kaivata.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki kysymykset alkavat samalla tummennetulla lähtökohdalla. Siksi en sitä jokaiseen kirjoita erikseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Meneekö ihminen töihin/koulutukseen mieluummin, jos</strong></p><p>&nbsp;</p><p>1. &nbsp;&nbsp;&nbsp; a) töitä on</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) töitä ei ole</p><p>&nbsp;</p><p>2.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; a) koulutusta on järjestetty</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) koulutusta ei ole järjestetty</p><p>&nbsp;</p><p>3. &nbsp;&nbsp;&nbsp; a) matka on ajallisesti lyhyt, helppo ja edullinen</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) matka on ajallisesti pitkä, hankala ja kallis</p><p>&nbsp;</p><p>4. &nbsp;&nbsp;&nbsp; a) ihmisellä on oma auto ja varaa käyttää sitä</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) ihmisellä ei ole omaa autoa tai varaa käyttää sitä</p><p>&nbsp;</p><p>5. &nbsp;&nbsp;&nbsp; a) julkinen liikenne toimii sujuvasti</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) julkinen liikenne ei toimi sujuvasti tai sitä ei edes ole</p><p>&nbsp;</p><p>6. &nbsp;&nbsp;&nbsp; a) työstä maksettava korvaus riittää kattamaan elämisen kulut ilman tukia</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työstä maksettava korvaus ei riitä kattamaan elämisen kuluja ilman tukia</p><p>&nbsp;</p><p>7. &nbsp;&nbsp;&nbsp; a) työstä maksettavasta korvauksesta jää edes jotain säästöön</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työstä maksettavasta korvauksesta ei jää mitään säästöön</p><p>&nbsp;</p><p>8. &nbsp;&nbsp;&nbsp; a) koulutukseen menemisestä jää edes saman verran rahaa käteen kaikkien kulujen jälkeen kuin mitä jäisi, jos ei menisikään koulutukseen</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) koulutukseen menemisestä ei jää edes saman verran rahaa käteen kaikkien kulujen jälkeen kuin mitä jäisi, jos ei menisikään koulutukseen</p><p>&nbsp;</p><p>9. &nbsp;&nbsp;&nbsp; a) työnantaja/oppilaitos antaa tarvittavat, ehjät ja ajanmukaiset välineet työn tekemiseen/opiskeluun</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työnantaja/oppilaitos ei anna tarvittavia tai ehjiä tai ajanmukaisia välineitä työn tekemiseen/opiskeluun</p><p>&nbsp;</p><p>10. &nbsp; a) työntekijä viihtyy työssään/opiskelija viihtyy koulussa</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työntekijä ei viihdy työssään/opiskelija viihtyy koulussa</p><p>&nbsp;</p><p>11.&nbsp;&nbsp; a) ei ole koko ajan hirveä kiire</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) on koko ajan hirveä kiire</p><p>&nbsp;</p><p>12. &nbsp; a) työntekijällä on aikaa ja mahdollisuus tehdä vaaditut työtehtävät vaaditussa ajassa</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työntekijällä ei ole aikaa eikä mahdollisuutta tehdä vaadittuja työtehtäviä vaaditussa ajassa</p><p>&nbsp;</p><p>13. &nbsp; a) työntekijältä/opiskelijalta ei vaadita mahdottomia</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työntekijältä/opiskelijalta vaaditaan mahdottomia</p><p>&nbsp;</p><p>14. &nbsp; a) vastuuta on sopivasti (ei liikaa eikä liian vähän)</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) vastuuta on liikaa tai liian vähän</p><p>&nbsp;</p><p>15. &nbsp; a) työntekijä ehtii palautua työvuorostaan ennen seuraavaa työvuoroa</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työntekijä ei ehdi palautua työvuorostaan ennen seuraavaa työvuoroa</p><p>&nbsp;</p><p>16. &nbsp; a) ylitöitä ei ole pakko tehdä</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) ylitöitä on pakko tehdä</p><p>&nbsp;</p><p>17. &nbsp; a) työvuorolista on olemassa hyvissä ajoin etukäteen ja siitä pidetään kiinni (koskee myös koulutusten lukujärjestyksiä)</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työvuorolistaa ei ole olemassa hyvissä ajoin etukäteen eikä siitä pidetä kiinni (koskee myös koulutusten lukujärjestyksiä)</p><p>&nbsp;</p><p>18. &nbsp; a) työpaikka on turvallinen</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työpaikka ei ole turvallinen</p><p>&nbsp;</p><p>19. &nbsp; a) työntekijä kokee työnsä mielekkääksi ja edes hivenen tärkeäksi</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työntekijä ei koe työtään mielekkääksi eikä edes hivenen tärkeäksi</p><p>&nbsp;</p><p>20. &nbsp; a) työnantaja ja työntekijä ymmärtävät toisiaan</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työnantaja ja työntekijä eivät ymmärrä toisiaan</p><p>&nbsp;</p><p>21. &nbsp; a) työnantaja tajuaa, että työ itsessään ei ole työntekijän syy käydä töissä</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työnantaja ei tajua, että työ itsessään ei ole työntekijän syy käydä töissä</p><p>&nbsp;</p><p>22. &nbsp; a) oppilaitos tajuaa, että opiskelu itsessään ei ole opiskelijan syy opiskella</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) oppilaitos ei tajua, että opiskelu itsessään ei ole opiskelijan syy opiskella</p><p>&nbsp;</p><p>23.&nbsp;&nbsp; a) työntekijällä/opiskelijalla on motivaatiota</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työntekijällä/opiskelijalla ei ole motivaatiota</p><p>&nbsp;</p><p>24.&nbsp;&nbsp; a) työnantaja/oppilaitos näkee työntekijässä/opiskelijassa muutakin arvoa kuin keinon tehdä tulosta ts. ansaita rahaa</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) työnantaja/oppilaitos ei näe työntekijässä/opiskelijassa mitään muuta arvoa kuin keinon tehdä tulosta ts. ansaita rahaa</p><p>&nbsp;</p><p>25. &nbsp; a) koulutuksesta on jotain hyötyä työllistymisen tai tulevan työnteon kannalta</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) koulutuksesta ei ole yhtään mitään hyötyä työllistymisen tai tulevan työnteon kannalta</p><p>&nbsp;</p><p>26. &nbsp; a) koulutuksessa pystyy etenemään oman osaamisensa tahtiin</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) koulutuksessa ei pysty etenemään oman osaamisensa tahtiin</p><p>&nbsp;</p><p>27. &nbsp; a) koulutuksessa opetetaan jotain uutta</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) koulutuksessa ei opeteta mitään uutta</p><p>&nbsp;</p><p>28. &nbsp; a) aikuiskoulutuksissa ymmärretään, että opiskelijat ovat aikuisia ja myös luotetaan heihin</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) aikuiskoulutuksissa ei ymmärretä, että opiskelijat ovat aikuisia eikä luoteta heihin</p><p>&nbsp;</p><p>29. &nbsp; a) ymmärretään, että ihmisellä saattaa olla pieniä lapsia, joille pitää löytyä hoitopaikka, ennen kuin voi ottaa töitä/koulutuspaikan vastaan</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) ei ymmärretä, että ihmisellä saattaa olla pieniä lapsia, joille pitää löytyä hoitopaikka, ennen kuin voi ottaa töitä/koulutuspaikan vastaan</p><p>&nbsp;</p><p>30. &nbsp; a) ymmärretään, että työntekijä/opiskelija on ihminen</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; b) ei ymmärretä, että työntekijä/opiskelija on ihminen</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Montako a-vastausta sait ja montako b-vastausta?</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Millä tätä kokonaisuutta ratkotaan? Kokonaisuutta, jonka ongelmat kaikki tietävät? No kepillähän sitä. Rangaistaan ja pakotetaan. Porkkanalla toimisi paljon paremmin, kun se motivaatio lähtisi ihmisestä itsestään. Kun ihminen kokisi, että häntä ymmärretään ja että hänen omilla toimillaan olisi jotain hyötyä hänelle itselleen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työttömät ovat laiskoja eivätkä siksi mene töihin tai koulutuksiin. Tukirahoilla eläminen on niin mukavaa, helppoa ja antoisaa, ettei siitä viitsitä luopua. Työttömän elintaso on aivan liian hyvä, tukia pitäisi leikata.

 

Tuota samaa virttä on kuultu julkisessa keskustelussa jo aika pitkään. Joillekin on ilmeisesti kovin vaikea ymmärtää, miksi ihmiset eivät mene töihin? Tai miksi ihmiset eivät kouluttaudu ja mene sen jälkeen töihin? Tai miksi ihmiset töihin päästessään eivät viihdy siellä vaan tekisivät mieluummin jotain muuta?

 

Siksipä tein kaikille selkeän kysymyspatteriston, joko toivottavasti selkeyttää tilannetta. Monesti kun valmiit vastaukset eivät mene "viisaille" ihmisille perille vaan heidät pitää saada ajattelemaan itse. Heidän pitää itse ymmärtää ensin se ongelma ja sen jälkeen ratkaisu siihen. Jos ei ymmärrä koko ongelmaa, ei voi ymmärtää ratkaisuakaan. Sitä ei osaa edes kaivata.

 

Kaikki kysymykset alkavat samalla tummennetulla lähtökohdalla. Siksi en sitä jokaiseen kirjoita erikseen.

 

Meneekö ihminen töihin/koulutukseen mieluummin, jos

 

1.     a) töitä on

         b) töitä ei ole

 

2.      a) koulutusta on järjestetty

         b) koulutusta ei ole järjestetty

 

3.     a) matka on ajallisesti lyhyt, helppo ja edullinen

         b) matka on ajallisesti pitkä, hankala ja kallis

 

4.     a) ihmisellä on oma auto ja varaa käyttää sitä

         b) ihmisellä ei ole omaa autoa tai varaa käyttää sitä

 

5.     a) julkinen liikenne toimii sujuvasti

         b) julkinen liikenne ei toimi sujuvasti tai sitä ei edes ole

 

6.     a) työstä maksettava korvaus riittää kattamaan elämisen kulut ilman tukia

         b) työstä maksettava korvaus ei riitä kattamaan elämisen kuluja ilman tukia

 

7.     a) työstä maksettavasta korvauksesta jää edes jotain säästöön

         b) työstä maksettavasta korvauksesta ei jää mitään säästöön

 

8.     a) koulutukseen menemisestä jää edes saman verran rahaa käteen kaikkien kulujen jälkeen kuin mitä jäisi, jos ei menisikään koulutukseen

         b) koulutukseen menemisestä ei jää edes saman verran rahaa käteen kaikkien kulujen jälkeen kuin mitä jäisi, jos ei menisikään koulutukseen

 

9.     a) työnantaja/oppilaitos antaa tarvittavat, ehjät ja ajanmukaiset välineet työn tekemiseen/opiskeluun

         b) työnantaja/oppilaitos ei anna tarvittavia tai ehjiä tai ajanmukaisia välineitä työn tekemiseen/opiskeluun

 

10.   a) työntekijä viihtyy työssään/opiskelija viihtyy koulussa

         b) työntekijä ei viihdy työssään/opiskelija viihtyy koulussa

 

11.   a) ei ole koko ajan hirveä kiire

         b) on koko ajan hirveä kiire

 

12.   a) työntekijällä on aikaa ja mahdollisuus tehdä vaaditut työtehtävät vaaditussa ajassa

         b) työntekijällä ei ole aikaa eikä mahdollisuutta tehdä vaadittuja työtehtäviä vaaditussa ajassa

 

13.   a) työntekijältä/opiskelijalta ei vaadita mahdottomia

         b) työntekijältä/opiskelijalta vaaditaan mahdottomia

 

14.   a) vastuuta on sopivasti (ei liikaa eikä liian vähän)

         b) vastuuta on liikaa tai liian vähän

 

15.   a) työntekijä ehtii palautua työvuorostaan ennen seuraavaa työvuoroa

         b) työntekijä ei ehdi palautua työvuorostaan ennen seuraavaa työvuoroa

 

16.   a) ylitöitä ei ole pakko tehdä

         b) ylitöitä on pakko tehdä

 

17.   a) työvuorolista on olemassa hyvissä ajoin etukäteen ja siitä pidetään kiinni (koskee myös koulutusten lukujärjestyksiä)

         b) työvuorolistaa ei ole olemassa hyvissä ajoin etukäteen eikä siitä pidetä kiinni (koskee myös koulutusten lukujärjestyksiä)

 

18.   a) työpaikka on turvallinen

         b) työpaikka ei ole turvallinen

 

19.   a) työntekijä kokee työnsä mielekkääksi ja edes hivenen tärkeäksi

         b) työntekijä ei koe työtään mielekkääksi eikä edes hivenen tärkeäksi

 

20.   a) työnantaja ja työntekijä ymmärtävät toisiaan

         b) työnantaja ja työntekijä eivät ymmärrä toisiaan

 

21.   a) työnantaja tajuaa, että työ itsessään ei ole työntekijän syy käydä töissä

         b) työnantaja ei tajua, että työ itsessään ei ole työntekijän syy käydä töissä

 

22.   a) oppilaitos tajuaa, että opiskelu itsessään ei ole opiskelijan syy opiskella

         b) oppilaitos ei tajua, että opiskelu itsessään ei ole opiskelijan syy opiskella

 

23.   a) työntekijällä/opiskelijalla on motivaatiota

         b) työntekijällä/opiskelijalla ei ole motivaatiota

 

24.   a) työnantaja/oppilaitos näkee työntekijässä/opiskelijassa muutakin arvoa kuin keinon tehdä tulosta ts. ansaita rahaa

         b) työnantaja/oppilaitos ei näe työntekijässä/opiskelijassa mitään muuta arvoa kuin keinon tehdä tulosta ts. ansaita rahaa

 

25.   a) koulutuksesta on jotain hyötyä työllistymisen tai tulevan työnteon kannalta

         b) koulutuksesta ei ole yhtään mitään hyötyä työllistymisen tai tulevan työnteon kannalta

 

26.   a) koulutuksessa pystyy etenemään oman osaamisensa tahtiin

         b) koulutuksessa ei pysty etenemään oman osaamisensa tahtiin

 

27.   a) koulutuksessa opetetaan jotain uutta

         b) koulutuksessa ei opeteta mitään uutta

 

28.   a) aikuiskoulutuksissa ymmärretään, että opiskelijat ovat aikuisia ja myös luotetaan heihin

         b) aikuiskoulutuksissa ei ymmärretä, että opiskelijat ovat aikuisia eikä luoteta heihin

 

29.   a) ymmärretään, että ihmisellä saattaa olla pieniä lapsia, joille pitää löytyä hoitopaikka, ennen kuin voi ottaa töitä/koulutuspaikan vastaan

         b) ei ymmärretä, että ihmisellä saattaa olla pieniä lapsia, joille pitää löytyä hoitopaikka, ennen kuin voi ottaa töitä/koulutuspaikan vastaan

 

30.   a) ymmärretään, että työntekijä/opiskelija on ihminen

         b) ei ymmärretä, että työntekijä/opiskelija on ihminen

 

Montako a-vastausta sait ja montako b-vastausta?

 

Millä tätä kokonaisuutta ratkotaan? Kokonaisuutta, jonka ongelmat kaikki tietävät? No kepillähän sitä. Rangaistaan ja pakotetaan. Porkkanalla toimisi paljon paremmin, kun se motivaatio lähtisi ihmisestä itsestään. Kun ihminen kokisi, että häntä ymmärretään ja että hänen omilla toimillaan olisi jotain hyötyä hänelle itselleen.

]]>
10 http://anttirautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254404-rautalankaa-tyoelaman-ongelmista#comments Aikuiskoulutus Ihmisyys Keppiä vai porkkanaa Työelämä Työttömyys Wed, 25 Apr 2018 14:39:44 +0000 Antti Rautio http://anttirautio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254404-rautalankaa-tyoelaman-ongelmista
Työelämä muuttuu - vai muuttuuko? http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252991-tyoelama-muuttuu-vai-muuttuuko <p>Työelämä muuttuu rivakkaan tahtiin &ndash; vai muuttuuko?</p><p>Yhteiskunnallisessa keskustelussa puidaan usein havaintoja työelämän muutoksesta. Osa on yliampuvia, osa realistisia.</p><p>Ehkä useimmin kuultu fraasi on, että pätkätyöt yleistyvät ja että nuorten on aiempaa vaikeampi saada vakituista työsuhdetta ja päästä &rdquo;vakiintuneempaan&rdquo; ja taloudellisesti turvattuun elämään mukaan.</p><p>Usein jatkoväite kuuluu, että ay-liike ei ole havainnut työelämän muuttuneen, vaan on jäänyt vanhoihin poteroihin.</p><p>Tarkastellaan työelämän muutosta eräiden usein esiintyvien väitteiden kautta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väite 1: Pätkätyöt ovat yleistyneet</strong></p><p>Pätkätöiden eli määräaikaisten työsuhteiden osuus työsuhteista on nopeassa kasvussa? Vai onko?</p><p>Tarkastellaan asiaa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen työsuhdetyyppitilaston kautta. Tässä blogissa käytetyt kaikki graafit löytää <a href="https://www.sttk.fi/2018/03/28/totta-vai-tarua-tyoelamasta/">esimerkiksi täältä</a>.</p><p>Havainto on, että 2000-luvun aikana määräaikaisten työsuhteiden osuus on pysytellyt noin 16 prosentin tuntumassa suurimman osan ajasta. Pitkällä aikavälillä merkittävää muutosta ei oikeastaan näy.</p><p>Pätkätöiden kanssa kamppailevat voivat lohduttautua (?) sillä, ettei vakituisen pestin saaminen ole ollut sen helpompaa aiemminkaan. Noin kuudennes palkansaajista on aiemminkin joutunut olemaan määräaikaisissa työsuhteissa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väite 2: Entistä useampi toimii yrittäjänä</strong></p><p>Start-up-yritykset ja &rdquo;kevytyrittäjyys&rdquo; ovat nousseet viime vuosina suomalaiseen sanastoon. Samalla tiedetään, että maatilojen määrä laskee ja siten myös maatalousyrittäjien määrä. Mikä on kokonaismuutos? Onko yrittäjiä enemmän tai vähemmän kuin aiemmin?</p><p>Tilastokeskuksen työvoimatilastosta ilmenee, että yrittäjien määrä on pysynyt noin 290-320 tuhannen välillä koko 2000-luvun. Aivan viimeisinä vuosina näkyy selkeää laskua. Yrittäjien osuus työvoimasta on pysynyt noin 11-12 prosentin tuntumassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Palkansaajien ja yrittäjien suhteellinen määrä toisiinsa nähden on myös pysynyt melko vakaana. Palkansaajia on noin seitsenkertainen määrä yrittäjiin nähden.</p><p>Väite on suurimmaksi osaksi epätotta. Tosin jos maatalousyrittäjät jätetään pois laskuista, niin &rdquo;muiden&rdquo; yrittäjien määrässä on nähty kohtuullista kasvua. Silti voidaan todeta, että kertomukset &rdquo;maanantaina yrittäjä, tiistaina palkansaaja&rdquo; eivät ole yleisiä. Elanto ansaitaan useimmiten palkansaajana, kuten ennenkin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väite 3: Osa-aikatyöt ovat yleistyneet</strong></p><p>Varsinkin palvelualoilla työskentelevillä osa-aikaiset työsuhteet ovat yleisiä. Usein myös kuulee viitteitä siitä, että kokoaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän eläköityessä tilalle palkataan 1-2 osa-aikaista.</p><p>Tarkastellaan asiaa työvoimatutkimuksen tilastojen valossa. Graafit löytää<a href="https://www.sttk.fi/2018/03/28/totta-vai-tarua-tyoelamasta/"> täältä.</a></p><p>2000-luvun aikana osa-aikaisten työsuhteiden määrä on noussut noin 11 prosentista 15,5 prosenttiin. Vuodesta 1997 lähtien osuus on kasvanut 5,1 prosenttiyksikköä. Määrässä laskettuna se tarkoittaa reilusti yli 100&nbsp;000 ihmistä.</p><p>Samalla se tarkoittaa, että kokoaikaisessa työsuhteessa olevien osuus on laskenut lähes 90 prosentista noin 85 prosenttiin.</p><p>Voidaan siis todeta osa-aikaisuuden yleistyneen merkittävästi ja osuuden olevan yhä kasvussa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Väite 4: Nuorten asema on heikentynyt työmarkkinoilla</strong></p><p>Nuoret, jotka ovat vasta tulossa työelämään, kokevat muutokset ja suhdanteet kaikkein selkeimmin. Edes pahimmat taantumat eivät yleensä kosketa niitä, joilla on turvallinen vakkaripesti jo ennen kriisin alkua.</p><p>Samoin työsuhdetyyppien mahdolliset muutokset näkyvät ensin heillä, jotka ovat&nbsp;<em>etsimässä</em>&nbsp;työtä, eivät heillä, joilla työ jo on.</p><p>Tarkastellaan tilastojen kautta osa-aikatyön ja määräaikaisen työn yleisyyttä nimenomaan nuorilla.</p><p>Otetaan ensin tarkasteluun osa-aikaisten työsuhteiden osuus ja määrä nuorilla:</p><p>Havainto on selkeä. Osa-aikainen työ on yleistynyt nimenomaan 15-24-vuotiaiden ja 25-34-vuotiaiden parissa. Opiskelu selittää ehkä osan, mutta toisaalta ainahan nuorista iso osa on ollut opiskelijoita.</p><p>Havainto kertoo myös sen, että väitteen 3 kohdalla havaittu osa-aikatyön yleistyminen on kohdistunut suurimmaksi osaksi 15-34-vuotiaisiin.</p><p>Entä nuorten asema määräaikaisten työsuhteiden suhteen? Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta löytyy tästäkin graafi.</p><p>&nbsp;</p><p>Havaitaan, että nuorilla määräaikaisten työsuhteiden osuus on itse asiassa laskenut pitkällä aikavälillä. Johtopäätös siis on, että osa-aikaisten työsuhteiden osuus on kasvanut erityisen voimakkaasti nuorilla, mutta vastaavaa ilmiötä ei näy määräaikaisuuksien suhteen.</p><p>Väite 4 on siis totta. Nuorten asema on suhteellisesti heikentynyt, koska osa-aikaisuuksien osuus on kasvanut nuorilla erityisen voimakkaasti.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yhteenveto &ndash; Totta vai tarua? Onko työelämä muuttunut?</strong></p><p>Yhteenveto kaiketi on, että työelämä muuttuu ja ei muutu. Pätkätöiden osuus ei kasva, yrittäjien määrä ei kasva ja kokoaikaisten vakituisten pestien osuus on laskenut vain vähän &ndash; 75 prosentista 73 prosenttiin.</p><p>Suurin muutos on osa-aikaisten töiden nopea kasvu. Viiden prosenttiyksikön kasvu parinkymmenen vuoden aikana on merkittävä.</p><p>Johtopäätös on, että julkinen keskustelu työelämän murroksesta on osin ylimitoitettua. Ei työelämän epävarmuus ole tällä vuosituhannella kovin merkittävästi muuttunut, ainakin jos sitä mitataan esimerkiksi pätkätöiden määränä.</p><p>Enemmistö työhön osallistuvista hankkii elantonsa vakituisessa palkansaajasuhteessa &ndash; kuten ennenkin. Osuus ei ole edes hirveästi laskenut.</p><p>Toki työn&nbsp;<em>sisältö</em>&nbsp;on muuttunut paljon. Parikymmentä vuotta sitten leipuri leipoi pullaa. Nykyään hän syöttää käskyt pullanleivontakoneeseen.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työelämä muuttuu rivakkaan tahtiin – vai muuttuuko?

Yhteiskunnallisessa keskustelussa puidaan usein havaintoja työelämän muutoksesta. Osa on yliampuvia, osa realistisia.

Ehkä useimmin kuultu fraasi on, että pätkätyöt yleistyvät ja että nuorten on aiempaa vaikeampi saada vakituista työsuhdetta ja päästä ”vakiintuneempaan” ja taloudellisesti turvattuun elämään mukaan.

Usein jatkoväite kuuluu, että ay-liike ei ole havainnut työelämän muuttuneen, vaan on jäänyt vanhoihin poteroihin.

Tarkastellaan työelämän muutosta eräiden usein esiintyvien väitteiden kautta.

 

Väite 1: Pätkätyöt ovat yleistyneet

Pätkätöiden eli määräaikaisten työsuhteiden osuus työsuhteista on nopeassa kasvussa? Vai onko?

Tarkastellaan asiaa Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen työsuhdetyyppitilaston kautta. Tässä blogissa käytetyt kaikki graafit löytää esimerkiksi täältä.

Havainto on, että 2000-luvun aikana määräaikaisten työsuhteiden osuus on pysytellyt noin 16 prosentin tuntumassa suurimman osan ajasta. Pitkällä aikavälillä merkittävää muutosta ei oikeastaan näy.

Pätkätöiden kanssa kamppailevat voivat lohduttautua (?) sillä, ettei vakituisen pestin saaminen ole ollut sen helpompaa aiemminkaan. Noin kuudennes palkansaajista on aiemminkin joutunut olemaan määräaikaisissa työsuhteissa.

 

Väite 2: Entistä useampi toimii yrittäjänä

Start-up-yritykset ja ”kevytyrittäjyys” ovat nousseet viime vuosina suomalaiseen sanastoon. Samalla tiedetään, että maatilojen määrä laskee ja siten myös maatalousyrittäjien määrä. Mikä on kokonaismuutos? Onko yrittäjiä enemmän tai vähemmän kuin aiemmin?

Tilastokeskuksen työvoimatilastosta ilmenee, että yrittäjien määrä on pysynyt noin 290-320 tuhannen välillä koko 2000-luvun. Aivan viimeisinä vuosina näkyy selkeää laskua. Yrittäjien osuus työvoimasta on pysynyt noin 11-12 prosentin tuntumassa.

 

Palkansaajien ja yrittäjien suhteellinen määrä toisiinsa nähden on myös pysynyt melko vakaana. Palkansaajia on noin seitsenkertainen määrä yrittäjiin nähden.

Väite on suurimmaksi osaksi epätotta. Tosin jos maatalousyrittäjät jätetään pois laskuista, niin ”muiden” yrittäjien määrässä on nähty kohtuullista kasvua. Silti voidaan todeta, että kertomukset ”maanantaina yrittäjä, tiistaina palkansaaja” eivät ole yleisiä. Elanto ansaitaan useimmiten palkansaajana, kuten ennenkin.

 

Väite 3: Osa-aikatyöt ovat yleistyneet

Varsinkin palvelualoilla työskentelevillä osa-aikaiset työsuhteet ovat yleisiä. Usein myös kuulee viitteitä siitä, että kokoaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän eläköityessä tilalle palkataan 1-2 osa-aikaista.

Tarkastellaan asiaa työvoimatutkimuksen tilastojen valossa. Graafit löytää täältä.

2000-luvun aikana osa-aikaisten työsuhteiden määrä on noussut noin 11 prosentista 15,5 prosenttiin. Vuodesta 1997 lähtien osuus on kasvanut 5,1 prosenttiyksikköä. Määrässä laskettuna se tarkoittaa reilusti yli 100 000 ihmistä.

Samalla se tarkoittaa, että kokoaikaisessa työsuhteessa olevien osuus on laskenut lähes 90 prosentista noin 85 prosenttiin.

Voidaan siis todeta osa-aikaisuuden yleistyneen merkittävästi ja osuuden olevan yhä kasvussa.

 

Väite 4: Nuorten asema on heikentynyt työmarkkinoilla

Nuoret, jotka ovat vasta tulossa työelämään, kokevat muutokset ja suhdanteet kaikkein selkeimmin. Edes pahimmat taantumat eivät yleensä kosketa niitä, joilla on turvallinen vakkaripesti jo ennen kriisin alkua.

Samoin työsuhdetyyppien mahdolliset muutokset näkyvät ensin heillä, jotka ovat etsimässä työtä, eivät heillä, joilla työ jo on.

Tarkastellaan tilastojen kautta osa-aikatyön ja määräaikaisen työn yleisyyttä nimenomaan nuorilla.

Otetaan ensin tarkasteluun osa-aikaisten työsuhteiden osuus ja määrä nuorilla:

Havainto on selkeä. Osa-aikainen työ on yleistynyt nimenomaan 15-24-vuotiaiden ja 25-34-vuotiaiden parissa. Opiskelu selittää ehkä osan, mutta toisaalta ainahan nuorista iso osa on ollut opiskelijoita.

Havainto kertoo myös sen, että väitteen 3 kohdalla havaittu osa-aikatyön yleistyminen on kohdistunut suurimmaksi osaksi 15-34-vuotiaisiin.

Entä nuorten asema määräaikaisten työsuhteiden suhteen? Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta löytyy tästäkin graafi.

 

Havaitaan, että nuorilla määräaikaisten työsuhteiden osuus on itse asiassa laskenut pitkällä aikavälillä. Johtopäätös siis on, että osa-aikaisten työsuhteiden osuus on kasvanut erityisen voimakkaasti nuorilla, mutta vastaavaa ilmiötä ei näy määräaikaisuuksien suhteen.

Väite 4 on siis totta. Nuorten asema on suhteellisesti heikentynyt, koska osa-aikaisuuksien osuus on kasvanut nuorilla erityisen voimakkaasti.

 

Yhteenveto – Totta vai tarua? Onko työelämä muuttunut?

Yhteenveto kaiketi on, että työelämä muuttuu ja ei muutu. Pätkätöiden osuus ei kasva, yrittäjien määrä ei kasva ja kokoaikaisten vakituisten pestien osuus on laskenut vain vähän – 75 prosentista 73 prosenttiin.

Suurin muutos on osa-aikaisten töiden nopea kasvu. Viiden prosenttiyksikön kasvu parinkymmenen vuoden aikana on merkittävä.

Johtopäätös on, että julkinen keskustelu työelämän murroksesta on osin ylimitoitettua. Ei työelämän epävarmuus ole tällä vuosituhannella kovin merkittävästi muuttunut, ainakin jos sitä mitataan esimerkiksi pätkätöiden määränä.

Enemmistö työhön osallistuvista hankkii elantonsa vakituisessa palkansaajasuhteessa – kuten ennenkin. Osuus ei ole edes hirveästi laskenut.

Toki työn sisältö on muuttunut paljon. Parikymmentä vuotta sitten leipuri leipoi pullaa. Nykyään hän syöttää käskyt pullanleivontakoneeseen.

 

 

]]>
4 http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252991-tyoelama-muuttuu-vai-muuttuuko#comments Kotimaa Osa-aikatyöt Pätkätyöt Työelämä Yrittäjyys Wed, 28 Mar 2018 10:02:26 +0000 Antti Koskela http://anttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252991-tyoelama-muuttuu-vai-muuttuuko
Korteni kekoon http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252859-korteni-kekoon <p>Olen tätä nykyä kirjailija, mutta sitä ennen tein elokuvaohjaajan työtä kolmenkymmenen vuoden ajan ja tiedän alan käytännöistä yhtä ja toista. Pienimuotoiset tuotannot jätin muutama vuosi sitten, pitkien elokuvien tuotantohelvetistä poistuin jo viime vuosikymmenellä. Ratkaisun syy oli elokuvarahoituksen tuotantokohtainen niukkuus, sama, minkä ikäviä seurauksia on viime päivien aikana käsitelty julkisuudessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt nostetaan esiin yksittäisiä nimiä elokuva-alalta ja pahimmillaan demonisoidaan ne mediaoikeudenkäynneissä somen säestyksellä. Sinällään tarpeellisessa työelämän pyykinpesussa on suuri vaara, että keskustelu jää vain seurausten setvimiseen, eikä elokuva-alan lukuisten ongelmien varsinaisiin juurisyihin puututa, ja näin lapsi valahtaa pesuveden mukana viemäriin. Pelkkiin henkilöihin keskittyminen on helpompaa ja mediaseksikkäämpää kuin rakenteiden, rahoitusmekanismien ja tuotantoyhtiöiden vastuun tutkiminen ja puinti.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaisen elokuvan sanotaan voivan nykyään kohtalaisen hyvin siitä huolimatta, että surkeasta budjettitasosta on tehty normaali. Suomea vastaaviin naapurimaihin verratessa elokuvien budjetit ovat täällä edelleen auttamattoman alhaisia, vaikka Suomessakin tehdään hyvin rahoitettua elokuvaa, tosin äärimmäisen harvoin. Tavallisesti elokuvatyö aloitetaan tietoisena alibudjetoinnin aiheuttamista mahdottomista olosuhteista, koska niistä on tehty normaalia. 1980-luvulla keskiverron pitkän elokuvan kuvauspäiviä oli yleisesti 40-50, nykyään noin 20. Siitäkin voi päätellä jotain, vaikka tekniikka onkin kehittynyt ja tekijöiden ammattitaito kohentunut. Niukat budjetit altistavat monenlaisille huonoille käytännöille ja väärinkäytöksille, mikä on elokuva-alalla yleisesti tiedetty. Vajavainen budjetti tuo tullessaan kiireen, ja myös työehtojen väljän tulkiskelun. Mitä se kiire leffanteossa käytännössä aiheuttaa?</p><p>&nbsp;</p><p>Fiktioelokuvan ammattitaitoinen ohjaus perustuu näyttelijäntyön kunnioittamiselle. Suomen oloissa tämä tarkoittaa sitä, että näyttelijää on yritettävä suojata kaikelta siltä uskomattomalta kaaokselta ja tulenpalavalta kiireeltä, mitä muu tuotantoryhmä joutuu kokemaan. On tilanteita, jossa ohjaaja ylettömän stressin kourissa kärvistellessään teeskentelee rauhallista (kuten myös muut lähimpänä näyttelijää työskentelevät, esim. puvustaja, maskeeraaja, kuvaajaoperaattorit, äänittäjä, 1. apulaisohjaaja, kuvaussihteeri) ja pakottaa työskentelyilmapiirin kiireettömyyden illuusioon, vaikka todellisuudessa kiire on armoton. Mikään työnteko ei voi ainakaan pitkän päälle perustua tällaiseen harhauttamiseen. Seurauksena noiden tyyneksi tekeytyvien työtoverien kesken syntyy väistämättä ristiriitoja, kun puvustamisesta ja maskeerauksesta jne ei voi selviytyä nopeammin kuin työ vaatii. Riidellään siitä, kenen vuoro on tinkiä työnsä laadusta, ja yleensä ajansäästö kaatuu tärkeimmän, kuvaustilanteen niskoille.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskivertoelokuvan kuvauspäivä sujuu usein hämmentävän absurdilla tavalla: aamulla ohjaaja tutkii pääkuvaajan kanssa, mitkä kuvat suunnitelmasta voidaan jättää tekemättä, jotta ehdittäisiin. Ja ruokatauolla pohditaan sitä, mitkä kuvat voisi vielä jättää pois tai yhdistää toisiin elokuvan tuhoutumatta. Kaikki mahdollinen ja osin mahdotonkin karsitaan, eikä se todellakaan paranna elokuvaa, sillä ideaalitilanne olisi, että kuvia tehtäisiin tuplasti valmiiseen elokuvaan nähden. Tilannetta voidaan verrata siihen, että urakoitsija poistaisi rakennuspiirustuksista vaikkapa ikkunat, koska talon pystyssä pysyminen pitää turvata. Sellainen johtaa vain pimeyteen.</p><p>&nbsp;</p><p>Sama koskee uusintaottojen määrää. Ensimmäiset otot on pakko hyväksyä, ellei ole aivan täydellisesti mokattu. Välttävä saa usein kelvata, koska aikaa ei ole. Digitekniikan myötä kameraharjoituksetkin on mahdollista tallentaa ja joskus tyydytään jopa sellaisen hyväksymiseen, eikä varsinaista ottoa kuvata lainkaan &ndash; siten säästetään taas vähän aikaa seuraavan kuvan valmisteluun. Joudutaan tyytymään vain ehdottoman välttämättömään, mikä kaventaa merkittävästi leikkaajan mahdollisuuksia työssään. Hänen tehtäväkseen jää yleensä pelastaa se, mitä pelastettavissa on, ja siitä ammattikunnasta löytyykin aikamoisia taikureita.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuvauksissa lähes aina ohjaajan ja muiden elokuvatyöntekijöiden edessä seisoo ylittämätön muuri nimeltä kiire. Silloin juostaan tukka putkella, eikä aikaa jää mihinkään muuhun kuin suorittamiseen puhumattakaan minkään muun ajattelemisesta kuin ehtimisen. Jalkoihin jäävät väkisinkin työturvallisuusasiat, työryhmän hyvinvoinnista huolehtiminen, yhteishengen ylläpito ja kaikki muu, mikä kuuluu normaalin työnjohdon tehtäviin ja millä paras tulos saavutettaisiin. Yleistä on, että ajaudutaan ylitöihin, kun aika ei riitä edes kaikkein välttämättömimpään. Ylitöistä maksetaan hyvin vaihtelevasti palkkaa, jos maksetaan lainkaan. Elokuvantekijöiden ammattiylpeyttä tehdä se, mikä on pakko tehdä vaikka palkatta, käytetään estotta hyväksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä kaikki on seurausta elokuvabudjettien alhaisesta tasosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaisten erityinen ammattitaito on tehdä elokuva halvalla siten, ettei halpuus näy. Se pitää paikkansa elokuvan ulkoisten ominaisuuksien suhteen, mutta siihen viimeiseen silaukseen, jolla elokuvasta tehtäisiin todella hyvä, ei Suomessa ole varaa, sillä tuon saavuttamattoman laadun hinta on samaa suuruusluokkaa kuin nyt toteutettavien kokonaisbudjettien.</p><p>&nbsp;</p><p>Surkeissa olosuhteissa synnytetään monenlaisia haitallisia työtapoja ylivoimaisesta tehtävästä selviämiseksi, koska rahoitus- ja tuotantopuoli edellyttää rivien välissä juuri sellaista. Kun ohjaajalle esitetään, että teepä leffa eurolla, vaikka sen tekemiseen tarvitaan kaksi, se kuulostaa hänen korvissaan: tee leffasta huono. Näin ei sentään sanota ääneen. Koska ei ole varaa kieltäytyä, ellei halua osallistua työttömien aktivointiprosessiin, tarjoukseen on pakko suostua ja keksiä erinäisiä taikatemppuja, jottei tuhoaisi leffaa &ndash; ja itseään, työtovereista puhumattakaan. Mutta huonoa harvoin suostutaan tekemään, sen estää jälleen ammattiylpeys. Silloin tällöin myös onni potkaisee niin, että se kiireen muuri ylitetään täpärästi, mutta inhimillinen hinta on kohtuuton.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Suomessa tehdään &rdquo;normaalihintaista&rdquo; elokuvaa, ohjaajalta riistetään työnjohtajan työkalut. Lahjakkuutta ja ammattitaitoa löytyy Suomesta niin näyttelijöiltä kuin muilta elokuvantekijöiltä vaikka lapiolla pellolle levittäisi (ja niin juuri tehdäänkin). Olosuhteilla ja rahan puutteella ei tietenkään voi häivyttää yksilön vastuuta toimintatavoistaan, mutta elokuvanteon rakenteelliset ongelmat ja heikot toimintaedellytykset johtavat liian usein työturvallisuudesta ja -moraalista lipeämiseen ja jopa yllyttävät monenlaisiin väärinkäytöksiin.&nbsp; Mikäli elokuva-ala haluaa olla keihäänkärkenä muutoksessa, olisi kärki suunnattava henkilöistä kohti rakenteita.</p><p>&nbsp;</p><p>Kerrotusta huolimatta Suomessa tehdään vuosittain liuta varsin hyviä elokuvia, vaikka mestariteosta saamme vielä odottaa. Mielialat Jussi-juhlassa olivat kuitenkin niin rohkaisevia, että ehkä näemme sellaisen piankin. Toivottavasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen tätä nykyä kirjailija, mutta sitä ennen tein elokuvaohjaajan työtä kolmenkymmenen vuoden ajan ja tiedän alan käytännöistä yhtä ja toista. Pienimuotoiset tuotannot jätin muutama vuosi sitten, pitkien elokuvien tuotantohelvetistä poistuin jo viime vuosikymmenellä. Ratkaisun syy oli elokuvarahoituksen tuotantokohtainen niukkuus, sama, minkä ikäviä seurauksia on viime päivien aikana käsitelty julkisuudessa.

 

Nyt nostetaan esiin yksittäisiä nimiä elokuva-alalta ja pahimmillaan demonisoidaan ne mediaoikeudenkäynneissä somen säestyksellä. Sinällään tarpeellisessa työelämän pyykinpesussa on suuri vaara, että keskustelu jää vain seurausten setvimiseen, eikä elokuva-alan lukuisten ongelmien varsinaisiin juurisyihin puututa, ja näin lapsi valahtaa pesuveden mukana viemäriin. Pelkkiin henkilöihin keskittyminen on helpompaa ja mediaseksikkäämpää kuin rakenteiden, rahoitusmekanismien ja tuotantoyhtiöiden vastuun tutkiminen ja puinti.

 

Suomalaisen elokuvan sanotaan voivan nykyään kohtalaisen hyvin siitä huolimatta, että surkeasta budjettitasosta on tehty normaali. Suomea vastaaviin naapurimaihin verratessa elokuvien budjetit ovat täällä edelleen auttamattoman alhaisia, vaikka Suomessakin tehdään hyvin rahoitettua elokuvaa, tosin äärimmäisen harvoin. Tavallisesti elokuvatyö aloitetaan tietoisena alibudjetoinnin aiheuttamista mahdottomista olosuhteista, koska niistä on tehty normaalia. 1980-luvulla keskiverron pitkän elokuvan kuvauspäiviä oli yleisesti 40-50, nykyään noin 20. Siitäkin voi päätellä jotain, vaikka tekniikka onkin kehittynyt ja tekijöiden ammattitaito kohentunut. Niukat budjetit altistavat monenlaisille huonoille käytännöille ja väärinkäytöksille, mikä on elokuva-alalla yleisesti tiedetty. Vajavainen budjetti tuo tullessaan kiireen, ja myös työehtojen väljän tulkiskelun. Mitä se kiire leffanteossa käytännössä aiheuttaa?

 

Fiktioelokuvan ammattitaitoinen ohjaus perustuu näyttelijäntyön kunnioittamiselle. Suomen oloissa tämä tarkoittaa sitä, että näyttelijää on yritettävä suojata kaikelta siltä uskomattomalta kaaokselta ja tulenpalavalta kiireeltä, mitä muu tuotantoryhmä joutuu kokemaan. On tilanteita, jossa ohjaaja ylettömän stressin kourissa kärvistellessään teeskentelee rauhallista (kuten myös muut lähimpänä näyttelijää työskentelevät, esim. puvustaja, maskeeraaja, kuvaajaoperaattorit, äänittäjä, 1. apulaisohjaaja, kuvaussihteeri) ja pakottaa työskentelyilmapiirin kiireettömyyden illuusioon, vaikka todellisuudessa kiire on armoton. Mikään työnteko ei voi ainakaan pitkän päälle perustua tällaiseen harhauttamiseen. Seurauksena noiden tyyneksi tekeytyvien työtoverien kesken syntyy väistämättä ristiriitoja, kun puvustamisesta ja maskeerauksesta jne ei voi selviytyä nopeammin kuin työ vaatii. Riidellään siitä, kenen vuoro on tinkiä työnsä laadusta, ja yleensä ajansäästö kaatuu tärkeimmän, kuvaustilanteen niskoille.

 

Keskivertoelokuvan kuvauspäivä sujuu usein hämmentävän absurdilla tavalla: aamulla ohjaaja tutkii pääkuvaajan kanssa, mitkä kuvat suunnitelmasta voidaan jättää tekemättä, jotta ehdittäisiin. Ja ruokatauolla pohditaan sitä, mitkä kuvat voisi vielä jättää pois tai yhdistää toisiin elokuvan tuhoutumatta. Kaikki mahdollinen ja osin mahdotonkin karsitaan, eikä se todellakaan paranna elokuvaa, sillä ideaalitilanne olisi, että kuvia tehtäisiin tuplasti valmiiseen elokuvaan nähden. Tilannetta voidaan verrata siihen, että urakoitsija poistaisi rakennuspiirustuksista vaikkapa ikkunat, koska talon pystyssä pysyminen pitää turvata. Sellainen johtaa vain pimeyteen.

 

Sama koskee uusintaottojen määrää. Ensimmäiset otot on pakko hyväksyä, ellei ole aivan täydellisesti mokattu. Välttävä saa usein kelvata, koska aikaa ei ole. Digitekniikan myötä kameraharjoituksetkin on mahdollista tallentaa ja joskus tyydytään jopa sellaisen hyväksymiseen, eikä varsinaista ottoa kuvata lainkaan – siten säästetään taas vähän aikaa seuraavan kuvan valmisteluun. Joudutaan tyytymään vain ehdottoman välttämättömään, mikä kaventaa merkittävästi leikkaajan mahdollisuuksia työssään. Hänen tehtäväkseen jää yleensä pelastaa se, mitä pelastettavissa on, ja siitä ammattikunnasta löytyykin aikamoisia taikureita.

 

Kuvauksissa lähes aina ohjaajan ja muiden elokuvatyöntekijöiden edessä seisoo ylittämätön muuri nimeltä kiire. Silloin juostaan tukka putkella, eikä aikaa jää mihinkään muuhun kuin suorittamiseen puhumattakaan minkään muun ajattelemisesta kuin ehtimisen. Jalkoihin jäävät väkisinkin työturvallisuusasiat, työryhmän hyvinvoinnista huolehtiminen, yhteishengen ylläpito ja kaikki muu, mikä kuuluu normaalin työnjohdon tehtäviin ja millä paras tulos saavutettaisiin. Yleistä on, että ajaudutaan ylitöihin, kun aika ei riitä edes kaikkein välttämättömimpään. Ylitöistä maksetaan hyvin vaihtelevasti palkkaa, jos maksetaan lainkaan. Elokuvantekijöiden ammattiylpeyttä tehdä se, mikä on pakko tehdä vaikka palkatta, käytetään estotta hyväksi.

 

Tämä kaikki on seurausta elokuvabudjettien alhaisesta tasosta.

 

Suomalaisten erityinen ammattitaito on tehdä elokuva halvalla siten, ettei halpuus näy. Se pitää paikkansa elokuvan ulkoisten ominaisuuksien suhteen, mutta siihen viimeiseen silaukseen, jolla elokuvasta tehtäisiin todella hyvä, ei Suomessa ole varaa, sillä tuon saavuttamattoman laadun hinta on samaa suuruusluokkaa kuin nyt toteutettavien kokonaisbudjettien.

 

Surkeissa olosuhteissa synnytetään monenlaisia haitallisia työtapoja ylivoimaisesta tehtävästä selviämiseksi, koska rahoitus- ja tuotantopuoli edellyttää rivien välissä juuri sellaista. Kun ohjaajalle esitetään, että teepä leffa eurolla, vaikka sen tekemiseen tarvitaan kaksi, se kuulostaa hänen korvissaan: tee leffasta huono. Näin ei sentään sanota ääneen. Koska ei ole varaa kieltäytyä, ellei halua osallistua työttömien aktivointiprosessiin, tarjoukseen on pakko suostua ja keksiä erinäisiä taikatemppuja, jottei tuhoaisi leffaa – ja itseään, työtovereista puhumattakaan. Mutta huonoa harvoin suostutaan tekemään, sen estää jälleen ammattiylpeys. Silloin tällöin myös onni potkaisee niin, että se kiireen muuri ylitetään täpärästi, mutta inhimillinen hinta on kohtuuton.

 

Kun Suomessa tehdään ”normaalihintaista” elokuvaa, ohjaajalta riistetään työnjohtajan työkalut. Lahjakkuutta ja ammattitaitoa löytyy Suomesta niin näyttelijöiltä kuin muilta elokuvantekijöiltä vaikka lapiolla pellolle levittäisi (ja niin juuri tehdäänkin). Olosuhteilla ja rahan puutteella ei tietenkään voi häivyttää yksilön vastuuta toimintatavoistaan, mutta elokuvanteon rakenteelliset ongelmat ja heikot toimintaedellytykset johtavat liian usein työturvallisuudesta ja -moraalista lipeämiseen ja jopa yllyttävät monenlaisiin väärinkäytöksiin.  Mikäli elokuva-ala haluaa olla keihäänkärkenä muutoksessa, olisi kärki suunnattava henkilöistä kohti rakenteita.

 

Kerrotusta huolimatta Suomessa tehdään vuosittain liuta varsin hyviä elokuvia, vaikka mestariteosta saamme vielä odottaa. Mielialat Jussi-juhlassa olivat kuitenkin niin rohkaisevia, että ehkä näemme sellaisen piankin. Toivottavasti.

]]>
21 http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252859-korteni-kekoon#comments Kotimaa Demonisointi Elokuva Elokuva-ala Media Mediaoikeudenkäynti Työelämä Sun, 25 Mar 2018 15:24:20 +0000 Janne Kuusi http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252859-korteni-kekoon
Syrjäytetty nuoriso - koulutususkovaisuus ja työelämän muutos! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252680-syrjaytetty-nuoriso-koulutususkovaisuus-ja-tyoelaman-muutos <p>Kaikista nuorista ei voida kouluttaa kaikkia nuoria konttorihommiin tai muihin asiantuntijatehtäviin, kun nyt on vallalla usko koulutuksen ja sen kaikkivoipaisuuden voimaan yhteiskunnassamme.</p><p><strong>Työmarkkinat ovat muutoksessa etenkin länsimaissa!</strong></p><p>Lisäksi työmarkkinoilla on kilpailua ja siitä on tulossa myös asiantuntijatehtävissä entistä globaalimpaa. Globaalit työmarkkinat ovat huippuosaajien etu, mutta pitää muistaa että oikeita supertyöläisiä on vain murto-osa työntekijöistä. Lisäksi tekniikan kehittyminen ja muun muassa tekoälyratkaisut tekee yhä monista perusosaajista työttömiä, joten herää kysymys, pitäisikö työtä jakaa enemmän tulevaisuuden yhteiskunnassa? Vai pitäisikö yhteiskunnallisesta kelvollisesta toiminnasta kuten esimerkiksi vapaaehtoistyöstä saada yhteiskunnalta verohelpotusta tai pienimuotoista palkkaa?</p><p><strong>Nuorille tilaa työmarkkinoilla eikä pelkkiä koulutusputkia!</strong></p><p>Työelämän pitää muuttua, että aletaan arvostaa enemmän perustyöntekoa, jota lähes kaikki nuoret voivat tehdä. Koulutuksen pitää muuttua vaatimusten osalta, koska kognitiot kehittyvät lapsilla usein erilaisen ajan kuluessa.&nbsp;</p><p><strong>Peruskoulutus on tärkeä ja se pitää riittää joihinkin perustyötehtäviin!</strong></p><p>Koulutususkovaisuudesta kärsitään yhteiskunnassa lisääntyneinä mielenterveyden häiriöinä. Kaikista nuorista ei ole kaikkeen, mutta jokaisesta on johonkin, kun mietitään nuorten työelämävalmiuksia.</p><p><strong>Nuorisolle pitää kyetä osoittamaan, että nuorella on mahdollisuus löytää kunniallinen paikka yhteiskunnan jäsenenä, vaikka koulunkäyntivalmiudet eivät olisikaan edes keskitasolla. Suomalaisen yhteiskunnan uskoessa kuurosokeasti koulutukseen pilaamme kymmenientuhansien nuorten elämän osana yhteiskuntaamme!</strong></p><p>Muualla netissä:</p><p>Yleisradion uutisjuttu: &quot;Syrjäytyneitä nuoria on Suomessa lähes 66 000 &ndash; Pojille lähes kaksi kertaa enemmän tehostettua tukea koulussa kuin tytöille&quot;</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10127622 " title="https://yle.fi/uutiset/3-10127622 ">https://yle.fi/uutiset/3-10127622 </a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaikista nuorista ei voida kouluttaa kaikkia nuoria konttorihommiin tai muihin asiantuntijatehtäviin, kun nyt on vallalla usko koulutuksen ja sen kaikkivoipaisuuden voimaan yhteiskunnassamme.

Työmarkkinat ovat muutoksessa etenkin länsimaissa!

Lisäksi työmarkkinoilla on kilpailua ja siitä on tulossa myös asiantuntijatehtävissä entistä globaalimpaa. Globaalit työmarkkinat ovat huippuosaajien etu, mutta pitää muistaa että oikeita supertyöläisiä on vain murto-osa työntekijöistä. Lisäksi tekniikan kehittyminen ja muun muassa tekoälyratkaisut tekee yhä monista perusosaajista työttömiä, joten herää kysymys, pitäisikö työtä jakaa enemmän tulevaisuuden yhteiskunnassa? Vai pitäisikö yhteiskunnallisesta kelvollisesta toiminnasta kuten esimerkiksi vapaaehtoistyöstä saada yhteiskunnalta verohelpotusta tai pienimuotoista palkkaa?

Nuorille tilaa työmarkkinoilla eikä pelkkiä koulutusputkia!

Työelämän pitää muuttua, että aletaan arvostaa enemmän perustyöntekoa, jota lähes kaikki nuoret voivat tehdä. Koulutuksen pitää muuttua vaatimusten osalta, koska kognitiot kehittyvät lapsilla usein erilaisen ajan kuluessa. 

Peruskoulutus on tärkeä ja se pitää riittää joihinkin perustyötehtäviin!

Koulutususkovaisuudesta kärsitään yhteiskunnassa lisääntyneinä mielenterveyden häiriöinä. Kaikista nuorista ei ole kaikkeen, mutta jokaisesta on johonkin, kun mietitään nuorten työelämävalmiuksia.

Nuorisolle pitää kyetä osoittamaan, että nuorella on mahdollisuus löytää kunniallinen paikka yhteiskunnan jäsenenä, vaikka koulunkäyntivalmiudet eivät olisikaan edes keskitasolla. Suomalaisen yhteiskunnan uskoessa kuurosokeasti koulutukseen pilaamme kymmenientuhansien nuorten elämän osana yhteiskuntaamme!

Muualla netissä:

Yleisradion uutisjuttu: "Syrjäytyneitä nuoria on Suomessa lähes 66 000 – Pojille lähes kaksi kertaa enemmän tehostettua tukea koulussa kuin tytöille"

https://yle.fi/uutiset/3-10127622 

]]>
0 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252680-syrjaytetty-nuoriso-koulutususkovaisuus-ja-tyoelaman-muutos#comments Koulutus Mielenterveys Nuoret Työelämä Vapaaehtoistyöntekijät Thu, 22 Mar 2018 08:26:25 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252680-syrjaytetty-nuoriso-koulutususkovaisuus-ja-tyoelaman-muutos
Tekoäly tulee, oletko valmis? Osa 2: Automaation vaikutukset työelämään http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252290-tekoaly-tulee-oletko-valmis-osa-2-automaation-vaikutukset-tyoelamaan <p>Automaation yhteiskunnassa aiheuttamaa murrosta on verrattu aiempiin mullistaviin muutoksiin ihmiskunnan historiassa: maanviljelyksen keksimiseen ja teollistumisen alkamiseen. Voi olla, että kyseessä tulee olemaan vieläkin perustavanlaatuisempi vedenjakaja.</p><p>&nbsp;</p><p>Jo nyt on varmaa, että tekoälyn kehitys, automaatio ja robotisaatio tulevat muuttamaan työelämän perusteellisesti suhteellisen nopealla aikataululla. Tällä hetkellä työelämään ehtineet sukupolvet joutuvat kohtaamaan tämän muutoksen omalla urallaan, ja kaikki joutuvat kokemaan sen yhteiskunnalliset vaikutukset elantonsa muodostumisessa jollain tavalla.</p><p>&nbsp;</p><p>McKinsey Global Instituten raportti viime vuodelta kertoo seuraavaa: vaikka vain 5% kaikista töistä on <em>olemassa olevalla</em>&nbsp;teknologialla kokonaan automatisoitavissa, on kaikista ammateista kaksi kolmasosaa sellaisia, joiden työtehtävistä voidaan automatisoida vähintään kolmannes. Ja tämä siis koskee vain nykyistä teknologiaa, kunhan se otetaan käyttöön täyteen potentiaaliinsa.</p><p>&nbsp;</p><p>Useimpien muiden viime vuosina julkaistujen raporttien mukaan seuraavien 10-30 vuoden kuluessa automatisoiduiksi tullee noin 20-60% ammateista alasta ja valtiosta riippuen (Japani, UK, USA, Saksa, Sveitsi, Tanska, Kiina ja Intia).</p><p>&nbsp;</p><p>Eri raporttien ja toimijoiden tekemien arvioiden ristiriitaisuus selittyy sillä, että on vaikea arvioida, häviääkö jokin ammatti automatisaation myötä kokonaan vai muuttuuko vain työnkuva. Toisaalta, jos työnkuva muuttuu tarpeeksi, voidaan jo puhua uudesta ammatista ja vanhan katsoa hävinneen. Myös aidosti uusia aloja syntynee.</p><p>&nbsp;</p><p>Useimpien arvioiden mukaan kokonaan uusien töiden lukumäärä jäänee kuitenkin alhaisemmaksi kuin automatisaatiossa menetettävien tehtävien määrä. Tämä johtuu paitsi siiitä, että yksi ihminen voi valvoa useampaa tekoälyä, niin myös siitä, että tekoälyjen ja robottien kehittyessä niille voidaan jatkuvasti siirtää yhä uusia aiemmin ihmisen työnkuvaan kuuluneita tehtäviä.</p><p>&nbsp;</p><p>Esimerkkejä tekoälykkäiden robottien tulevaisuudessa uhkaamista ammateista ovat vaikkapa baarimikko, tarjoilija, varastotyöntekijät, erilaiset jakelutehtävien tekijät kuten postinkantajat, kauppojen hyllyttäjät, sekä vartijat. Ylipäänsä automatisaation ensiksi uhkaamia ovat sellaiset suorittavat tehtävät, joissa asiakaspalvelutilanteet tai muut työtehtävät toistuvat suhteellisen kaavamaisina.</p><p>&nbsp;</p><p>Vastaavasti McKinseyn raportissa esimerkiksi psykiatrien ja lakiasiantuntijoiden tehtävät on arvioitu vaikeimmin automatisoitaviksi. Toisaalta sekä lääketieteen, että oikeustieteen harjoittamiseen liittyy suuria korpuksia dataa, jonka hyödyntäminen näissä tehtävissä on osin automatisoitavissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Esimerkkinä automaation mahdollisuuksista lääketieteessä toimii IBM:n tekoäly Watson, joka kykeni pelastamaan erään japanilaisen naisen hengen analysoimalla hänen oirekuvansa oppimalla valtavasta 20 miljoonan alan artikkelin lääketieteellisestä aineistosta ja vertaamalla tietoja naisen geneettiseen dataan. Ihminen ei kykene tällaisen datamäärän simultaaniin aukottomaan hydyntämiseen, tai ainakin vastaavaa taitoa voi verrata vuosikymmenien aikana hankittuun kliiniseen kokemukseen. Ylivoimaisen suorituskykynsä vuoksi kone ei sellaista aikajaksoa oppimiseensa tarvitse: Watson suoritti tehtävän muutamassa minuutissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisaalta lääkärin ja lakimiehen ammatit ovat suojassa täydeltä automaatiolta ainakin lähes ihmisentasoisen yleistekoälyn syntyyn asti. Ja ehkä senkin jälkeen moni halunnee vaativassa asiakaspalvelutilanteessa kohdata oikean ihmisen, ei diagnoosirobottia tai palveluautomaattia.</p><p>&nbsp;</p><p>Yksi mahdollinen, ehkä ei-toivottava kehityskulku on, että varakkaat maksavat asiakkaat saavat jatkossakin diagnoosinsa oikealta ihmislääkäriltä ja lakiedustuksensa ihmisasianajajalta, kun taas köyhemmät joutuvat tyytymään automatisoituun palveluun. Automatisaaton vaikutukset tulevat siten olemaan myös arvovalintoihin ja mieltymyksiin perustuvia.</p><p>&nbsp;</p><p>Korkea koulutus ei suinkaan yksin suojaa työntekijää automaation vaikutuksilta. Esimerkiksi nykyisistä ammateista sähköasentaja, lähihoitaja, fysioterapeutti ja kokki ovat sellaisia, joita lähitulevaisuuden koneiden on hankala korvata työnkuvasta johtuen. Ja toisaalta taas esimerkiksi monet nykyiset vaativiksi mielletyt ohjelmointi- ja analyysitehtävät katoavat vähitellen, kun järjestelmät oppivat itse ohjelmoimaan ja data-analytiikan prosesseja automatisoidaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Entä sitten vasta tulossa oleva teknologia? Luonnollisesti sen vaikutusten arviot menevät aika lailla &ldquo;käsien heilutteluksi&rdquo;. On hankala arvioida sellaista, jonka olemassaoloa ei vielä edes osata ennakoida. Jotain arviointia ja ennakointia voi kuitenkin esittää.</p><p>&nbsp;</p><p>Jonkin verran ihmisiä, ehkäpä varustettuina uusin kyborgien tai geeniteknologian buustaamin kyvyin, tulee varmasti työskentelemään uusien tekoälysovellusten ja robottien parissa. Ennakoin kuitenkin, että suurin kasvu tulee tapahtumaan erilaisten lähinnä viihteeksi luettavien alojen kasvun parissa. Virtuaalitodellisuus ja sen kautta uudenlaiset peli- ja elokuvakokemukset; suoraan aivoihin ladattavat tiedot, taidot ja kokemukset; unien nauhoittaminen ja alitajunnan tutkiminen niiden kautta; musiikin ja muiden taiteiden kokeminen uusilla tavoilla, joita nyt ei osata vielä edes kuvitella; itsensä ja robottien haastaminen erilaisin tavoin; sekä tietysti perinteinen puhdas hedonismi muodostunevat uuden aikakauden elämän sisällöksi kokoaikaisen työn sijasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos ja kun kyvyiltään ylivoimaiset yleistekoälyt ja robotit tulevat viemään lähes kaikki ihmisille nykyisin kuuluvat työtehtävät, on mahdollista, että ihmisyys sinänsä, bio-olennon status, tulee nousemaan merkittäväksi tekijäksi palveluntuotannossa.</p><p>&nbsp;</p><p>Joka tapauksessa käynee niin, että kaikki tehtävät ja palvelut, joista joku on valmis maksamaan, edellyttävät ihmisyksilöltä nykyistä paljon suurempaa tiedollista ja taidollista tasoa. Tämä koskee sekä yllä esitettyä kuvitteellista kaukaisempaa tulevaisuutta, että jo seuraavina vuosikymmeninä toteutuvaa todennäköistä, nykyteknologian mukaista skenaariota.</p><p>&nbsp;</p><p>Automaation aiheuttamassa tulevaisuuden työmarkkinoiden uudellenjärjestäytymisessä ratkaisevassa osassa on se, voidaanko kaikki tai edes useimmat ihmiset kouluttaa näihin uusin ammatteihin, joista huomattava osa vaatii suuria tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Mitä tehdään niille, joiden kyvyt eivät riitä vaadittaviin tehtäviin ensinkään, tai eivät pysy mukana todennäköisesti jatkuvaa kouluttautumista vaativilla urilla?</p><p>&nbsp;</p><p>On mahdollista, että automaation edetessä yhä suuremmalle osalle ihmisistä jää vain kuluttajan rooli. Millä heidän elinmahdollisuutensa silloin varmistetaan?</p><p>&nbsp;</p><p>Työurat myös muodostunevat sirpaleisiksi ja monimuotoisiksi jatkuvissa, nopeasti etenevissä yhteiskunnan muutospaineissa, joiden tahdin määrää teknologinen kehitys, eivät yksilöiden elämänkaaren tarpeet ja mahdollisuudet. Työtulojen ja elämisen perusturvan yhteen sovittaminen tulisi silloin olla saumatonta.</p><p>&nbsp;</p><p>Ratkaisuksi työn katoamisen ongelmaan on useimmin ehdotettu jonkinlaista perustulojärjestelmää. Sentapainen ratkaisu toimeentulo-ongelmiin vaikuttaakin väistämättömältä kehitykseltä, mikäli demokraattinen ja tasa-arvoisuuteen pyrkivä yhteiskunta halutaan säilyttää.</p><p>&nbsp;</p><p>Perustoimeentulon rahoittamiseksi olisi kehitettävä uusia malleja. Esimerkiksi Nick Bostrom ja Bill Gates ovat ehdottaneet, että robottien ja/tai tekoälyjen tekemää työtä tulisi alkaa verottaa. Joka tapauksessa näiden ongelmien ratkaisuun olisi päättäjien syytä alkaa paneutua pikimmiten, sillä automatisaation aiheuttamat lieveilmiöt ovat jo nyt alkumuodoissaan nähtävissä työmarkkinoilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähitulevaisuudessa odotettavissa olevat yhteiskunnalliset muutokset ovat suuria. Lisäksi on todennäköistä, että automaation kiihtyessä kehityksen alkuvaihe tulee näyttämään hyvin erilaiselta kuin sen odotettavissa oleva päätepiste. Miltä maailma näyttää siinä vaiheessa, kun ihmisentasoinen yleistekoäly saavutetaan? Sitä tarkastelen blogisarjani seuraavassa ja viimeisessä osassa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Blogisarjani seuraava osa:</p><p><a href="http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252291-tekoaly-tulee-oletko-valmis-osa-3-singulariteetti">Tekoäly tulee, oletko valmis? Osa 3: Singulariteetti</a></p><p>&nbsp;</p><p>Blogisarjani edellinen osa:</p><p><a href="http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252289-tekoaly-tulee-oletko-valmis-osa-1-automaatio-ja-robotisaatio">Tekoäly tulee, oletko valmis? Osa 1: Automaatio ja robotisaatio</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Automaation yhteiskunnassa aiheuttamaa murrosta on verrattu aiempiin mullistaviin muutoksiin ihmiskunnan historiassa: maanviljelyksen keksimiseen ja teollistumisen alkamiseen. Voi olla, että kyseessä tulee olemaan vieläkin perustavanlaatuisempi vedenjakaja.

 

Jo nyt on varmaa, että tekoälyn kehitys, automaatio ja robotisaatio tulevat muuttamaan työelämän perusteellisesti suhteellisen nopealla aikataululla. Tällä hetkellä työelämään ehtineet sukupolvet joutuvat kohtaamaan tämän muutoksen omalla urallaan, ja kaikki joutuvat kokemaan sen yhteiskunnalliset vaikutukset elantonsa muodostumisessa jollain tavalla.

 

McKinsey Global Instituten raportti viime vuodelta kertoo seuraavaa: vaikka vain 5% kaikista töistä on olemassa olevalla teknologialla kokonaan automatisoitavissa, on kaikista ammateista kaksi kolmasosaa sellaisia, joiden työtehtävistä voidaan automatisoida vähintään kolmannes. Ja tämä siis koskee vain nykyistä teknologiaa, kunhan se otetaan käyttöön täyteen potentiaaliinsa.

 

Useimpien muiden viime vuosina julkaistujen raporttien mukaan seuraavien 10-30 vuoden kuluessa automatisoiduiksi tullee noin 20-60% ammateista alasta ja valtiosta riippuen (Japani, UK, USA, Saksa, Sveitsi, Tanska, Kiina ja Intia).

 

Eri raporttien ja toimijoiden tekemien arvioiden ristiriitaisuus selittyy sillä, että on vaikea arvioida, häviääkö jokin ammatti automatisaation myötä kokonaan vai muuttuuko vain työnkuva. Toisaalta, jos työnkuva muuttuu tarpeeksi, voidaan jo puhua uudesta ammatista ja vanhan katsoa hävinneen. Myös aidosti uusia aloja syntynee.

 

Useimpien arvioiden mukaan kokonaan uusien töiden lukumäärä jäänee kuitenkin alhaisemmaksi kuin automatisaatiossa menetettävien tehtävien määrä. Tämä johtuu paitsi siiitä, että yksi ihminen voi valvoa useampaa tekoälyä, niin myös siitä, että tekoälyjen ja robottien kehittyessä niille voidaan jatkuvasti siirtää yhä uusia aiemmin ihmisen työnkuvaan kuuluneita tehtäviä.

 

Esimerkkejä tekoälykkäiden robottien tulevaisuudessa uhkaamista ammateista ovat vaikkapa baarimikko, tarjoilija, varastotyöntekijät, erilaiset jakelutehtävien tekijät kuten postinkantajat, kauppojen hyllyttäjät, sekä vartijat. Ylipäänsä automatisaation ensiksi uhkaamia ovat sellaiset suorittavat tehtävät, joissa asiakaspalvelutilanteet tai muut työtehtävät toistuvat suhteellisen kaavamaisina.

 

Vastaavasti McKinseyn raportissa esimerkiksi psykiatrien ja lakiasiantuntijoiden tehtävät on arvioitu vaikeimmin automatisoitaviksi. Toisaalta sekä lääketieteen, että oikeustieteen harjoittamiseen liittyy suuria korpuksia dataa, jonka hyödyntäminen näissä tehtävissä on osin automatisoitavissa.

 

Esimerkkinä automaation mahdollisuuksista lääketieteessä toimii IBM:n tekoäly Watson, joka kykeni pelastamaan erään japanilaisen naisen hengen analysoimalla hänen oirekuvansa oppimalla valtavasta 20 miljoonan alan artikkelin lääketieteellisestä aineistosta ja vertaamalla tietoja naisen geneettiseen dataan. Ihminen ei kykene tällaisen datamäärän simultaaniin aukottomaan hydyntämiseen, tai ainakin vastaavaa taitoa voi verrata vuosikymmenien aikana hankittuun kliiniseen kokemukseen. Ylivoimaisen suorituskykynsä vuoksi kone ei sellaista aikajaksoa oppimiseensa tarvitse: Watson suoritti tehtävän muutamassa minuutissa.

 

Toisaalta lääkärin ja lakimiehen ammatit ovat suojassa täydeltä automaatiolta ainakin lähes ihmisentasoisen yleistekoälyn syntyyn asti. Ja ehkä senkin jälkeen moni halunnee vaativassa asiakaspalvelutilanteessa kohdata oikean ihmisen, ei diagnoosirobottia tai palveluautomaattia.

 

Yksi mahdollinen, ehkä ei-toivottava kehityskulku on, että varakkaat maksavat asiakkaat saavat jatkossakin diagnoosinsa oikealta ihmislääkäriltä ja lakiedustuksensa ihmisasianajajalta, kun taas köyhemmät joutuvat tyytymään automatisoituun palveluun. Automatisaaton vaikutukset tulevat siten olemaan myös arvovalintoihin ja mieltymyksiin perustuvia.

 

Korkea koulutus ei suinkaan yksin suojaa työntekijää automaation vaikutuksilta. Esimerkiksi nykyisistä ammateista sähköasentaja, lähihoitaja, fysioterapeutti ja kokki ovat sellaisia, joita lähitulevaisuuden koneiden on hankala korvata työnkuvasta johtuen. Ja toisaalta taas esimerkiksi monet nykyiset vaativiksi mielletyt ohjelmointi- ja analyysitehtävät katoavat vähitellen, kun järjestelmät oppivat itse ohjelmoimaan ja data-analytiikan prosesseja automatisoidaan.

 

Entä sitten vasta tulossa oleva teknologia? Luonnollisesti sen vaikutusten arviot menevät aika lailla “käsien heilutteluksi”. On hankala arvioida sellaista, jonka olemassaoloa ei vielä edes osata ennakoida. Jotain arviointia ja ennakointia voi kuitenkin esittää.

 

Jonkin verran ihmisiä, ehkäpä varustettuina uusin kyborgien tai geeniteknologian buustaamin kyvyin, tulee varmasti työskentelemään uusien tekoälysovellusten ja robottien parissa. Ennakoin kuitenkin, että suurin kasvu tulee tapahtumaan erilaisten lähinnä viihteeksi luettavien alojen kasvun parissa. Virtuaalitodellisuus ja sen kautta uudenlaiset peli- ja elokuvakokemukset; suoraan aivoihin ladattavat tiedot, taidot ja kokemukset; unien nauhoittaminen ja alitajunnan tutkiminen niiden kautta; musiikin ja muiden taiteiden kokeminen uusilla tavoilla, joita nyt ei osata vielä edes kuvitella; itsensä ja robottien haastaminen erilaisin tavoin; sekä tietysti perinteinen puhdas hedonismi muodostunevat uuden aikakauden elämän sisällöksi kokoaikaisen työn sijasta.

 

Jos ja kun kyvyiltään ylivoimaiset yleistekoälyt ja robotit tulevat viemään lähes kaikki ihmisille nykyisin kuuluvat työtehtävät, on mahdollista, että ihmisyys sinänsä, bio-olennon status, tulee nousemaan merkittäväksi tekijäksi palveluntuotannossa.

 

Joka tapauksessa käynee niin, että kaikki tehtävät ja palvelut, joista joku on valmis maksamaan, edellyttävät ihmisyksilöltä nykyistä paljon suurempaa tiedollista ja taidollista tasoa. Tämä koskee sekä yllä esitettyä kuvitteellista kaukaisempaa tulevaisuutta, että jo seuraavina vuosikymmeninä toteutuvaa todennäköistä, nykyteknologian mukaista skenaariota.

 

Automaation aiheuttamassa tulevaisuuden työmarkkinoiden uudellenjärjestäytymisessä ratkaisevassa osassa on se, voidaanko kaikki tai edes useimmat ihmiset kouluttaa näihin uusin ammatteihin, joista huomattava osa vaatii suuria tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Mitä tehdään niille, joiden kyvyt eivät riitä vaadittaviin tehtäviin ensinkään, tai eivät pysy mukana todennäköisesti jatkuvaa kouluttautumista vaativilla urilla?

 

On mahdollista, että automaation edetessä yhä suuremmalle osalle ihmisistä jää vain kuluttajan rooli. Millä heidän elinmahdollisuutensa silloin varmistetaan?

 

Työurat myös muodostunevat sirpaleisiksi ja monimuotoisiksi jatkuvissa, nopeasti etenevissä yhteiskunnan muutospaineissa, joiden tahdin määrää teknologinen kehitys, eivät yksilöiden elämänkaaren tarpeet ja mahdollisuudet. Työtulojen ja elämisen perusturvan yhteen sovittaminen tulisi silloin olla saumatonta.

 

Ratkaisuksi työn katoamisen ongelmaan on useimmin ehdotettu jonkinlaista perustulojärjestelmää. Sentapainen ratkaisu toimeentulo-ongelmiin vaikuttaakin väistämättömältä kehitykseltä, mikäli demokraattinen ja tasa-arvoisuuteen pyrkivä yhteiskunta halutaan säilyttää.

 

Perustoimeentulon rahoittamiseksi olisi kehitettävä uusia malleja. Esimerkiksi Nick Bostrom ja Bill Gates ovat ehdottaneet, että robottien ja/tai tekoälyjen tekemää työtä tulisi alkaa verottaa. Joka tapauksessa näiden ongelmien ratkaisuun olisi päättäjien syytä alkaa paneutua pikimmiten, sillä automatisaation aiheuttamat lieveilmiöt ovat jo nyt alkumuodoissaan nähtävissä työmarkkinoilla.

 

Lähitulevaisuudessa odotettavissa olevat yhteiskunnalliset muutokset ovat suuria. Lisäksi on todennäköistä, että automaation kiihtyessä kehityksen alkuvaihe tulee näyttämään hyvin erilaiselta kuin sen odotettavissa oleva päätepiste. Miltä maailma näyttää siinä vaiheessa, kun ihmisentasoinen yleistekoäly saavutetaan? Sitä tarkastelen blogisarjani seuraavassa ja viimeisessä osassa.

 

 

Blogisarjani seuraava osa:

Tekoäly tulee, oletko valmis? Osa 3: Singulariteetti

 

Blogisarjani edellinen osa:

Tekoäly tulee, oletko valmis? Osa 1: Automaatio ja robotisaatio

 

]]>
0 http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252290-tekoaly-tulee-oletko-valmis-osa-2-automaation-vaikutukset-tyoelamaan#comments Automaatio Perustulo Robotisaatio Tekoäly Työelämä Wed, 14 Mar 2018 18:07:43 +0000 Marianna Ridderstad http://mariannaridderstad.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252290-tekoaly-tulee-oletko-valmis-osa-2-automaation-vaikutukset-tyoelamaan
Töihin heti http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252237-toihin-heti <p>Keskeisten reformien jälkeen aletaan suunnitella aktiivimalli kakkosta. Malli tulee joka tapauksessa olemaan huikea ja ennen kuulumaton. Se lyö Tanskan mallin 100 &ndash; 0. Malli on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen eri puolilla maata ammattiin, sukupuoleen tai ikään katsomatta.<br />Uudesta mallista tulee hyvin positiivinen. Mallissa kaikki porsaanreiät tukitaan, eikä mitään kannustinloukkuja enää ole ja verokiila tarkastetaan. Lausunnot pyydetään professorien yhdistykseltä, poliittisilta toimittajilta ja EU:sta, ettei malli ole missään tapauksessa komission vastainen. Henkilökohtainen lausunto pyydetään mm. pääoppositiopuolueen puheenjohtajalta.<br />Aktiivisuusmalli tulee kuulumaan siihen kategoriaan kuin - Suomi on maailman turvallisin maa, Suomessa on maailman puhtaimmat elintarvikkeet, Suomessa on maailman paras koulu. Uutta hanketta lähdetään viemään eteenpäin uusi iskulause edellä &rdquo;Töihin heti&rdquo;. Aluksi nimetään selvitysmies, apulaisprofessori Janhunen, jolla pitkä kokemus pitkäaikaistyöttömyydestä ja pätkätöistä, kun hän saa erilaiset lausunnot, tehdään hankkeesta tiekartta siitä, miten edetään. Perusvastuu annetaan maakunnille.<br />Tavoitteen on kaiken kaikkiaan byrokratian vähentäminen. Karenssi poistetaan kokonaan käytöstä, koska se on ruma sana ja herättää kielteisiä mielikuvia. Erilaiset päivärahat tullaan yhdistämään mm. ansiosidonnainen päiväraha, peruspäiväraha, kansalaispalkka, perusturva, sosiaaliturva ja työmarkkinatuki saman suuruiseksi &quot;OoOoksi&quot; (OO) eli osallistumisosingoksi. Myöhemmin ensimmäinen epäonnistunut aktiivimalli joudutaan lakkauttamaan valtavan kansalaisadressin takia ja mahdollisten tulevien lakkojen varalta. Itse asiassa myös kansan kahtia jakaantuminen on ollut näkyvää ja merkittävää, eikä kannata kaivaa verta nenästä.<br />Aivan keskeisintä tässä uudessa mallissa on, että jos henkilö tai henkilöt joutuvat työttömäksi taloudellisista tai tuotannollisesta syistä yrityksestä. Hän pääsee &rdquo;Töihin heti&rdquo;, joka tarkoittaa sitä, että henkilö aloittaa heti seuraavana päivänä yhden tunnin palkkatyöt päivittäin uuden maakuntahallituksen määräämässä paikassa, järjestössä, yrityksessä tai yhdistyksessä.<br />Tunnin työt järjestää aina 65 päivän ajaksi nimenomaan paikallinen maakunta, joten näitä tunnin työpaikkoja ei tarvitse työttömäksi jääneen itse hakea. Työttömän aktiivisuuden lasketaan myös päivän aikana tehty tunnin mittainen talkoo- tai vapaaehtoistyö. Uusilla menetelmillä päästään keveästi lähelle sadan prosentin työllisyysastetta. Malli on näillä näkymin tarkoitus saattaa tarkemmin voimaan ennen juhannusta, 17.6.2048. Työllisyyden lisäyksen on arveltu olevan puoli miljoonaa henkeä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskeisten reformien jälkeen aletaan suunnitella aktiivimalli kakkosta. Malli tulee joka tapauksessa olemaan huikea ja ennen kuulumaton. Se lyö Tanskan mallin 100 – 0. Malli on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen eri puolilla maata ammattiin, sukupuoleen tai ikään katsomatta.
Uudesta mallista tulee hyvin positiivinen. Mallissa kaikki porsaanreiät tukitaan, eikä mitään kannustinloukkuja enää ole ja verokiila tarkastetaan. Lausunnot pyydetään professorien yhdistykseltä, poliittisilta toimittajilta ja EU:sta, ettei malli ole missään tapauksessa komission vastainen. Henkilökohtainen lausunto pyydetään mm. pääoppositiopuolueen puheenjohtajalta.
Aktiivisuusmalli tulee kuulumaan siihen kategoriaan kuin - Suomi on maailman turvallisin maa, Suomessa on maailman puhtaimmat elintarvikkeet, Suomessa on maailman paras koulu. Uutta hanketta lähdetään viemään eteenpäin uusi iskulause edellä ”Töihin heti”. Aluksi nimetään selvitysmies, apulaisprofessori Janhunen, jolla pitkä kokemus pitkäaikaistyöttömyydestä ja pätkätöistä, kun hän saa erilaiset lausunnot, tehdään hankkeesta tiekartta siitä, miten edetään. Perusvastuu annetaan maakunnille.
Tavoitteen on kaiken kaikkiaan byrokratian vähentäminen. Karenssi poistetaan kokonaan käytöstä, koska se on ruma sana ja herättää kielteisiä mielikuvia. Erilaiset päivärahat tullaan yhdistämään mm. ansiosidonnainen päiväraha, peruspäiväraha, kansalaispalkka, perusturva, sosiaaliturva ja työmarkkinatuki saman suuruiseksi "OoOoksi" (OO) eli osallistumisosingoksi. Myöhemmin ensimmäinen epäonnistunut aktiivimalli joudutaan lakkauttamaan valtavan kansalaisadressin takia ja mahdollisten tulevien lakkojen varalta. Itse asiassa myös kansan kahtia jakaantuminen on ollut näkyvää ja merkittävää, eikä kannata kaivaa verta nenästä.
Aivan keskeisintä tässä uudessa mallissa on, että jos henkilö tai henkilöt joutuvat työttömäksi taloudellisista tai tuotannollisesta syistä yrityksestä. Hän pääsee ”Töihin heti”, joka tarkoittaa sitä, että henkilö aloittaa heti seuraavana päivänä yhden tunnin palkkatyöt päivittäin uuden maakuntahallituksen määräämässä paikassa, järjestössä, yrityksessä tai yhdistyksessä.
Tunnin työt järjestää aina 65 päivän ajaksi nimenomaan paikallinen maakunta, joten näitä tunnin työpaikkoja ei tarvitse työttömäksi jääneen itse hakea. Työttömän aktiivisuuden lasketaan myös päivän aikana tehty tunnin mittainen talkoo- tai vapaaehtoistyö. Uusilla menetelmillä päästään keveästi lähelle sadan prosentin työllisyysastetta. Malli on näillä näkymin tarkoitus saattaa tarkemmin voimaan ennen juhannusta, 17.6.2048. Työllisyyden lisäyksen on arveltu olevan puoli miljoonaa henkeä.

]]>
1 http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252237-toihin-heti#comments Aktiivimallit Maakunta Työ Työelämä Työttömyys Wed, 14 Mar 2018 05:51:59 +0000 Leo Härmä http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252237-toihin-heti
Sukupolvien välinen kuilu suomalaisessa työelämässä (“ennen oli miehet rautaa”) http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251953-sukupolvien-valinen-kuilu-suomalaisessa-tyoelamassa-ennen-oli-miehet-rautaa <p>Lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että ns. babyboomerit, 1940-50-luvuilla syntyneet ovat työllistyneet hyvin koko elämänsä ajan. Vastakkaisesti taas sitten, että seuraavia sukupolvia, jolloinkin 80-90-luvuilla syntyneitä ja siitä eteenpäin, ei ole työllistynyt niin hyvin.</p><p>Nuoremmilla on lyhyempiä työsuhteita, ja heidän keskuudessaan puhutaan myös syrjäytymisestä. Mitä oikein onkaan tapahtunut?</p><p>Ainakin yliopistokoulutusta on tarjottu Suomessa runsaasti, ehkä liiankin runsaasti akateemisten työttömien suureen määrään (40 000+ henkilöä) nähden. Samalla ammattiopistoalat kärsivät työvoima- ja osaajapulasta. On myös puhuttu jopa suomalaisista rakennustyömiesharjoittelijoista, jotka eivät osaa käyttää työmaan koneita, ja joiden kroppa ei kestä työtä.</p><p>Missä sitten vika? Itse jäljitän sen kristillisen kasvatuksen puutteeseen ja ihmisen rappeutumiseen. Yleensä kristillisen kasvatuksen saaneet hakeutuvat heille ominaiseen työhön ja työllistyvätkin siinä &ndash; ainakin omien havaintojeni mukaan. Heillä ei ilmene &#39;bilehakuisuutta&#39; tai jotain muuta työtä haittaavaa muotoa. Samoin lääkäri Pekka Reinikaisen mukaan ihminen rappeutuu koko ajan sekä henkisesti että fyysisesti.</p><p>Tämä selittää jopa sen, miksi ennen muinoin on ollut ns. korkeakulttuureja, joiden saavutukset tuntuvat käsittämättömiltä tänäpäivänä, jos vertaa sen ajan olosuhteita, insinööritaitoa jne. Ihminen oli ennen vanhaan hieman superimpi kuin tänään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että ns. babyboomerit, 1940-50-luvuilla syntyneet ovat työllistyneet hyvin koko elämänsä ajan. Vastakkaisesti taas sitten, että seuraavia sukupolvia, jolloinkin 80-90-luvuilla syntyneitä ja siitä eteenpäin, ei ole työllistynyt niin hyvin.

Nuoremmilla on lyhyempiä työsuhteita, ja heidän keskuudessaan puhutaan myös syrjäytymisestä. Mitä oikein onkaan tapahtunut?

Ainakin yliopistokoulutusta on tarjottu Suomessa runsaasti, ehkä liiankin runsaasti akateemisten työttömien suureen määrään (40 000+ henkilöä) nähden. Samalla ammattiopistoalat kärsivät työvoima- ja osaajapulasta. On myös puhuttu jopa suomalaisista rakennustyömiesharjoittelijoista, jotka eivät osaa käyttää työmaan koneita, ja joiden kroppa ei kestä työtä.

Missä sitten vika? Itse jäljitän sen kristillisen kasvatuksen puutteeseen ja ihmisen rappeutumiseen. Yleensä kristillisen kasvatuksen saaneet hakeutuvat heille ominaiseen työhön ja työllistyvätkin siinä – ainakin omien havaintojeni mukaan. Heillä ei ilmene 'bilehakuisuutta' tai jotain muuta työtä haittaavaa muotoa. Samoin lääkäri Pekka Reinikaisen mukaan ihminen rappeutuu koko ajan sekä henkisesti että fyysisesti.

Tämä selittää jopa sen, miksi ennen muinoin on ollut ns. korkeakulttuureja, joiden saavutukset tuntuvat käsittämättömiltä tänäpäivänä, jos vertaa sen ajan olosuhteita, insinööritaitoa jne. Ihminen oli ennen vanhaan hieman superimpi kuin tänään.

]]>
7 http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251953-sukupolvien-valinen-kuilu-suomalaisessa-tyoelamassa-ennen-oli-miehet-rautaa#comments Akateeminen työttömyys Nuorisotyöttömyys Suomalainen työelämä Syrjäytyminen Työelämä Thu, 08 Mar 2018 12:35:23 +0000 Jori Kostiainen http://jorikostiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251953-sukupolvien-valinen-kuilu-suomalaisessa-tyoelamassa-ennen-oli-miehet-rautaa
Henkilöstöpalvelujen arvo asiakkaalle http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249470-henkilostopalvelujen-arvo-asiakkaalle <p><strong><em>Mielikuvat, painopisteet ja tavoitteet ohjaavat työvoiman saatavuutta, liikkuvuutta ja kohtaamisia. Poliittinen ilmapiiri voi innostaa työmarkkinoita tai jopa pysäyttää orastavaa talouskehitystä. </em></strong></p><p>Työvoimapalvelut jakautuvat niin yksityisiin kuin julkisiin palveluntuottajiin. Molemmille on muodostunut oma rooli ja paikka toimialalla. Markkinaperusteiset henkilöstöpalvelut ovat tuloshakuisia, koska toimintaa ohjaavat taloudelliset mittarit, asiakaspalaute ja jatkuvuus. Yrityksiä sitovat arvolupaukset eli mielikuvat, joita ne antavat asiakkeilleen kyvystään ratkaista asiakkaan ongelmia.<br /><br />Vastaavasti yhteiskunnan lakisääteisen työvoimahallinnon tehtävänä on huolehtivat tasapuolisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisesta toimeliaisuudesta, jolla yhteiskunta tukee työmarkkinoiden toimintaa ja dynamiikkaa.<br /><br />Kuka vastaa palveluiden käyttäjien saamasta arvosta ja kenelle toimiala tuottaa arvoa?<br /><br />Työnhakijoilla on omat tarpeet ja vaatimukset työn sekä toimeentulon osalta. Ne muodostuvat niin yhteiskunnan yksilölle ja perheille asettamista vaatimuksista, näkemyksistä ja vaikuttimista, mutta myös yksilöllisistä tarpeista ilmaista itseään ja tyydyttää tarpeitaan.<br /><br />Yritykset tarvitsevat osaajia tavoitteiden toteuttamiseen niin määräaikaisesti kuin pitkäjänteisesti aina markkinatilanteiden mukaan. Työnantajille henkilöstöpalvelut parantavat osaamisen löytymistä, luokittelua, säästävät aikaa ja vähentävät virherekrytointeja. Syntyy yksilöllisempiä ja tarpeiden mukaisia kohtaamisia työnantajien ja työntekijöiden välillä.<br /><br />Työmarkkinat eivät toimi tehokkaasti, mikäli osaaminen ei kohtaa tarpeita ja vaatimuksia. Oman ongelman aiheuttaa myös se, että vaatimusten ohella pitää tunnistaa palkansaajastatuksen ja yrittäjyyden ristiriidat. Yrittäjästatus voi aiheuttaa palkansaajalle menetyksiä sosiaalitukien saamisessa, joten riskin olemassaolo lisää työmarkkinoiden jäykyyttä ja tyhjäkäyntiä. Työmarkkinoille tarvitaan uusia avauksia, jotta osapuolten yhteiset toimintaedellytykset ja oikeusturva voidaan päivittää ajan tasalle. Työvoima pitää saada nopeammin työstä toiseen, tiedonsiirrosta poistettua viiveet sekä ristiriitaisuudet palkansaaja- ja yrittäjästatusten väliltä. &nbsp;&nbsp;<br /><br />Työtehtävien, -tilaisuuksien ja niiden erilaisten kehityskaarien johdosta työmarkkinat muuttuvat koko ajan niin rakenteellisesti kuin toiminnallisesti.</p><p><br />Työ ja osaajat kohtaavat tuloksellisesti, kun erilaiset asiakastarpeet ryhmitellään, kohdistetaan vaikuttavuus tarpeisiin, mahdollistetaan asiakkaan omatoimiset palvelut sekä annetaan perus-, lisä- ja kohdennettujen palveluiden täydentää toisiaan.<br /><br />Yhteiskunnan, työnantajien ja yksilöiden välillä olevia järjestelmästä aiheutuvia jännitteitä pitää poistaa, koska ne vähentävät työmarkkinoiden toimivuutta ja dynamiikkaa. Tarpeettomia jännitteitä voi aiheutua tehottomasta tiedon siirrosta, yksilöön kohdistuvista rahallisista paineista, kannusteiden puuttumisesta, asiakasarvon vähäisestä huomioimisesta tai toimijoiden välisistä epätäsmällisistä rooleista.<br /><br />Työmarkkinoita tai toimialakohtaista dynamiikkaa ei voi kehittää vain rahalla, vaan mukaan on saatava kaikki kokonaisuuteen liittyvät tekijät kuten toimijat, järjestelmät ja kannusteet. Tilanteen helppo ratkaisu ei siis ole se, että työmarkkinoiden pelisääntöjä liberalisoidaan hallitsemattomasti tai heikennetään yksipuolisesti palkansaajien asemaa.<br /><br />Työvoimapalvelun arvo syntyy kohtaamisista, järjestelmien kokonaisvaltaisesta toimivuudesta, mutta myös luovuudesta, kokemuksellisesta luottamuksesta, intuitiivisestä tilanneherkkyydestä ja inhimillisyydestä. Sitran tutkimuksen mukaan nykyisiin töihinsä on päätynyt alle neljännes avoimen haun kautta ja nyt myös sosiaalisen median rooli ja merkitys on korostunut.<br /><br />Henkilöstö- ja työvoimapalveluja tuottavien toimijoiden yhteistyötä tarvitaan nopeatempoiseen, muuttuvaan ja asiakasarvoa tuottavaan toimintaan. Kyseessä on ihmisten maailma, jossa tunteet, tuntemukset ja inhimilliset tekijät pitää huomioida. Käskyt, kiellot tai talouspakotteet eivät rakenna dynaamisia, luottamuksellisia ja kokonaisvaltaisia työmarkkinoita.<br /><br />Asiakasarvon muodostaminen on yksityisten toimijoiden elinehto, sillä asiakasarvon määrittelee asiakas mielikuvien avulla.<br /><br />Kysyin henkilöstöpalveluyrityksiltä alan tilannekuvasta, arvonmuodostuksesta ja toiminnallisuudesta, jolla asiakasarvoa tuotetaan kilpailukyvyn saamiseksi. Henkilöstöpalveluyritysten painopistealueita ovat muun muassa alle 25-vuotiaat työuran alussa olevat aikuiset tai usein työstä toiseen siirtyvät, joiden tarpeisiin voi sisältyä myös osaamisen täydentämistä ja joustavien työtehtävien etsintä.&nbsp;<br /><br />Pitää onnistua siinä, että<br /><br />- &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; oikea tekijä löydetään nopeasti oikeaan paikkaan<br />-&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; piilotyöpaikat tulevat näkyviin ja ne saadaan täytettyä osaajilla<br />-&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; työnhakijan omat tarpeet huomioidaan yksilöllisemmin<br /><br />Työ- ja elinkeinoministeriön laskelman mukaan työllistymisen nopeutuminen yhdellä päivällä poistaisi kuluja 26 miljoonalla eurolla ja kasvattaisi tuottavuutta 50 miljoonalla eurolla. Digisaatio pitää vain saada tehokkaaseen ja laajaan hyötykäyttöön, niin prosessihävikki vähenee. Työstä toiseen siirtymisen nopeutuminen maksaisi itse itsensä esimerkiksi tiedonsiirtojärjestelmien kehittämisen kautta. Tarvitaan siis yhdessä tekemistä, että työnantajien ja työnhakijoiden tarpeet tulevat kattavasti huomioitua. Nousevista trendeistä vastuullisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat edellytyksiä, kun ongelmia ratkaistaan, rakennetaan vaikuttavuutta sekä asiakkaille arvoa ja merkitystä.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mielikuvat, painopisteet ja tavoitteet ohjaavat työvoiman saatavuutta, liikkuvuutta ja kohtaamisia. Poliittinen ilmapiiri voi innostaa työmarkkinoita tai jopa pysäyttää orastavaa talouskehitystä.

Työvoimapalvelut jakautuvat niin yksityisiin kuin julkisiin palveluntuottajiin. Molemmille on muodostunut oma rooli ja paikka toimialalla. Markkinaperusteiset henkilöstöpalvelut ovat tuloshakuisia, koska toimintaa ohjaavat taloudelliset mittarit, asiakaspalaute ja jatkuvuus. Yrityksiä sitovat arvolupaukset eli mielikuvat, joita ne antavat asiakkeilleen kyvystään ratkaista asiakkaan ongelmia.

Vastaavasti yhteiskunnan lakisääteisen työvoimahallinnon tehtävänä on huolehtivat tasapuolisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja yhteiskunnallisesta toimeliaisuudesta, jolla yhteiskunta tukee työmarkkinoiden toimintaa ja dynamiikkaa.

Kuka vastaa palveluiden käyttäjien saamasta arvosta ja kenelle toimiala tuottaa arvoa?

Työnhakijoilla on omat tarpeet ja vaatimukset työn sekä toimeentulon osalta. Ne muodostuvat niin yhteiskunnan yksilölle ja perheille asettamista vaatimuksista, näkemyksistä ja vaikuttimista, mutta myös yksilöllisistä tarpeista ilmaista itseään ja tyydyttää tarpeitaan.

Yritykset tarvitsevat osaajia tavoitteiden toteuttamiseen niin määräaikaisesti kuin pitkäjänteisesti aina markkinatilanteiden mukaan. Työnantajille henkilöstöpalvelut parantavat osaamisen löytymistä, luokittelua, säästävät aikaa ja vähentävät virherekrytointeja. Syntyy yksilöllisempiä ja tarpeiden mukaisia kohtaamisia työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Työmarkkinat eivät toimi tehokkaasti, mikäli osaaminen ei kohtaa tarpeita ja vaatimuksia. Oman ongelman aiheuttaa myös se, että vaatimusten ohella pitää tunnistaa palkansaajastatuksen ja yrittäjyyden ristiriidat. Yrittäjästatus voi aiheuttaa palkansaajalle menetyksiä sosiaalitukien saamisessa, joten riskin olemassaolo lisää työmarkkinoiden jäykyyttä ja tyhjäkäyntiä. Työmarkkinoille tarvitaan uusia avauksia, jotta osapuolten yhteiset toimintaedellytykset ja oikeusturva voidaan päivittää ajan tasalle. Työvoima pitää saada nopeammin työstä toiseen, tiedonsiirrosta poistettua viiveet sekä ristiriitaisuudet palkansaaja- ja yrittäjästatusten väliltä.   

Työtehtävien, -tilaisuuksien ja niiden erilaisten kehityskaarien johdosta työmarkkinat muuttuvat koko ajan niin rakenteellisesti kuin toiminnallisesti.


Työ ja osaajat kohtaavat tuloksellisesti, kun erilaiset asiakastarpeet ryhmitellään, kohdistetaan vaikuttavuus tarpeisiin, mahdollistetaan asiakkaan omatoimiset palvelut sekä annetaan perus-, lisä- ja kohdennettujen palveluiden täydentää toisiaan.

Yhteiskunnan, työnantajien ja yksilöiden välillä olevia järjestelmästä aiheutuvia jännitteitä pitää poistaa, koska ne vähentävät työmarkkinoiden toimivuutta ja dynamiikkaa. Tarpeettomia jännitteitä voi aiheutua tehottomasta tiedon siirrosta, yksilöön kohdistuvista rahallisista paineista, kannusteiden puuttumisesta, asiakasarvon vähäisestä huomioimisesta tai toimijoiden välisistä epätäsmällisistä rooleista.

Työmarkkinoita tai toimialakohtaista dynamiikkaa ei voi kehittää vain rahalla, vaan mukaan on saatava kaikki kokonaisuuteen liittyvät tekijät kuten toimijat, järjestelmät ja kannusteet. Tilanteen helppo ratkaisu ei siis ole se, että työmarkkinoiden pelisääntöjä liberalisoidaan hallitsemattomasti tai heikennetään yksipuolisesti palkansaajien asemaa.

Työvoimapalvelun arvo syntyy kohtaamisista, järjestelmien kokonaisvaltaisesta toimivuudesta, mutta myös luovuudesta, kokemuksellisesta luottamuksesta, intuitiivisestä tilanneherkkyydestä ja inhimillisyydestä. Sitran tutkimuksen mukaan nykyisiin töihinsä on päätynyt alle neljännes avoimen haun kautta ja nyt myös sosiaalisen median rooli ja merkitys on korostunut.

Henkilöstö- ja työvoimapalveluja tuottavien toimijoiden yhteistyötä tarvitaan nopeatempoiseen, muuttuvaan ja asiakasarvoa tuottavaan toimintaan. Kyseessä on ihmisten maailma, jossa tunteet, tuntemukset ja inhimilliset tekijät pitää huomioida. Käskyt, kiellot tai talouspakotteet eivät rakenna dynaamisia, luottamuksellisia ja kokonaisvaltaisia työmarkkinoita.

Asiakasarvon muodostaminen on yksityisten toimijoiden elinehto, sillä asiakasarvon määrittelee asiakas mielikuvien avulla.

Kysyin henkilöstöpalveluyrityksiltä alan tilannekuvasta, arvonmuodostuksesta ja toiminnallisuudesta, jolla asiakasarvoa tuotetaan kilpailukyvyn saamiseksi. Henkilöstöpalveluyritysten painopistealueita ovat muun muassa alle 25-vuotiaat työuran alussa olevat aikuiset tai usein työstä toiseen siirtyvät, joiden tarpeisiin voi sisältyä myös osaamisen täydentämistä ja joustavien työtehtävien etsintä. 

Pitää onnistua siinä, että

-      oikea tekijä löydetään nopeasti oikeaan paikkaan
-      piilotyöpaikat tulevat näkyviin ja ne saadaan täytettyä osaajilla
-      työnhakijan omat tarpeet huomioidaan yksilöllisemmin

Työ- ja elinkeinoministeriön laskelman mukaan työllistymisen nopeutuminen yhdellä päivällä poistaisi kuluja 26 miljoonalla eurolla ja kasvattaisi tuottavuutta 50 miljoonalla eurolla. Digisaatio pitää vain saada tehokkaaseen ja laajaan hyötykäyttöön, niin prosessihävikki vähenee. Työstä toiseen siirtymisen nopeutuminen maksaisi itse itsensä esimerkiksi tiedonsiirtojärjestelmien kehittämisen kautta. Tarvitaan siis yhdessä tekemistä, että työnantajien ja työnhakijoiden tarpeet tulevat kattavasti huomioitua. Nousevista trendeistä vastuullisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat edellytyksiä, kun ongelmia ratkaistaan, rakennetaan vaikuttavuutta sekä asiakkaille arvoa ja merkitystä.

 

]]>
2 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249470-henkilostopalvelujen-arvo-asiakkaalle#comments Kotimaa Henkilöstövuokraus Työelämä Työnantaja Työnhakija Yhteiskunta Sat, 20 Jan 2018 15:45:52 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249470-henkilostopalvelujen-arvo-asiakkaalle
Aktiivimalli – ”fire and forget” -leikkuri työttömyysturvaan http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248899-aktiivimalli-fire-and-forget-leikkuri-tyottomyysturvaan <p>Onko &rdquo;aktiivimalli&rdquo; on jälleen yksi oikeistohallituksen lanseeraama positiivinen termi, kuten kilpailukykysopimus ja yhteiskuntasopimus, mutta monen mielestä kuitenkin negatiivinen asia. Selvitän tällä kirjoituksella mitä tämä &rdquo;aktiivimalli&rdquo; oikein tarkoittaa ja pitää sisällään?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Faktaa</strong></p><p>Työnvälityksestä vastaavan viranomaisen <a href="http://www.te-palvelut.fi/te/fi/nain_asioit_kanssamme/te_palvelut/ajankohtaista/2017-12-20-01/index.html">internetsivuilla olevassa selvityksessä</a> aktiivimalli tarkoittaa mm. sitä, että 65 työttömyysetuuden maksupäivän ajanjaksolla tehtävä; 18 tuntia töitä, saatava yritystoiminnasta 241&euro;, tai oltava viisi päivää työllistymistä edistävissä palveluissa. Ei ole ihme, että näin karkeat säännöt loivat ihmetystä ja vastarintaa. Myöhemmin on tarkennettu, että työllistymistä edistäviin palveluihin luetaan myös mm. omaehtoinen opiskelu, maahanmuuttajan omaehtoinen opiskelu, työvoimakoulutus, työnhakuvalmennus ja uravalmennus, työkokeilu ja koulutuskokeilu sekä kuntouttava työtoiminta. Aktiivimalli ei myöskään koske jos saa työkyvyttömyyden tai vamman perusteella myönnettyä etuutta, työskentelee omais- tai perhehoitajana, tai jos on hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja odottaa siihen päätöstä.</p><p>- Työttömältä edellytetään nykyistä enemmän aktiivisuutta, tai riittävää todistelua aktiivisuudesta</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tilastoanalyysiä paikkakunnan ja iän vaikuttavuudesta</strong></p><p>KELA:n johtava tutkija <a href="http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/4402">Pertti Honkanen kirjoitti hienon selvennyksen</a> aktiivimallin karikoista. Siitä käy ilmi mm., että työttömyys on vuosien aikana muuttanut luonnettaan pitempikestoiseksi. Paljon muistetulla 90-luvulla <a href="http://blogi.kansanelakelaitos.fi/wp-content/uploads/2018/01/180108-Honkanen_Aktiivimalli_2018-1_kuvio1.jpg">työttömyyden keskimääräinen kesto</a> nousi nykyiselle korkealle tasolleen, eikä se ole sieltä palautunut &ndash; pikemminkin vain noussut nykyisiin ennätyslukemiin.</p><p>Työttömyyden kesto ja työttömyysaste vaihtelee suuresti riippuen siitä missä päin Suomea asuu. <a href="blogi.kansanelakelaitos.fi/wp-content/uploads/2018/01/180108-Honkanen_Aktiivimalli_2018-1_kuvio3.jpg">Tämä näkyy Työ- ja Elinkeinoministeriön tilastokuvaajasta</a>. Vaihteluväli työttömyysasteessa on noin 0-19% ja työttömyyden kestossa noin 0-85 viikkoa eri kuntien välillä.</p><p>Jos työttömän ei ole yhtä helppo saada töitä eri puolilla Suomea, niin töiden saamiseen vaikuttaa myös merkittävästi työttömän työnhakijan ikä. <a href="http://blogi.kansanelakelaitos.fi/wp-content/uploads/2018/01/180108-Honkanen_Aktiivimalli_2018-1_kuvio2.jpg">Työ- ja elinkeinoministeriön tilastosta</a> käy ilmi, kuinka monta viikkoa työttömyys keskimäärin ikäryhmittäin kestää. &rdquo;Aktiivisuusmallin&rdquo; tarkastelujakso on noin 3kk, eli noin 12 viikkoa. Jos vertaamme tätä ja tilastoa keskenään, niin huomaamme että &rdquo;aktiivimalli&rdquo; tarkoittaa keskimäärin pysyvää leikkausta työttömyysturvaan kaikissa ikäryhmässä, jos työtön ei pääse työllistymistä edistäviin palveluihin.</p><p>Työtön saa ansaita ns. 300&euro; suojaosan verran tuloja kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa hänen työttömyysturvaansa. Tämä ylittyy, jos työtön onnistuu saamaan töitä esimerkiksi yli 15&euro; tuntipalkalla 20 tunnin ajan. Tämän jälkeen tulee käyttöön leikkuri, riippuen kuinka paljon tämä 300&euro; ylittyy. Ilmeisesti mallissa on myös mahdollista se, että aktiivisuutta on osoitettu yli 300&euro; edestä, mutta silti työttömyysturvaa voidaan leikata, jos 18 tunnin aktiivisuusvelvoite ei täyty.</p><p>- &rdquo;Aktiivimalli ei ota huomioon työttömän työnhakijan ikää tai asuinpaikkaa</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Inhimillinen näkökulma</strong></p><p>Pelkästään maantieteellisten seikkojen ja kaupungistumisilmiön seurauksena en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että koko Suomessa on yhdenvertainen mahdollisuus päästä töihin, saada yritystuloa, tai osallistua työllistämistä edistäviin palveluihin. Lähtökohtaisesti ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, ja malli &rdquo;ohjaa&rdquo; ihmisiä siirtymään töiden perässä, ottamatta huomioon saako työstä edes elämiseen asumiseen riittävää palkkaa. Elämiseen riittävistä tuloista pitää Suomessa onneksi huolen yleinen sosiaaliturva.</p><p>Töiden perässä siirtyminen ei kuitenkaan ole järkevää, jos tarjottava työ on esimerkiksi vain lyhytaikaista pätkätyötä. Kuka sellaisessa tilanteessa maksaa jatkuvan muuttorumban pätkätöiden perässä ympäri Suomea? Valtion, eli veronmaksajienko se pitää maksaa? Hyvät työnantajat avustavat työntekijöitänsä asunnon hankinnassa, mutta työttömien &rdquo;aktiivimalli&rdquo; ei kannusta työnantajia siihen.</p><p>Töiden perässä muuttaminen voi olla myös vaikeaa, jos työttömäksi jääneellä on alkuperäisellä paikkakunnallaan velkainen asunto. Syrjäseudulla olevan asunnon hinta on vain sen suuruinen, kuin siitä joku on valmis maksamaan. Voi olla niinkin, että lopputuloksena on velkaisena muuttaminen töiden perässä kaupunkiin. Mutta mistä sellainen työ, josta saatavan palkan jälkeen riittäisi rahaa velan lyhentämisen jälkeen vielä vuokraankin?</p><p>Mitä jos tilanne on sellainen, että puolisolla on paikkakunnalla kokoaikaista työtä, mutta itsensä työllistäminen lähitulevaisuudessa vaatisi sen, että molemmat lähtisivät uudelle paikkakunnalle töiden suhteen epävarmalle pohjalle elämään?</p><p>Vain työssäkäyvillä, tai muut tarkat kriteerit täyttävillä vanhemmilla, on oikeus täysipäiväiseen lasten päivähoitoon. Jos olet siis työtön ja sinulle tulee ensiviikolle mahdollisuus mennä &rdquo;aktivointitöihin&rdquo; josta voisi saada jopa palkkaa, niin kunta ei ole velvollinen tarjoamaan lapselle päiväkotipaikkaa alle kahdessa viikossa. Päinvastoin, <a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730239">asetus lasten päivähoidosta</a> kehottaa hakemaan päiväkotipaikkaa 4kk etukäteen, mutta viimeistään 2vk ennen päivähoidon tarvetta. En tiedä lasketaanko kunnissa esimerkiksi nollatuntisopimuksen omaava työntekijä &rdquo;työntekijäksi&rdquo; päivähoidon suhteen, mutta jos ei lasketa, niin periaatteessa töihin ei ole koskaan mahdollista mennä, jos ei ole sukulaisia joiden avulla lasten hoidon voi työn ajaksi järjestää. Eikä niitä sukulaisia ole, jos töiden perässä täytyy muuttaa uudelle paikkakunnalle.</p><p>Jos tämän &rdquo;aktiivimallin&rdquo; tarkoitus on pakottaa kaikki työttömät vuokratyöfirmoihin nollatuntisopimuksilla, ja jos työntekijä ei saa täysiä työviikkotunteja vaikka niin itse haluaisi, niin hän joutuu todennäköisesti hakemaan mm. asumistukea. Minkälainen velvollisuus valtiolla on tukea yksityisiä välistä vetäjiä, jotka käyttävät työntekijöitä lyhyissä ja arvaamattomissa pätkissä ulkoistaen yrittäjäriskin työntekijälle, valtiolle ja veronmaksajille? Eikö se samalla vääristä myös kilpailua?</p><p>Vaikuttaakin siltä, että &rdquo;aktiivimalli&rdquo; onkin tehty sillä taustaoletuksella, että kaikki työttömät olisivat jotenkin veistettyjä yhdestä puusta, ja haluttomia hakemaan töitä, tai ettei nykyään olisi jo työhaluttomille <a href="http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/jos_jaat_tyottomaksi/tyottomyysturva/karenssi/index.html">karensseja ja rangaistuksia</a>. Tätä työttömien kuvaamista harmaana ja passiivisena massana onkin vuosien varrella eri medioissa viljelty. Tällä yhden ihmisryhmän demonisoimisella kansan mielipidettä on pyritty mukauttaa puoltamaan yleistä &rdquo;keppipolitiikkaa&rdquo;. Tämä kuvastaakin hyvin maamme hallituksen oikeistolaista ajatusmaailmaa.</p><p>- Lasten hoidon näkökulmaa ei ole huomioitu</p><p>- Muuttamisen ja asunnon hankkimisen näkökulmaa ei ole huomioitu</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Näkökulmana oikeistolainen ajatusmaailma ja vastikkeellinen sosiaaliturva:</strong></p><p>Kun aktiivimallista nousi vuoden vaihteessa kohu, kävi sitä ministeri Mykkänen puolustamaan perustellen, että kyllä sitä aktiivisuutta voi osoittaa myös palkattomalla työllä. Myöhemmin tämä osoittautui <a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005513047.html">virheelliseksi tiedoksi</a>. Mutta montaa päivää ei ehtinyt kulua, kun ministeri <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238810-ministeri-ylella-aktiivimallia-voidaan-laajentaa-vapaaehtoistyo-mukaan">Lintilä sanoi</a> että huhtikuussa lakia voidaan muuttaa niin, että kolmannen sektorin vapaaehtoistyön tai talkootyön tekeminen voidaan jatkossa tulkita aktiivisuudeksi. Politiikkaa seuratessa olen oppinut jo vuosia sitten sen, että kun poliitikoilta loppuu perustelut asiaan jos toiseenkin liittyen, niin sitten aletaan puhumaan kolmannesta sektorista ikään kuin se olisi kaiken autuaaksi tekevä voima. Jälkikäteen oikeistopoliitikot ovat oikein <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005516819.html">kilvan huutaneet palkattoman työn tekemisen perään</a>.</p><p>Kolmannen sektorin työt ovat kuitenkin sellaisia, joita tehdään omasta halusta tai kutsumuksesta. Kolmannen sektorin pönkittäminen palkattomalla työvoimalla sopii kyllä oikeiston ajatusmaailmaan. Siihen ajatusmaailmaan sopii, että sosiaaliturva laitetaan enemmän tai vähemmän vastikkeelliseksi. Jos sosiaaliturva riippuu siitä, miten ihmiset auttavat toisiaan, rapauttaa se koko pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin, jossa valtio pitää huolen heikoimmistaan.</p><p>Palkattomaan työhön &rdquo;kannustaminen&rdquo; rankaisemalla, eli etujen leikkaamisen uhalla on kuitenkin hyvin arveluttavaa. Jos katsomme <a href="https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1935/19350044">ILO:n pakkotyötä koskevaa sopimusta C29</a>, jonka 2 artiklan mukaan rauhan aikana tavalliselta nuhteettomalta kansalaiselta voidaan vaatia pakollista työtä vain, jos sen voidaan katsoa kuuluvan kansalaisvelvollisuuksiin. Edelleen 5 artiklan mukaan tämmöisellä työllä ei saisi koota tuotteita joita yksityiset yritykset voisivat harjoittaa kauppaa. 9 artiklassa mainitaan mm. että jos työhön tai palvelukseen on ollut mahdotonta hankkia vapaaehtoista työvoimaa, on siitä kuitenkin saatava yhtä hyvät työ ja palkkaehdot kuin muistakin vastaavista töistä.<br />En minä mikään kansainvälisen lain tuntija ole, mutta missä menee raja kolmannen sektorin töiden ja yksityistä yritystoiminnan välillä, jos kolmas sektori vaikkapa järjestää jonkin asteisia hoivapalveluita, joita yksityinenkin sektori voisi tehdä?</p><p>Todennäköisesti mikään taho tässä maassa ei tällä hetkellä seuraa tehdyn vapaaehtoistyön määrää kolmannella sektorilla, tai yhdistyksissä, eikä varsinkaani kuka sitä tekee. Tämmöinen seurantajärjestelmä olisi pakko luoda, jos aikomuksena on hyväksyä vapaaehtoistyö &rdquo;aktiivisuuden&rdquo; osoittamiseksi. Kuinka paljon tämäkin uusi byrokratiajärjestelmä lisäisi kolmannen sektorin byrokratiaa, jää arvoitukseksi. Mutta se tarkoittaisi sitä, että he joutuisivat keräämään osallistuvien nimiä, ja sitten lähettämään ne eteenpäin valtion byrokraatille, joka sitten puolestaan arvioisi omalla tahollaan tuliko &rdquo;aktivointi&rdquo; tämän työttömän osalta suoritettua tietyssä aikavälissä.</p><p>Oikeistolaista ajatusmaailmaa on myös se, että kun tämä hallitus 2015 eduskuntavaalien alla normienpurkutalkoita rallatellen tuli valtaan, niin tosiasiassa se tarkoitti että normeja puretaan vain yrittäjiltä. &rdquo;Aktiivimalli&rdquo; lisää työttömän, KELA:n ja työttömyyskassojen rahvasta rankaisevaa byrokratiaa vähintäänkin sadoilla henkilötyövuosilla.</p><p>- &rdquo;Aktiivimalli&rdquo; tulee näyttäytymään monille oikeistopoliittisesti värittyneenä lakina</p><p>- Palkattoman työn teettäminen &rdquo;kolmannelle sektorille&rdquo; rankaisun uhalla ei välttämättä ole aivan ongelmatonta ihmisoikeuksien näkökulmasta&hellip;</p><p>- Malli lisää byrokratiaa, ja on uhkana että se lisääntyy muutoksien myötä vielä lisää</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Byrokratia maksaa</strong></p><p>Avoimien työpaikkojen lukumäärät vaihtelevat päivittäin. 09.01.2018 <a href="https://paikat.te-palvelut.fi/tpt/">TE-palveluiden sivuilla</a> avoimia työpaikkoja oli haussa 18307 kappaletta, joista kokoaikatyötä 11716 kappaletta, yli 12kk pätkiä 11518 kappaletta ja joista 15448 oli palkkatyötä. Jos haluan kriteereiksi palkkatyön, kokoaikatyön ja yli 12kk työn, onkin työpaikkoja tarjolla enää 7300. Huonommilla kriteereillä olisi vaikea muuttaa uudelle paikkakunnalle.</p><p>Tilastokeskuksen 22.12.2017 <a href="http://findikaattori.fi/fi/34">tilaston mukaan työttömiä oli marraskuussa 2017 190000</a> kappaletta. Arvion virhemarginaali on 17000, eli lähes sama kuin kaikkien avoimena olevien työpaikkojen kokonaismäärä.</p><p>Jos oletettaisi että työttömien koulutus vastaisi kaikkia haettavia paikkoja, olisi jokaista haussa olevaa määräaikaista ja pidempiaikaista työpaikkaa kohden 10-11 hakijaa. Mutta näinhän se ei ole, koska haussa on mm. viisi sotilasta, moniko työtön työnhakija voi hakea niitä paikkoja? Yhtälö on siis mahdoton &ndash; sopivia töitä ei yksinkertaisesti ole olemassa kaikille, eikä jokainen työtön voi opetella kaikkia tarjolla olevia ammatteja, koska niihin opiskelu kestää vuosia. Vaikka työttömät olisivatkin työnhaussa yhdenvertaisessa asemassa koulutuksen ja työkyvyn suhteen, on tämmöisessä tilanteessa työpaikan saaminen kiinni toissijaisista seikoista, kuten tuurista ja suhteista. Pitää myös huomioida, että oli työ mikä hyvänsä, niin työntilaajalla on oikeus saada osaavan ammattilaisen tekemä työn tulos. Vain sellaisesta työstä ylipäätänsä ollaan valmiita maksamaan.</p><p>Koska avoimet työpaikat ja eivät nyt kuitenkaan kohtaa työttömiä inhimillisistä tai muista pätevistä syistä, niin työttömille tulisi kuitenkin antaa mahdollisuus osallistua kerran kolmessa kuukaudessa viideksi päiväksi työllistymistä edistävään palveluun. Matematiikan termein tämä tarkoittaa 3&nbsp;800 000 (190000 työtöntä X 5 päivän koulutus X 4 kertaa vuodessa) päivää työllistymistä edistävää koulutusta vuodessa. Jos oletetaan että näitä järjestetään koulumaisesti luokkahuoneessa, johon mahtuu 20 henkilöä kerrallaan, tarkoittaa se 190&nbsp;000 yksittäistä päivää yhdelle kouluttajalle. Jos kouluttaja tekee vuodessa töitä 47 viikkoa, on hänellä käytettävissä 235 työpäivää. Näin ollen tämmöisiä yksityisen/julkisen sektorin kouluttajia tarvittaisi noin 800 henkilöä. Jos opettajan palkka sivukuluineen olisi vaikkapa noin 70&nbsp;000&euro; vuodessa, olisi tämän kustannus 56,6 miljoonaa euroa. Todennäköisesti joillekin tämmöisille kurssille osallistuville jouduttaisi myös maksamaan matkakorvaus.</p><p><a href="https://finlex.fi/fi/esitykset/he/2017/20170124">KELA arvioi</a>, että lain lisäämä byrokratia tarkoittaa heille 130-260 henkilötyövuoden lisäystä. Jos arvioimme 200 henkilötyövuoden toteutuvan, niin voisimme arvioida matalapalkkaisen kelan byrokraatin vuosikustannuksen työn sivukulkuineen olevan vaikkapa 55&nbsp;000&euro; vuodessa. Tällä saadaan 11 miljoonan euron vuosikustannukset. Työttömyyskassoilla on myös valvontavelvollisuus seurata työttömien &rdquo;aktiivisuutta&rdquo; ja he ovat arvioineet, että byrokratian kasvu vastaa suurin piirtein KELA:n byrokratian kasvua. Mutta työttömyyskassojen kustannusten kasvun maksaakin palkansaaja työttömyyskassan jäsenmaksussaan, eikä se näin ollen rasita valtion taloutta. Palkansaajan taloutta se rasittaa kylläkin, jos työttömyyskassat joutuvat tämän johdosta nostamaan perimiään maksuja. Tämä lisäisi työnteon verotusta, joka johtuu puhtaasti oikeistolaisen byrokratian lisäämisestä. Tässä heittämäni euromääräiset arviot ovat hatusta otettuja, mutta auttavat karkeasti arvioimaan mikä on byrokratian lisäämisen hintaluokka.</p><p>Ehkä olisi kuitenkin ollut järkevämpää palkata vaikkapa puolen tuhatta uutta byrokraattia kyttäämiseen sijaan vaikkapa avustamaan pienyrittäjiä ja työttömiä paperisodassa, jonka pätkätyöllistäminen heille aiheuttaa.</p><p>Työttömänä oleminen on myös <a href="http://www.kela.fi/tyottomat">hirveän byrokraattista</a>. Mitä tarkoittaa työttömyyskassa, työttömyysetuus, ansiopäiväraha, peruspäiväraha, tai työmarkkinatuki ja montako päivää näitä voi saada? Mitä pitää huomioida jos olet alle 25-vuotias ja mitä tarkoittaa odotusaika, tai kuinka usein pitää täyttää työttömyysajan ilmoitus. Voiko työttömänä saada sairauspäivärahaa. Kun on tarpeeksi ikää, voi saada päivärahakauteen lisäpäiviä, mutta siihen vaikuttaa minä vuonna olet syntynyt. Mikä on työssäoloehto ja mitä sen kertymiseen lasketaan, tai mikä on sen tarkastelujakso. Mitä on palkkatuettu työ ja muistathan että jos olet sairaalassa tai muussa laitoshoidossa, niin et ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Ja kaikkihan vielä muuttuu, jos sinulla on lapsia.</p><p>- Miten kukaan osaa olla byrokraatin mieliksi &rdquo;aktiivisena työttömänä&rdquo;, kun nykyisen työttömyysturvaan liittyvän byrokratian opiskelu on ainakin kymmenen opintopisteen kokoinen paketti opeteltavaksi!</p><p>- Malli ei ota huomioon sitä, että työttömät ja työpaikat eivät välttämättä kohtaa koulutustaustan vuoksi</p><p>- Malli lisää yhteiskunnallisia byrokratiakustannuksia ja mahdollisesti työn tekemisen verotusta</p><p>- &rdquo;aktiivisuuden&rdquo; osoittaminen voi epäonnistua huonolla tuurilla ja jos ei ole suhteita</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Näkökulmana kolmikanta ja palkansaajaliike</strong></p><p>Palkansaajaliikettä moititaan aina oikeistoideologiselta taholta jäykäksi. Teollisuusliiton Riku Aalto totesi twitter-viesteissään <a href="https://twitter.com/riku_aalto/status/948145334408105984">1</a>, <a href="https://twitter.com/riku_aalto/status/948146400365334528">2</a> ja <a href="https://twitter.com/riku_aalto/status/948147117666783233">3</a> minkälaisia muutoksia työttömyysturvaan on tehty viimevuosina. Missään muodossa ei siis voi sanoa, ettei työttömyysturvaan liittyvistä asioista ole voitu aikaisemmin sopia yhdessä! Miksi nyt sitten tehtiin laki ilman yhdessä sopimista?</p><p>Istuva oikeistohallitus pakotti jo aikaisemmin palkansaajat hyväksymään kipeän <a href="https://www.sak.fi/tyoelama/sopimukset/kilpailukykysopimus">kilpailukykysopimuksen</a>, joka heikensi palkansaajien ansioita ja lisäsi työaikaa ilman korvausta. Noin puoli vuotta tämän jälkeen työnantajia edustava <a href="http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231773-tyomarkkinat-ovat-nyt-entista-syvemmassa-kriisissa">elinkeinoelämän keskusjärjestö irtisanoi kaikki keskusjärjestösopimuksensa</a> työntekijöitä edustavien keskusjärjestöjen kanssa, joka tarkoittaa teoriassa myös <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulopolitiikka">TUPOjen</a> loppumista. Tämä oli kova paikka myös minulle liiton valtuuston jäsenenä, eikä tässä maassa olisi tällä hetkellä kilpailukykysopimusta jos tämä olisi tiedetty etukäteen. Tilalla olisi voinut olla vain &rdquo;palanneet sillat&rdquo; lakkoaallon jälkeen. Kilpailukykysopimuksen yhteydessä maan oikeistohallitus antoi lupauksen, että työelämän pelisääntöjä ei heikennetä enempää tällä hallituskaudella. Kun oikeistohallitus otti vuoden vaihteen jälkeen yksipuolisesti käyttöön työttömien &rdquo;aktiivimallin&rdquo; ilman kolmikantaa, tuli se rikkoneeksi tämän lupauksen.</p><p>Palkansaajaliike on kääntänyt nyt molemmat poskensa, ja nyt näyttää siltä että kolmas lyönti tulee keskelle &rdquo;nekkua&rdquo;. Minä kysyn vaan, että kannattaako palkansaajan nyt ihan kaikkea ottaa, vaikka jotain kerrankin ollaan helpolla antamassa? Merkkejä <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238663-sakn-jarkko-eloranta-hallituksella-valmisteilla-aktiivimalli-2-toisi-tyottomille">kolmannen tulosta</a> on jo. Voi olla niin, että työssä käyvää palkansaajaa ei kovinkaan paljoa sympatiaa heru työttömälle, tai ymmärrystä työttömyydelle, jos se ole ei itseä tai lähipiiriä koskaan kouraissut. Sympatiat vähenevät tulotason kasvaessa, ja henkisen mielen oikeistolaistuessa. Silti niin halutessaan palkansaajaliike kyllä todennäköisesti saisi liikkeelle riittävän määrän voimaa. &rdquo;Aktiivimallin&rdquo; pitäisi kiinnostaa yhtälailla opiskelijajärjestöjä, kuin palkansaajiakin, sillä tässä ollaan luomassa mallia lähitulevaisuuden työelämälle.</p><p>Minä vain hämmästelen suuresti, että miksi ihmeessä tehtiin hätäillen byrokratiaa lisäävä malli, jonka yhteydessä suututettiin palkansaajaliike, eikä jäädä edes katsomaan seurauksia kun uutta &rdquo;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/238663-sakn-jarkko-eloranta-hallituksella-valmisteilla-aktiivimalli-2-toisi-tyottomille">aktiivimalli2</a>&rdquo; on jo valmisteilla. Onko kiire rangaista työttömiä vielä kun ehtii ja niitä vielä on, koska <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9994938">talous kasvaa tällä hetkellä kohisten</a> ja <a href="https://www.sak.fi/aineistot/uutiset/sak-selvitti-irtisanomisten-maara-jai-viime-vuonna-ennatyspieneksi">työttömien määrä on ollut koko vuoden ennätyksellisen jyrkässä laskussa</a>?</p><p>- Kolmikannan ohittaminen ei ollut pelkästään oikeistopolitiikkaa, vaan se oli myös lupauksien pettämistä. Yhteisessä linjassa tämä oli <a href="http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/231773-tyomarkkinat-ovat-nyt-entista-syvemmassa-kriisissa">EK:n ilmoituksen kanssa</a>. Tämä kertoo istuvan hallituksen yhteistyökumppaneista ja tämä kolmikannan, sekä luottamuksen kulttuurin tuhoaminen muistetaan palkansaajaliikkeessä, ja vielä pitkään muistetaankin.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Näkökulma Tanskan/Saksan/Ruotsin&ndash;malli</strong></p><p>Suomessa yleisissä keskusteluissa vilisee eri maiden nimiä, joihin vedotaan milloin minkin muutoksen johdosta. Tässä aktiivimallissa jotkut ovat vedonneet Tanskan malliin. Todellisuudessa maita ei kuitenkaan voi verrata suoraan keskenään, koska ne ovat erilaisia muun sosiaaliturvan johdosta. Tanskan tapauksessa jo pelkästään maantieteelliset erot Suomeen verrattuna ovat valtavat. Lisäksi Tanskassa on yhtä työvoimavirkailijaa kohden 12 asiakasta, kun Suomessa niitä on 166. Työvoimavirkailijoita on lyhyen matematiikan mukaan siis noin 1145, jos työttömiä on 190&nbsp;000. Tanskassa huomion keskipisteenä on työtön ja kaikki on tarkoitus pitää yhteiskunnassa mukana, mutta tämä ei Suomessa nykyisillä resursseilla voi onnistua. Tanskan työllisyysaste oli vuonna 2016 <a href="http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Employment_statistics/fi">Eurostatin tilaston</a> mukaan 77,4%, eli 4% Suomea parempi ja Ruotsin puolestaan 81,2%, eli Tanskaa noin 4% parempi. Seuraava Eurostatin päivitys tulee vasta syyskuussa.</p><p>Muistaako joku vielä noin kymmenen vuotta sitten paljon kehutun Saksan mallin? Tämä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7709502">kasvatti maan tuloerot aivan uusiin lukemiin</a> joidenkin työntekijöiden ollessa töissä jopa euron tuntipalkalla, kun toiset työntekijät tienasivat normaalia palkkaa. Tämä malli perustuikin siihen, että valtio maksoi sen yhden euron päälle niin paljon, että ihminen tuli toimeen. Tosiasiassa raha ei tule seinästä, vaan jonkun veroista, eikä tämmöinen malli ole mahdollista kuin vahvasti vientituloja saavassa Saksassa. Myöhemmin Saksassa jouduttiinkin säätämään erillinen minimipalkkalaki, mutta kahden kerroksen työmarkkinat jäivät.</p><p>Ruotsista kun yleisesti puhutaan, niin unohtuu useasti sanoa, että siellä luottamus ja yhteistyö palkansaajien ja työnantajien välillä on aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Tämän olen itsekin huomannut kuin olen pohjoismaisia kollegoita päässyt jututtamaan ja kuulemaan heidän työnantajien edustajia. Sanomalehti Keski-Pohjanmaassa 9.1.2018 vertailtiin lyhyesti eri maiden työttömyysturvaa koskevia malleja, ja Ruotsin hallituksessa on keskusteltu käytössä olevan mallin kankeudesta ja sen byrokratian vähentämisestä.</p><p>- Herää ajatus, että onko &rdquo;aktiivimalli&rdquo; yksi askel kohti &rdquo;Saksan mallia&rdquo; ja työehtosopimuksissa määriteltyjen minimipalkkojen alatason rikkomista?</p><p>- Eri maita keskenään vertailtaessa ei voida &rdquo;poimia rusinoita pullasta&rdquo;</p><p>- Tanskassa ja Ruotsissa työttömiä auttavien työvoimaviranomaisten henkilöstömäärä on yli kymmenen tuhannen, Suomessa noin tuhat.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Yhteenveto</strong></p><p>Mikä sitten olisi oikea työkalu työllisyysasteen kasvattamiseen? Yhtä ja oikeaa työkalua siihen ei ole olemassa. Ne jotka niin kuvittelevat, keksivät helpostikin nyt tehdyn &rdquo;keppiaktiivi&rdquo;-mallin. Tosiasiassa siihen ei ole voitu käyttää paljoakaan järkeä, mutta sitäkin enemmän oikeistopoliittista ajatusmaailmaa. Esille on jo monelta taholta tullutkin, että työtön ja hänen tarpeensa tulisi asettaa ensisijaiseen asemaan. Työttömän osaaminen, koulutustarpeet ja työkyky tulee kartoittaa ensimmäisenä, jotta voidaan arvioida mitä töitä hän voisi hakea ja tehdä. Työttömät eivät ole mitään harmaata massaa, vaan he kaikki ovat yksilöitä omine osaamisineen ja tarpeineen. Kaikista työttömistä ei ole hitsaajiksi, lähihoitajiksi, kokeiksi, opettajiksi tai sotilaiksi, mutta kaikista on varmasti antamaan tälle yhteiskunnalle jotakin. Se jokin pitää vain ensin löytää ja juuri siihen yksilön huomioimiseen tarvitsemme enemmän resursseja TE-toimistoihin. Jos &rdquo;aktiivimallin&rdquo; sijaan olisimme samalla byrokratian kasvun hinnalla lisänneet arviolta jopa satoja tai tuhansia uusia työvoimavirkailijoita, olisi se antanut mahdollisuuden työttömän ihmisen osaamisen ja siihen liittyvien tarpeiden parempaan huomioimiseen. Näin oltaisi varmasti saatu parempi lopputulos kaikille.</p><p>&rdquo;Fire and forget&rdquo; on armeijakieltä, ja se tarkoittaa ohjusta joka ei laukaisemisen jälkeen tarvitse ihmisen avustusta, vaan ohjus löytää omalla tekoälyllä ja antureilla kohteeseensa. Aktiivimalli-laki käyttäytyy tämmöisen ohjuksen tavalla, ja &rdquo;aktiiviohjuksen&rdquo; kohteena on työttömän ihmisen työttömyysturva. Yksittäinen työtön voi välttyä leikkurilta käyttäytymällä samoin kuin suurpedon edessä, eli tekeytymällä puolikuolleeksi tai muuten vaarattomaksi. Työtön nimittäin voi välttyä &rdquo;aktiivimallin&rdquo; mukaiselta leikkaukselta, jos saa työkyvyttömyyden tai vamman perusteella myönnettyä etuutta, tai jos on hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja odottaa siihen päätöstä.</p><p>&rdquo;Aktiivimallissa&rdquo; on käytetty yhtä ja samaa keinoa kaikkien työllistämiseen, mutta kuten kirjoituksesta huomaa, niin ei se ole niin yksinkertaista. Ei töissäkään käytetä samaa työkalua jokaiseen toimenpiteeseen. Aktiivimallissa käytetään vatupassia vasarana ja vispilää vessaharjana. Mutta sellaista on politiikka ja sitä saa mitä tilaa. Tilataan ensikerralla vähän parempaa.</p><p>Mutta kyllä kaiken tämän pohdinnan jälkeen se lopullinen maali verhon takaa pilkistääkin. Se on työttömyyskorvausten polkeminen niin matalalle tasolle, että sillä voidaan luoda Saksan kaltaiset halpatyömarkkinat Suomeen. Tämän ovat myös <a href="http://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2018/01/09/sekoilua-ja-tavoite/">muutkin huomanneet</a>.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Onko ”aktiivimalli” on jälleen yksi oikeistohallituksen lanseeraama positiivinen termi, kuten kilpailukykysopimus ja yhteiskuntasopimus, mutta monen mielestä kuitenkin negatiivinen asia. Selvitän tällä kirjoituksella mitä tämä ”aktiivimalli” oikein tarkoittaa ja pitää sisällään?

 

Faktaa

Työnvälityksestä vastaavan viranomaisen internetsivuilla olevassa selvityksessä aktiivimalli tarkoittaa mm. sitä, että 65 työttömyysetuuden maksupäivän ajanjaksolla tehtävä; 18 tuntia töitä, saatava yritystoiminnasta 241€, tai oltava viisi päivää työllistymistä edistävissä palveluissa. Ei ole ihme, että näin karkeat säännöt loivat ihmetystä ja vastarintaa. Myöhemmin on tarkennettu, että työllistymistä edistäviin palveluihin luetaan myös mm. omaehtoinen opiskelu, maahanmuuttajan omaehtoinen opiskelu, työvoimakoulutus, työnhakuvalmennus ja uravalmennus, työkokeilu ja koulutuskokeilu sekä kuntouttava työtoiminta. Aktiivimalli ei myöskään koske jos saa työkyvyttömyyden tai vamman perusteella myönnettyä etuutta, työskentelee omais- tai perhehoitajana, tai jos on hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja odottaa siihen päätöstä.

- Työttömältä edellytetään nykyistä enemmän aktiivisuutta, tai riittävää todistelua aktiivisuudesta

 

Tilastoanalyysiä paikkakunnan ja iän vaikuttavuudesta

KELA:n johtava tutkija Pertti Honkanen kirjoitti hienon selvennyksen aktiivimallin karikoista. Siitä käy ilmi mm., että työttömyys on vuosien aikana muuttanut luonnettaan pitempikestoiseksi. Paljon muistetulla 90-luvulla työttömyyden keskimääräinen kesto nousi nykyiselle korkealle tasolleen, eikä se ole sieltä palautunut – pikemminkin vain noussut nykyisiin ennätyslukemiin.

Työttömyyden kesto ja työttömyysaste vaihtelee suuresti riippuen siitä missä päin Suomea asuu. Tämä näkyy Työ- ja Elinkeinoministeriön tilastokuvaajasta. Vaihteluväli työttömyysasteessa on noin 0-19% ja työttömyyden kestossa noin 0-85 viikkoa eri kuntien välillä.

Jos työttömän ei ole yhtä helppo saada töitä eri puolilla Suomea, niin töiden saamiseen vaikuttaa myös merkittävästi työttömän työnhakijan ikä. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastosta käy ilmi, kuinka monta viikkoa työttömyys keskimäärin ikäryhmittäin kestää. ”Aktiivisuusmallin” tarkastelujakso on noin 3kk, eli noin 12 viikkoa. Jos vertaamme tätä ja tilastoa keskenään, niin huomaamme että ”aktiivimalli” tarkoittaa keskimäärin pysyvää leikkausta työttömyysturvaan kaikissa ikäryhmässä, jos työtön ei pääse työllistymistä edistäviin palveluihin.

Työtön saa ansaita ns. 300€ suojaosan verran tuloja kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa hänen työttömyysturvaansa. Tämä ylittyy, jos työtön onnistuu saamaan töitä esimerkiksi yli 15€ tuntipalkalla 20 tunnin ajan. Tämän jälkeen tulee käyttöön leikkuri, riippuen kuinka paljon tämä 300€ ylittyy. Ilmeisesti mallissa on myös mahdollista se, että aktiivisuutta on osoitettu yli 300€ edestä, mutta silti työttömyysturvaa voidaan leikata, jos 18 tunnin aktiivisuusvelvoite ei täyty.

- ”Aktiivimalli ei ota huomioon työttömän työnhakijan ikää tai asuinpaikkaa

 

Inhimillinen näkökulma

Pelkästään maantieteellisten seikkojen ja kaupungistumisilmiön seurauksena en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että koko Suomessa on yhdenvertainen mahdollisuus päästä töihin, saada yritystuloa, tai osallistua työllistämistä edistäviin palveluihin. Lähtökohtaisesti ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, ja malli ”ohjaa” ihmisiä siirtymään töiden perässä, ottamatta huomioon saako työstä edes elämiseen asumiseen riittävää palkkaa. Elämiseen riittävistä tuloista pitää Suomessa onneksi huolen yleinen sosiaaliturva.

Töiden perässä siirtyminen ei kuitenkaan ole järkevää, jos tarjottava työ on esimerkiksi vain lyhytaikaista pätkätyötä. Kuka sellaisessa tilanteessa maksaa jatkuvan muuttorumban pätkätöiden perässä ympäri Suomea? Valtion, eli veronmaksajienko se pitää maksaa? Hyvät työnantajat avustavat työntekijöitänsä asunnon hankinnassa, mutta työttömien ”aktiivimalli” ei kannusta työnantajia siihen.

Töiden perässä muuttaminen voi olla myös vaikeaa, jos työttömäksi jääneellä on alkuperäisellä paikkakunnallaan velkainen asunto. Syrjäseudulla olevan asunnon hinta on vain sen suuruinen, kuin siitä joku on valmis maksamaan. Voi olla niinkin, että lopputuloksena on velkaisena muuttaminen töiden perässä kaupunkiin. Mutta mistä sellainen työ, josta saatavan palkan jälkeen riittäisi rahaa velan lyhentämisen jälkeen vielä vuokraankin?

Mitä jos tilanne on sellainen, että puolisolla on paikkakunnalla kokoaikaista työtä, mutta itsensä työllistäminen lähitulevaisuudessa vaatisi sen, että molemmat lähtisivät uudelle paikkakunnalle töiden suhteen epävarmalle pohjalle elämään?

Vain työssäkäyvillä, tai muut tarkat kriteerit täyttävillä vanhemmilla, on oikeus täysipäiväiseen lasten päivähoitoon. Jos olet siis työtön ja sinulle tulee ensiviikolle mahdollisuus mennä ”aktivointitöihin” josta voisi saada jopa palkkaa, niin kunta ei ole velvollinen tarjoamaan lapselle päiväkotipaikkaa alle kahdessa viikossa. Päinvastoin, asetus lasten päivähoidosta kehottaa hakemaan päiväkotipaikkaa 4kk etukäteen, mutta viimeistään 2vk ennen päivähoidon tarvetta. En tiedä lasketaanko kunnissa esimerkiksi nollatuntisopimuksen omaava työntekijä ”työntekijäksi” päivähoidon suhteen, mutta jos ei lasketa, niin periaatteessa töihin ei ole koskaan mahdollista mennä, jos ei ole sukulaisia joiden avulla lasten hoidon voi työn ajaksi järjestää. Eikä niitä sukulaisia ole, jos töiden perässä täytyy muuttaa uudelle paikkakunnalle.

Jos tämän ”aktiivimallin” tarkoitus on pakottaa kaikki työttömät vuokratyöfirmoihin nollatuntisopimuksilla, ja jos työntekijä ei saa täysiä työviikkotunteja vaikka niin itse haluaisi, niin hän joutuu todennäköisesti hakemaan mm. asumistukea. Minkälainen velvollisuus valtiolla on tukea yksityisiä välistä vetäjiä, jotka käyttävät työntekijöitä lyhyissä ja arvaamattomissa pätkissä ulkoistaen yrittäjäriskin työntekijälle, valtiolle ja veronmaksajille? Eikö se samalla vääristä myös kilpailua?

Vaikuttaakin siltä, että ”aktiivimalli” onkin tehty sillä taustaoletuksella, että kaikki työttömät olisivat jotenkin veistettyjä yhdestä puusta, ja haluttomia hakemaan töitä, tai ettei nykyään olisi jo työhaluttomille karensseja ja rangaistuksia. Tätä työttömien kuvaamista harmaana ja passiivisena massana onkin vuosien varrella eri medioissa viljelty. Tällä yhden ihmisryhmän demonisoimisella kansan mielipidettä on pyritty mukauttaa puoltamaan yleistä ”keppipolitiikkaa”. Tämä kuvastaakin hyvin maamme hallituksen oikeistolaista ajatusmaailmaa.

- Lasten hoidon näkökulmaa ei ole huomioitu

- Muuttamisen ja asunnon hankkimisen näkökulmaa ei ole huomioitu

 

Näkökulmana oikeistolainen ajatusmaailma ja vastikkeellinen sosiaaliturva:

Kun aktiivimallista nousi vuoden vaihteessa kohu, kävi sitä ministeri Mykkänen puolustamaan perustellen, että kyllä sitä aktiivisuutta voi osoittaa myös palkattomalla työllä. Myöhemmin tämä osoittautui virheelliseksi tiedoksi. Mutta montaa päivää ei ehtinyt kulua, kun ministeri Lintilä sanoi että huhtikuussa lakia voidaan muuttaa niin, että kolmannen sektorin vapaaehtoistyön tai talkootyön tekeminen voidaan jatkossa tulkita aktiivisuudeksi. Politiikkaa seuratessa olen oppinut jo vuosia sitten sen, että kun poliitikoilta loppuu perustelut asiaan jos toiseenkin liittyen, niin sitten aletaan puhumaan kolmannesta sektorista ikään kuin se olisi kaiken autuaaksi tekevä voima. Jälkikäteen oikeistopoliitikot ovat oikein kilvan huutaneet palkattoman työn tekemisen perään.

Kolmannen sektorin työt ovat kuitenkin sellaisia, joita tehdään omasta halusta tai kutsumuksesta. Kolmannen sektorin pönkittäminen palkattomalla työvoimalla sopii kyllä oikeiston ajatusmaailmaan. Siihen ajatusmaailmaan sopii, että sosiaaliturva laitetaan enemmän tai vähemmän vastikkeelliseksi. Jos sosiaaliturva riippuu siitä, miten ihmiset auttavat toisiaan, rapauttaa se koko pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin, jossa valtio pitää huolen heikoimmistaan.

Palkattomaan työhön ”kannustaminen” rankaisemalla, eli etujen leikkaamisen uhalla on kuitenkin hyvin arveluttavaa. Jos katsomme ILO:n pakkotyötä koskevaa sopimusta C29, jonka 2 artiklan mukaan rauhan aikana tavalliselta nuhteettomalta kansalaiselta voidaan vaatia pakollista työtä vain, jos sen voidaan katsoa kuuluvan kansalaisvelvollisuuksiin. Edelleen 5 artiklan mukaan tämmöisellä työllä ei saisi koota tuotteita joita yksityiset yritykset voisivat harjoittaa kauppaa. 9 artiklassa mainitaan mm. että jos työhön tai palvelukseen on ollut mahdotonta hankkia vapaaehtoista työvoimaa, on siitä kuitenkin saatava yhtä hyvät työ ja palkkaehdot kuin muistakin vastaavista töistä.
En minä mikään kansainvälisen lain tuntija ole, mutta missä menee raja kolmannen sektorin töiden ja yksityistä yritystoiminnan välillä, jos kolmas sektori vaikkapa järjestää jonkin asteisia hoivapalveluita, joita yksityinenkin sektori voisi tehdä?

Todennäköisesti mikään taho tässä maassa ei tällä hetkellä seuraa tehdyn vapaaehtoistyön määrää kolmannella sektorilla, tai yhdistyksissä, eikä varsinkaani kuka sitä tekee. Tämmöinen seurantajärjestelmä olisi pakko luoda, jos aikomuksena on hyväksyä vapaaehtoistyö ”aktiivisuuden” osoittamiseksi. Kuinka paljon tämäkin uusi byrokratiajärjestelmä lisäisi kolmannen sektorin byrokratiaa, jää arvoitukseksi. Mutta se tarkoittaisi sitä, että he joutuisivat keräämään osallistuvien nimiä, ja sitten lähettämään ne eteenpäin valtion byrokraatille, joka sitten puolestaan arvioisi omalla tahollaan tuliko ”aktivointi” tämän työttömän osalta suoritettua tietyssä aikavälissä.

Oikeistolaista ajatusmaailmaa on myös se, että kun tämä hallitus 2015 eduskuntavaalien alla normienpurkutalkoita rallatellen tuli valtaan, niin tosiasiassa se tarkoitti että normeja puretaan vain yrittäjiltä. ”Aktiivimalli” lisää työttömän, KELA:n ja työttömyyskassojen rahvasta rankaisevaa byrokratiaa vähintäänkin sadoilla henkilötyövuosilla.

- ”Aktiivimalli” tulee näyttäytymään monille oikeistopoliittisesti värittyneenä lakina

- Palkattoman työn teettäminen ”kolmannelle sektorille” rankaisun uhalla ei välttämättä ole aivan ongelmatonta ihmisoikeuksien näkökulmasta…

- Malli lisää byrokratiaa, ja on uhkana että se lisääntyy muutoksien myötä vielä lisää

 

Byrokratia maksaa

Avoimien työpaikkojen lukumäärät vaihtelevat päivittäin. 09.01.2018 TE-palveluiden sivuilla avoimia työpaikkoja oli haussa 18307 kappaletta, joista kokoaikatyötä 11716 kappaletta, yli 12kk pätkiä 11518 kappaletta ja joista 15448 oli palkkatyötä. Jos haluan kriteereiksi palkkatyön, kokoaikatyön ja yli 12kk työn, onkin työpaikkoja tarjolla enää 7300. Huonommilla kriteereillä olisi vaikea muuttaa uudelle paikkakunnalle.

Tilastokeskuksen 22.12.2017 tilaston mukaan työttömiä oli marraskuussa 2017 190000 kappaletta. Arvion virhemarginaali on 17000, eli lähes sama kuin kaikkien avoimena olevien työpaikkojen kokonaismäärä.

Jos oletettaisi että työttömien koulutus vastaisi kaikkia haettavia paikkoja, olisi jokaista haussa olevaa määräaikaista ja pidempiaikaista työpaikkaa kohden 10-11 hakijaa. Mutta näinhän se ei ole, koska haussa on mm. viisi sotilasta, moniko työtön työnhakija voi hakea niitä paikkoja? Yhtälö on siis mahdoton – sopivia töitä ei yksinkertaisesti ole olemassa kaikille, eikä jokainen työtön voi opetella kaikkia tarjolla olevia ammatteja, koska niihin opiskelu kestää vuosia. Vaikka työttömät olisivatkin työnhaussa yhdenvertaisessa asemassa koulutuksen ja työkyvyn suhteen, on tämmöisessä tilanteessa työpaikan saaminen kiinni toissijaisista seikoista, kuten tuurista ja suhteista. Pitää myös huomioida, että oli työ mikä hyvänsä, niin työntilaajalla on oikeus saada osaavan ammattilaisen tekemä työn tulos. Vain sellaisesta työstä ylipäätänsä ollaan valmiita maksamaan.

Koska avoimet työpaikat ja eivät nyt kuitenkaan kohtaa työttömiä inhimillisistä tai muista pätevistä syistä, niin työttömille tulisi kuitenkin antaa mahdollisuus osallistua kerran kolmessa kuukaudessa viideksi päiväksi työllistymistä edistävään palveluun. Matematiikan termein tämä tarkoittaa 3 800 000 (190000 työtöntä X 5 päivän koulutus X 4 kertaa vuodessa) päivää työllistymistä edistävää koulutusta vuodessa. Jos oletetaan että näitä järjestetään koulumaisesti luokkahuoneessa, johon mahtuu 20 henkilöä kerrallaan, tarkoittaa se 190 000 yksittäistä päivää yhdelle kouluttajalle. Jos kouluttaja tekee vuodessa töitä 47 viikkoa, on hänellä käytettävissä 235 työpäivää. Näin ollen tämmöisiä yksityisen/julkisen sektorin kouluttajia tarvittaisi noin 800 henkilöä. Jos opettajan palkka sivukuluineen olisi vaikkapa noin 70 000€ vuodessa, olisi tämän kustannus 56,6 miljoonaa euroa. Todennäköisesti joillekin tämmöisille kurssille osallistuville jouduttaisi myös maksamaan matkakorvaus.

KELA arvioi, että lain lisäämä byrokratia tarkoittaa heille 130-260 henkilötyövuoden lisäystä. Jos arvioimme 200 henkilötyövuoden toteutuvan, niin voisimme arvioida matalapalkkaisen kelan byrokraatin vuosikustannuksen työn sivukulkuineen olevan vaikkapa 55 000€ vuodessa. Tällä saadaan 11 miljoonan euron vuosikustannukset. Työttömyyskassoilla on myös valvontavelvollisuus seurata työttömien ”aktiivisuutta” ja he ovat arvioineet, että byrokratian kasvu vastaa suurin piirtein KELA:n byrokratian kasvua. Mutta työttömyyskassojen kustannusten kasvun maksaakin palkansaaja työttömyyskassan jäsenmaksussaan, eikä se näin ollen rasita valtion taloutta. Palkansaajan taloutta se rasittaa kylläkin, jos työttömyyskassat joutuvat tämän johdosta nostamaan perimiään maksuja. Tämä lisäisi työnteon verotusta, joka johtuu puhtaasti oikeistolaisen byrokratian lisäämisestä. Tässä heittämäni euromääräiset arviot ovat hatusta otettuja, mutta auttavat karkeasti arvioimaan mikä on byrokratian lisäämisen hintaluokka.

Ehkä olisi kuitenkin ollut järkevämpää palkata vaikkapa puolen tuhatta uutta byrokraattia kyttäämiseen sijaan vaikkapa avustamaan pienyrittäjiä ja työttömiä paperisodassa, jonka pätkätyöllistäminen heille aiheuttaa.

Työttömänä oleminen on myös hirveän byrokraattista. Mitä tarkoittaa työttömyyskassa, työttömyysetuus, ansiopäiväraha, peruspäiväraha, tai työmarkkinatuki ja montako päivää näitä voi saada? Mitä pitää huomioida jos olet alle 25-vuotias ja mitä tarkoittaa odotusaika, tai kuinka usein pitää täyttää työttömyysajan ilmoitus. Voiko työttömänä saada sairauspäivärahaa. Kun on tarpeeksi ikää, voi saada päivärahakauteen lisäpäiviä, mutta siihen vaikuttaa minä vuonna olet syntynyt. Mikä on työssäoloehto ja mitä sen kertymiseen lasketaan, tai mikä on sen tarkastelujakso. Mitä on palkkatuettu työ ja muistathan että jos olet sairaalassa tai muussa laitoshoidossa, niin et ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Ja kaikkihan vielä muuttuu, jos sinulla on lapsia.

- Miten kukaan osaa olla byrokraatin mieliksi ”aktiivisena työttömänä”, kun nykyisen työttömyysturvaan liittyvän byrokratian opiskelu on ainakin kymmenen opintopisteen kokoinen paketti opeteltavaksi!

- Malli ei ota huomioon sitä, että työttömät ja työpaikat eivät välttämättä kohtaa koulutustaustan vuoksi

- Malli lisää yhteiskunnallisia byrokratiakustannuksia ja mahdollisesti työn tekemisen verotusta

- ”aktiivisuuden” osoittaminen voi epäonnistua huonolla tuurilla ja jos ei ole suhteita

 

Näkökulmana kolmikanta ja palkansaajaliike

Palkansaajaliikettä moititaan aina oikeistoideologiselta taholta jäykäksi. Teollisuusliiton Riku Aalto totesi twitter-viesteissään 1, 2 ja 3 minkälaisia muutoksia työttömyysturvaan on tehty viimevuosina. Missään muodossa ei siis voi sanoa, ettei työttömyysturvaan liittyvistä asioista ole voitu aikaisemmin sopia yhdessä! Miksi nyt sitten tehtiin laki ilman yhdessä sopimista?

Istuva oikeistohallitus pakotti jo aikaisemmin palkansaajat hyväksymään kipeän kilpailukykysopimuksen, joka heikensi palkansaajien ansioita ja lisäsi työaikaa ilman korvausta. Noin puoli vuotta tämän jälkeen työnantajia edustava elinkeinoelämän keskusjärjestö irtisanoi kaikki keskusjärjestösopimuksensa työntekijöitä edustavien keskusjärjestöjen kanssa, joka tarkoittaa teoriassa myös TUPOjen loppumista. Tämä oli kova paikka myös minulle liiton valtuuston jäsenenä, eikä tässä maassa olisi tällä hetkellä kilpailukykysopimusta jos tämä olisi tiedetty etukäteen. Tilalla olisi voinut olla vain ”palanneet sillat” lakkoaallon jälkeen. Kilpailukykysopimuksen yhteydessä maan oikeistohallitus antoi lupauksen, että työelämän pelisääntöjä ei heikennetä enempää tällä hallituskaudella. Kun oikeistohallitus otti vuoden vaihteen jälkeen yksipuolisesti käyttöön työttömien ”aktiivimallin” ilman kolmikantaa, tuli se rikkoneeksi tämän lupauksen.

Palkansaajaliike on kääntänyt nyt molemmat poskensa, ja nyt näyttää siltä että kolmas lyönti tulee keskelle ”nekkua”. Minä kysyn vaan, että kannattaako palkansaajan nyt ihan kaikkea ottaa, vaikka jotain kerrankin ollaan helpolla antamassa? Merkkejä kolmannen tulosta on jo. Voi olla niin, että työssä käyvää palkansaajaa ei kovinkaan paljoa sympatiaa heru työttömälle, tai ymmärrystä työttömyydelle, jos se ole ei itseä tai lähipiiriä koskaan kouraissut. Sympatiat vähenevät tulotason kasvaessa, ja henkisen mielen oikeistolaistuessa. Silti niin halutessaan palkansaajaliike kyllä todennäköisesti saisi liikkeelle riittävän määrän voimaa. ”Aktiivimallin” pitäisi kiinnostaa yhtälailla opiskelijajärjestöjä, kuin palkansaajiakin, sillä tässä ollaan luomassa mallia lähitulevaisuuden työelämälle.

Minä vain hämmästelen suuresti, että miksi ihmeessä tehtiin hätäillen byrokratiaa lisäävä malli, jonka yhteydessä suututettiin palkansaajaliike, eikä jäädä edes katsomaan seurauksia kun uutta ”aktiivimalli2” on jo valmisteilla. Onko kiire rangaista työttömiä vielä kun ehtii ja niitä vielä on, koska talous kasvaa tällä hetkellä kohisten ja työttömien määrä on ollut koko vuoden ennätyksellisen jyrkässä laskussa?

- Kolmikannan ohittaminen ei ollut pelkästään oikeistopolitiikkaa, vaan se oli myös lupauksien pettämistä. Yhteisessä linjassa tämä oli EK:n ilmoituksen kanssa. Tämä kertoo istuvan hallituksen yhteistyökumppaneista ja tämä kolmikannan, sekä luottamuksen kulttuurin tuhoaminen muistetaan palkansaajaliikkeessä, ja vielä pitkään muistetaankin.

 

Näkökulma Tanskan/Saksan/Ruotsin–malli

Suomessa yleisissä keskusteluissa vilisee eri maiden nimiä, joihin vedotaan milloin minkin muutoksen johdosta. Tässä aktiivimallissa jotkut ovat vedonneet Tanskan malliin. Todellisuudessa maita ei kuitenkaan voi verrata suoraan keskenään, koska ne ovat erilaisia muun sosiaaliturvan johdosta. Tanskan tapauksessa jo pelkästään maantieteelliset erot Suomeen verrattuna ovat valtavat. Lisäksi Tanskassa on yhtä työvoimavirkailijaa kohden 12 asiakasta, kun Suomessa niitä on 166. Työvoimavirkailijoita on lyhyen matematiikan mukaan siis noin 1145, jos työttömiä on 190 000. Tanskassa huomion keskipisteenä on työtön ja kaikki on tarkoitus pitää yhteiskunnassa mukana, mutta tämä ei Suomessa nykyisillä resursseilla voi onnistua. Tanskan työllisyysaste oli vuonna 2016 Eurostatin tilaston mukaan 77,4%, eli 4% Suomea parempi ja Ruotsin puolestaan 81,2%, eli Tanskaa noin 4% parempi. Seuraava Eurostatin päivitys tulee vasta syyskuussa.

Muistaako joku vielä noin kymmenen vuotta sitten paljon kehutun Saksan mallin? Tämä kasvatti maan tuloerot aivan uusiin lukemiin joidenkin työntekijöiden ollessa töissä jopa euron tuntipalkalla, kun toiset työntekijät tienasivat normaalia palkkaa. Tämä malli perustuikin siihen, että valtio maksoi sen yhden euron päälle niin paljon, että ihminen tuli toimeen. Tosiasiassa raha ei tule seinästä, vaan jonkun veroista, eikä tämmöinen malli ole mahdollista kuin vahvasti vientituloja saavassa Saksassa. Myöhemmin Saksassa jouduttiinkin säätämään erillinen minimipalkkalaki, mutta kahden kerroksen työmarkkinat jäivät.

Ruotsista kun yleisesti puhutaan, niin unohtuu useasti sanoa, että siellä luottamus ja yhteistyö palkansaajien ja työnantajien välillä on aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Tämän olen itsekin huomannut kuin olen pohjoismaisia kollegoita päässyt jututtamaan ja kuulemaan heidän työnantajien edustajia. Sanomalehti Keski-Pohjanmaassa 9.1.2018 vertailtiin lyhyesti eri maiden työttömyysturvaa koskevia malleja, ja Ruotsin hallituksessa on keskusteltu käytössä olevan mallin kankeudesta ja sen byrokratian vähentämisestä.

- Herää ajatus, että onko ”aktiivimalli” yksi askel kohti ”Saksan mallia” ja työehtosopimuksissa määriteltyjen minimipalkkojen alatason rikkomista?

- Eri maita keskenään vertailtaessa ei voida ”poimia rusinoita pullasta”

- Tanskassa ja Ruotsissa työttömiä auttavien työvoimaviranomaisten henkilöstömäärä on yli kymmenen tuhannen, Suomessa noin tuhat.

 

Yhteenveto

Mikä sitten olisi oikea työkalu työllisyysasteen kasvattamiseen? Yhtä ja oikeaa työkalua siihen ei ole olemassa. Ne jotka niin kuvittelevat, keksivät helpostikin nyt tehdyn ”keppiaktiivi”-mallin. Tosiasiassa siihen ei ole voitu käyttää paljoakaan järkeä, mutta sitäkin enemmän oikeistopoliittista ajatusmaailmaa. Esille on jo monelta taholta tullutkin, että työtön ja hänen tarpeensa tulisi asettaa ensisijaiseen asemaan. Työttömän osaaminen, koulutustarpeet ja työkyky tulee kartoittaa ensimmäisenä, jotta voidaan arvioida mitä töitä hän voisi hakea ja tehdä. Työttömät eivät ole mitään harmaata massaa, vaan he kaikki ovat yksilöitä omine osaamisineen ja tarpeineen. Kaikista työttömistä ei ole hitsaajiksi, lähihoitajiksi, kokeiksi, opettajiksi tai sotilaiksi, mutta kaikista on varmasti antamaan tälle yhteiskunnalle jotakin. Se jokin pitää vain ensin löytää ja juuri siihen yksilön huomioimiseen tarvitsemme enemmän resursseja TE-toimistoihin. Jos ”aktiivimallin” sijaan olisimme samalla byrokratian kasvun hinnalla lisänneet arviolta jopa satoja tai tuhansia uusia työvoimavirkailijoita, olisi se antanut mahdollisuuden työttömän ihmisen osaamisen ja siihen liittyvien tarpeiden parempaan huomioimiseen. Näin oltaisi varmasti saatu parempi lopputulos kaikille.

”Fire and forget” on armeijakieltä, ja se tarkoittaa ohjusta joka ei laukaisemisen jälkeen tarvitse ihmisen avustusta, vaan ohjus löytää omalla tekoälyllä ja antureilla kohteeseensa. Aktiivimalli-laki käyttäytyy tämmöisen ohjuksen tavalla, ja ”aktiiviohjuksen” kohteena on työttömän ihmisen työttömyysturva. Yksittäinen työtön voi välttyä leikkurilta käyttäytymällä samoin kuin suurpedon edessä, eli tekeytymällä puolikuolleeksi tai muuten vaarattomaksi. Työtön nimittäin voi välttyä ”aktiivimallin” mukaiselta leikkaukselta, jos saa työkyvyttömyyden tai vamman perusteella myönnettyä etuutta, tai jos on hakenut työkyvyttömyyseläkettä ja odottaa siihen päätöstä.

”Aktiivimallissa” on käytetty yhtä ja samaa keinoa kaikkien työllistämiseen, mutta kuten kirjoituksesta huomaa, niin ei se ole niin yksinkertaista. Ei töissäkään käytetä samaa työkalua jokaiseen toimenpiteeseen. Aktiivimallissa käytetään vatupassia vasarana ja vispilää vessaharjana. Mutta sellaista on politiikka ja sitä saa mitä tilaa. Tilataan ensikerralla vähän parempaa.

Mutta kyllä kaiken tämän pohdinnan jälkeen se lopullinen maali verhon takaa pilkistääkin. Se on työttömyyskorvausten polkeminen niin matalalle tasolle, että sillä voidaan luoda Saksan kaltaiset halpatyömarkkinat Suomeen. Tämän ovat myös muutkin huomanneet.

]]>
3 http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248899-aktiivimalli-fire-and-forget-leikkuri-tyottomyysturvaan#comments Aktiivimalli Laki Työelämä Työttömyys Työttömyysturva Tue, 09 Jan 2018 21:30:01 +0000 Petri Partanen http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248899-aktiivimalli-fire-and-forget-leikkuri-tyottomyysturvaan